Phantom – Pariisin oopperan kummitus – Ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Pariisin kaduilla kuuluu iloinen laulu, joka kiinnittää myös ohikulkevan kreivin (Pekka Hiltunen) huomion. Kreivin suopealla avustuksella ovet oopperaan avautuvat nuorelle laulajalupaukselle Christine Daaélle (Johanna Isokoski), vaan ovien takana kaikki ei olekaan ihan niin kuin odottaa saattaisi. Pariisin oopperan kimaltavan ja hilpeän kuoren takana piilee nimittäin synkkä salaisuus. Voisi luulla että oopperassa elävä kummitus (Riku Pelo)... Continue Reading →

Teatteritiistai: Phantom – Pariisin oopperan kummitus -musikaalin avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Viime viikolla päästiin Teatteritiistaissa seuraamaan pian ensi-iltaan tulevan Phantom -musikaalin avoimia harjoituksia. Aurinkoisena elokuun päivänä paikalle oli jo reilusti ennen kello kuutta saapunut runsaasti väkeä, joten kiinnostusta näyttäisi olevan. Phantom on itselleni vielä vieras musikaali, joten sinänsä minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia mihinkään suuntaan. Oletukseni toki on, että tarinallisesti jokin yhteys Andrew Lloyd Webberin  Oopperan... Continue Reading →

Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä 10.5.2019 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Olen nähnyt tämän monologinäytelmän monta kertaa, koska siinä on paljon hyvää ja kaunista. Silloin, kun Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä näytelmää pari vuotta sitten esitettiin ensimmäistä kertaa, ihastuin esitykseen ja kävin sen katsomassa useamman kerran. Monologia esittäneen Jorma Böökin eläköitymisen kynnyksellä uudelleen ohjelmistoon palannut esitys oli tietysti pakko päästä näkemään vielä kerran. Ihan ensimmäisenähän tässä... Continue Reading →

Miehen kylkiluu (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kahdeksan teatterin yhteistyön hedelmä, Mikko Roihan ohjauksessa suloiseksi rakkauden sekasopaksi sekoittunut, Miehen kylkiluu on kutkuttavan minimalistista teatteri-ilottelua. Maria Jotunin tarinaan vahvasti nojaavan lempeän intomielisen tulkinnan avautumista on ilo seurata. Oli ihanaa, että edes kerran kohtaa tästä tekstistä sellaisen tulkinnan, jossa voi jollain tapaa edes kuvitella Miinankin (Ulla Reinikainen) hahmon tarinalle romanttisessa mielessä onnellisen lopun. Yleisesti... Continue Reading →

Supernaiivi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Miten monesti sitä lapsena tulikaan mietittyä "sitten aikuisena..." ja sitten jonain aamuna heräät aikuisena, etkä tee mitään niistä jutuista. Elämä vain kulkee päivä kerrallaan eteenpäin ja kaiken pitäisi olla hyvin. On perhe, joka välittää. On kavereita. On opiskelupaikka ja asunto. On vapautta tehdä ja ajatella, mitä haluaa. Silti mikään ei tunnu oikein miltään. Mikään ei... Continue Reading →

Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tuima annos seniorienergiaa on tarjolla tässä synkeän humoristisessa, paikallistason maailmanlopun diskossa. Päiväsäteet-näytelmän pirtsakan nimen takaa paljastuu joukko erilaisia ihmisiä, jotka ovat omista syistään päätyneet samaan paikkaan. Yhteisöllisyys ei ole ihan huipussaan Päivänsäteen-vanhainkodissa, jossa huonenaapurin kuolema on aivan arkipäiväinen tapahtuma, josta keskustellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuka saa muuttaa hänen huoneeseensa. Tämän hoitolaitoksen asukkaiden arki on hyvin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑