Hyvän mielen musaimprokurssi – Osa 2: potentiaalista (Hannu Risku / Stella Polaris)

Meillähän on kaikilla omat vahvuutemme. Niitä vain on – ainakin minun – välillä tosi vaikea tunnistaa tai nimetä. Varsinkin minulle se on monesti lähes mahdotonta improvisoidessa, koska se ruokkii niin vahvasti huomion viemistä muihin ihmisiin ja itsensä unohtamista. Sen lisäksi toki myös unohdan nähdä hyviä asioita omassa tekemisessäni, koska sisäiset standardit omalle toiminnalle ovat edelleen… Lue lisää Hyvän mielen musaimprokurssi – Osa 2: potentiaalista (Hannu Risku / Stella Polaris)

On enemmän kuin okei pyytää useampi ehdotus – pohdintoja impron yleisövuorovaikutuksesta

Huomaan kirjoittamisen kynnyksen taas muutaman tovin tauon jälkeen nousseen niin korkeaksi, että on aika vaan kirjoittaa miettimättä sen kummempia. Joo eli tämä on juuri sitä. Kirjoittamista jostain mieleen pulpahtaneesta aiheesta, ilman sen suurempaa kritiikkiä tai editointia. Tervetuloa kehälle!  Myyttinen käsitys siitä, että pitäisi aina sanoa joo tai että pitää aina ja iänkaikkisesti ottaa ensimmäinen yleisöstä… Lue lisää On enemmän kuin okei pyytää useampi ehdotus – pohdintoja impron yleisövuorovaikutuksesta

Impron peruskäsitteitä osa 3 – Tyrmääminen

Nyt mennään hetkeksi improkolikon kääntöpuolelle ja puhutaan tyrmäämisestä. Jos hyväksyminen on moniulotteinen asia impron ja vuorovaikutuksen kontekstissa, niin sitä on myös tyrmääminen. Yksinkertaistaen hyväksyntä on mikä tahansa teko, joka lisää tarjouksen merkitystä ja tyrmääminen vähentää tai mitätöi kokonaan tehdyn tarjouksen merkityksen. Käytännössä ero voi kuitenkin olla joskus vaikea huomata ja vaikka tarkoitti hyväksyä, tuleekin vahingossa… Lue lisää Impron peruskäsitteitä osa 3 – Tyrmääminen

Näenkö hyvän myös itsessäni?

Olen pidempään miettinyt sitä, että jos kerran pystyn muuttamaan omaa ajattelua suuntaan, jossa etsin asioista ensin ne puolet miksi niistä voi innostua, uhkakuvien sijaan, niin miksi en pystyisi tekemään samaa itseeni kohdistuvassa ajattelussa. Huomaan sen, että jos se asia mistä puhun on oman itseni ulkopuolelle, on minun helpompi olla rakentava ja nähdä hyvä. Sen sijaan,… Lue lisää Näenkö hyvän myös itsessäni?

Impron peruskäsitteitä osa 2 – Hyväksyminen

On olemassa useampaakin näkökantaa sen suhteen, mitä hyväksyntä improssa oikeasti tarkoittaa. Tämä teksti on oma synteesini siitä, mitä hyväksyminen improssa oman tämän hetkisen parhaan ymmärrykseni mukaan tarkoittaa. Yksinkertaistaen se, miten hyväksyntä yleensä perustasolla improssa ymmärretään tiivistyy ”Joo, ja” -ajatukseen. Se on kohtuullisen helppo pintatasolla opettaa ja myös sisäistää, koska se on konkreettinen. Siinä hyväksytään jokainen… Lue lisää Impron peruskäsitteitä osa 2 – Hyväksyminen

Kun kauniit sanat uppoavat pinnan alle

Positiivisten kommenttien vastaanottaminen on haastavaa. Pohjaongelma usein lienee se, että toisen sanoihin ei vaan pysty uskomaan, vaikka haluaisikin. Okei joskus tulee fiilis, että joku puhuu vaan lämpimikseen ja silloin kohteliaisuudet on helppo kuitata kiitoksella. Sitten joinain hetkinä uskoo toisen olevan vilpitön sanoissaan ja silloin yleensä itse alan kierrellä ja kaarella asiaa vaivautuneesti. Mieleen nousee voimakkaana… Lue lisää Kun kauniit sanat uppoavat pinnan alle

Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2

Minulla olisi tuossa pari kesäteatteriesitystä sekä kirjaa kirjoitusjonossa odottelemassa, mutta aivot pursuavat vielä ideoita ja energiaa viime viikon jäljiltä, joten kaikki muu saa nyt odottaa. Palataan siis hieman vielä viime viikkoon. Tässä tekstissä keskityn edellisessä tekstissä mainituista siihen kolmanteen pointtiin, jonka Simo Routarinteen opetuksesta matkaani poimin eli ”mene kohti vaaraa”. Sen voisi ehkä ajatella kehotuksena… Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista vol.2

Vuoroin vaikuttamassa

”– tärkein tehtäväsi on saada tuo vastanäyttelijä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Jos siinä onnistut, niin se synnyttää hyvän ketjureaktion.” http://teatterikarpanen.blogspot.fi/2017/02/haastattelussa-heikki-ranta.html Minusta on itseasiassa yllättävää, miten omaan itseeni liittyvät epävarmuudet tuntuvat väistyvän mielestä, kun pääsee näyttelemään (lue leikkimään) toisten ihmisten kanssa. Edelleen kuitenkin se aloittaminen on vaikeaa. On vaikeaa improkurssilla astua vapaaehtoisesti mukaan kohtaukseen toisen ihmisen kanssa.… Lue lisää Vuoroin vaikuttamassa