Joskus saa niin oudolla tapaa vastustamattoman idean, että että eihän sitä voi muuta kuin toteuttaa sen. Joskus ennen muinoin haaveilin kirjailijankin urasta, mutta kun sitä huomaa kirjallisen mielikuvituksensa jämähtäneen, niin on pakko hankkia uusia haaveita. Siitä se ajatus kuitenkin lähti. Mitäpä jos koettaisi käynnistää mielikuvituksensa uudelleen. Joten sitä tässä nyt työstetään sitten impron keinoin.
Muutamasta eri lautapelistä varastettujen sanakorttien epämääräisestä kokoelmasta sekä muista materiaaleista syntyy joku tarina. En määrittele tarinoille mitään laatuvaatimuksia. Nämä saavat olla just niin kökköjä ja hölmöjä kuin ovat. Pointtina tässä harjoituksessa on lähinnä se, että koetan vapauttaa mielenvirran turhien rajoitusten kahleista. Eli nyt mennään sitten sinne suklaavanukkaaseen ihan huolella. Näitä tarinoita ilmaantuu tänne sattumanvaraisin väliajoin ilman ennakkovaroitusta.
Nauttikaa tai kärsikää. Voi tehdä myös molempia.
11.09.2018
Rakkaustarinoita kuudella sanalla 2.0
Toisto toimii aina, ainakin jos on Teletappi, joten tehdäänpä nyt jotain uudestaan. Olen kirjoitellut tänne blogiin fiktiivisiä tekstejä vaihtelevilla ideoilla ja inspiraatioilla. Yksi omasta mielestäni kiehtovimmista tekniikoista tähän mennessä on ollut kuuden sanan rakkaustarinat. Käytin viimeksi blogin puolelle kirjoittaessa inspiraatiosanoja lähtökohtana, joten tehdään samoin tälläkin kertaa.
Hellittelynimi. Kullan tutumpi ja rakkaampi puhuttelumuoto. (Puhuttelumuoto)
Rakkauden ikuisen pelissä olemme aina sujut. (Sujut)
Tunteemme avaruusoikeuskin vahvistaa. Koko universumi laulakoon! (Avaruusoikeus)
Mihin johdatkin, sinne sinua kernaasti seuraan. (Kernas)
27.08.2018
Kaikki palavat onnettomuudet
Kirjoittaessaan raporttia, tuona kohtalokkaana elokuun päivänä, väsynyt toimistotyöntekijä Taneli haaveili muutoksesta. Tämä polku jota hän hitaan varmasti kulki kohti eläkettä ja kuolemaa, ei ollut enää pitkiin aikoihin tarjonnut hänelle merkittäviä ilon aiheita. Haaveissaan hän kuitenkin huomasi tavoittelevansa tutkimattomia teitä ja vierailevansa paikoissa, joissa ei ollut koskaan käynyt. Vertailun vuoksi hän sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne taas uudelleen. Kyllä oikea elämä oli värittömän harmaata, kun taas haavekuvat loistivat kaikissa ruskan väreissä. Haluttomana Taneli noukki seuraavan paperin pinosta ja alkoi lukea sen sietämättömän tylsää kapulakieltä.
29.07.2018
Tämän kertaisen tarinan idea syntyi katsellessani tänään Vanilla Sky -nimistä vanhaa leffaa. Jotenkin siinä alkoi kiehtomaan ajatus unen ja todellisuuden sekoittumisesta ja aloin vaan kirjoittaa. Lopputuloksena oheinen tarina.
Kupla
Kesä.
Taivaallisia sanoja lausuttuna äänellä, joka hyväilee korvia kuin kallein hunaja. Vesi, johon unohtua voisin kellumaan ja kadota. Kadota unelmiin, joita en tänään saa vielä elää. Totuus on se, että rauha jota tunnen ei himmennä kaipuuta. Ei sammuta poltetta, joka auringon säteinä väreilee iholla. Tämä hetki, jolloin tunnen etten ole yksin, vaan olet siinä kanssani on enemmän kuin uskalsin toivoa. Silti se on vain kalpea haamu siitä kaikesta, mitä unissani elänyt jo olen.
22.06.2018
Elämän ja kuoleman metsässä
Tuona pimeänä iltana pieni peikko Peik tunsi olevansa niin yksinäinen, että hänen sydäntään särki. Hengittäminen tuntui vaikealta. Kylmä viima oli puhaltanut viimeisenkin kipinän nuotiosta sammuksiin. Peik oli pitkällä matkalla kohti uutta kotiaan, mutta hänestä alkoi tuntua, että kenties hän oli eksynyt. Koti, jonka hän näki usein unissaan ei tuntunut olevan yhtään sen lähempänä kuin eilenkään, vaikka hän oli kävellyt niin pitkään kuin päivänvaloa oli riittänyt. Matka painoi pieniä jalkoja ja vaikka väsymys oli loputon, hän ei saanut unta.
20.06.2018
Sinun nimeesi
Tällä kertaa tarinan pohjana on käytetty Hollow Woods -tarinankerrontakortteja, jotka Ateuneumin museokaupasta bongasin mukaani. Tämä on siinä mielessä vähän erilainen juttu, että olen käyttänyt aika vapaasti koko tarinan inspiraation lähteenä tuota viidestä kortista muodostuvaa kuvaa. Nyt ei ole selkeästi että mentäisiin kortti kerrallaan, vaan tarina on improttu tuosta maisemasta.
Olen eksynyt tuhat kertaa näihin metsiin etsiessäni suojaa maailmalta, joka ei ymmärrä minua. En ole kaivannut ketään lähelleni, sillä pidän itse itseni turvassa siltä pahuudelta, joka minua täällä ulkona vaanii jokaisena hetkenä. Se miltä en itseäni pysty suojaamaan ei ole ulkoa tuleva uhka, vaan se on synkkyys joka elää sisälläni. Sen uurteet ja haavat eivät näy karkean pintani läpi muille kuin niille, jotka ovat tunteneet saman synkkyyden.
01.06.2018
Auringon lapsi
Pahoittelen huonoa kuvaa, se ei oikein tarkentunut näköjään mihinkään…
Olipa kerran pieni tyttö, jonka silmissä hohti kesän aurinko ja jonka hiukset olivat kuin puhtainta pellavaa. Pieni tyttö oli kasvanut suojassa ja oppinut olemaan avulias ja ystävällinen kaikille. Sitten eräänä päivänä tuo pieni tyttö lähetettiin yksin kulkemaan huteralle ja pitkälle polulle, sillä se oli maan tapa. Sisukas pieni tyttönen piti kiinni ystävällisyydestään ja hänellä oli aina aikaa pysähtyä auttamaan muita. Eräänä päivänä tyttö kuitenkin huomasin jonkin muuttuneen. Ilo oli kadonnut hänen askelistaan ja hän tunsi jonkin painavan selkänsä kumaraan.
30.04.2018
Improtankoja
Jatketaan some-inspiroitunutta tarinointia ja kokeillaan mitä tapahtuu, jos yhdistetään tanka-runous ja impron käsitteistö. Ensin siis runo ja sen alla suluissa aihesana. Nyt lisähaasteena se, että ydinviestiltään myös runon tulisi jollain tapaa kuvata lähtösanaa, vaikka ei itse sanaa välttämättä sisältäisikään. Tällaista pientä improilua tällä kertaa.
Mahdollista kai
joskus ympyrän rajat
on ylittää, vaan
ei pelon ohjaamana,
aina tahdolla hyvään.
(Mahdollisuuksien ympyrä)
11.04.2018
Rakkaustarinoita kuudella sanalla
Twitter on jännä media ja sieltä tulee välillä poimittua kiintoisia ideoita. Nyt tartuin Kallion kirjaston Mikael Agricolan päivänä ilmoille heittämään ideaan kirjoittaa kuuden sanan mittaisia rakkaustarinoita. Ohessa ne mitkä runoilin Twitteriin #kuusisanaa:
Hyväksyt vihan, kyyneleet. Rakastat vaikken ansaitse.
Sammunut valoni, kaipuu herää himmeänä. Unohdanko?
Hymyllä hyväillen, janoten kosketusta, kutsun lähemmäs.
Rajattomina sulaudumme yhteen, kadoten hellyyden hyökyaaltoihin.
Askeleet tuoreessa puuterilumessa johtavat luoksesi, kotiin.
Uskallus. Rohkea lempeytesi vapautti lukitun sydämen.
Siitä se ajatus sitten lähti ja näitä lyhyitä tarinoita tuli sitten kirjoitettua melkoinen liuta. Kaikki tarinat voi käydä lukemassa alla olevan linkin kootusti yhdestä postauksesta.
01.04.2018
Taipumaton
Eräänä päivänä Marjatta heräsi siihen, kun hänen puhelimensa soi. Ruudulla näkyi tuttu nimi – Sami. Marjatta ei halunnut vastata, sillä hän tiesi että hänen sietokykyään tultaisiin jälleen testaamaan. Sami, jonka hän oli tuntenut vuosia ja johon kenties joskus oli tuntenut myös rakkautta, muistutti olemassaolostaan. Vuosien varrella Marjatta oli joustanut ja luopunut asioista, jotka hänelle olivat tärkeitä voidakseen olla Samin tukena. Tänään hän ei enää tiennyt halusiko tehdä niin. Marjatta tuijotti puhelinta hetken vaiti. ’Jaksan vielä tämän kerran, mutta sitten ei enää.’ Marjatta ajatteli ja vastasi puhelimeen.
29.12.2017
Kellariin!
Olipa kerran hiiri nimeltään Hilperi, joka asui metsämökin vieressä suuressa tynnyrissä, äitinsä, isänsä ja viidenkymmenen sisaruksensa kanssa. Joka aamu Hilperi ja hänen neljä rohkeinta sisarustaan kurkistelivat pilkkopimeän tynnyrin lautojen raoista, oliko reitti ruokavarastoon turvallinen. Kunnes eräänä aamuna Hilperi huomasi järkytyksekseen ruokavaraston ovea vartioivan suuren hahmon.
3.12.2017 (Anteeksi, tämäkin on ihan pöljä tarina..)
Putipuhdas
Olipa kerran Tšekkiläinen tarjoilija nimeltään Tamara. Joka päivä Tamara lennätti ritsallaan kännyköitä eläintarhan gorillahäkkiin. Kunnes eräänä päivänä ritsan jänteenä toiminut letku oli kadonnut.
8.10.2017
Märät kengät linja-autossa
Luiseva linja-autokuski Lauri tervehti tahdottomasti kyytiin nousevia matkustajia. Mielessään hän oli mökillä heittämässä tikkaa tai päiväkodilla orpoja lapsia nuhtelemassa. Tänään oli kuitenkin työpäivä, josta Lauri huomasi olevansa yllättävän iloinen. Hän kuitenkin kätki iloisuutensa syvälle sydämeensä, sillä asiakkaille hän ei tunteitaan näyttäisi. Olihan Lauri kuitenkin työnsä vakavasti ottava linja-autokuski.
23.8.2017 (Tähän tarinaan ei liity kuvia tai ulkopuolista tukimateriaalia, vaan se on vain kirjoitettu.)
Lukittu
Olipa kerran lukkiutunut improharrastaja, joka eli Keskimaan mäkisillä metsästysmailla. Joka päivä hän kulki samaa polkua eteenpäin pysähtymättä kysymään miksi. Kunnes eräänä päivänä hän huomasi hyllyssään improkirjan, joka oli kulkenut vuosia hänen mukanaan.
14.8.2017 (Nyt lähti tarina hieman laukalle… Anteeksi)
![20170814_220639[1]](https://draamanortti.files.wordpress.com/2017/08/20170814_2206391-e1502738147768.jpg?w=736)
Valkoselkätikka pankkineidin vetoketjussa
Eräänä päivänä pankkineiti Pirjo oli tapansa mukaan kuumassa suihkussa. Silloin yhtäkkiä rakennukseen sisään astui huoltomies Pena, jonka kyttyrälle taipunut luuranko herätti huomiota. Pena oli avannut oven yleisavaimella.
11.8.2017
![20170811_190717[1]](https://draamanortti.files.wordpress.com/2017/08/20170811_1907171-e1502468531404.jpg?w=736)
Improvisoitu elämä
Olipa kerran tarina, jonka loppua ei koskaan kirjoitettu. Tarina, jota ei kuullut kukaan. Nahkaan tatuoitu ankkuri, jonka painoa kukaan ei ole koskaan tuntenut. Vapaana kulkevan kumisaappaan pari, jota ei enää kaivattu.
