Tarinat: Improtankoja

Jatketaan some-inspiroitunutta tarinointia ja kokeillaan mitä tapahtuu, jos yhdistetään tanka-runous ja impron käsitteistö. Ensin siis runo ja sen alla suluissa aihesana. Nyt lisähaasteena se, että ydinviestiltään myös runon tulisi jollain tapaa kuvata lähtösanaa, vaikka ei itse sanaa välttämättä sisältäisikään. Tällaista pientä improilua tällä kertaa.

Mahdollista kai
joskus ympyrän rajat
on ylittää, vaan
ei pelon ohjaamana,
aina tahdolla hyvään.
(Mahdollisuuksien ympyrä)


Korkea olla,
voi kuten matalakin.
Ilmaisullaan kai
ylhäinen usein on vaan
kovin negatiivinen.
(Status)


Sanatta sen teit
jo äsken kai, mutta voi
kuinka hassusti
eri tavalla tulkitsin
kun elein vain sen kerroit.
(Tarjous)


Mikä nimeni
olikaan? Auttaisitko,
muistat paremmin.
Tiedon aivan unohdin –
sano siskoni Siiri.
(Määrittely)


En usko että
voimme yhdessä mennä,
jos nyt maailman
erilaisen näemme, siks
valitsen sun totuuden.
(Hyväksyntä)


Minulla on ain
mukanani valmis vitsi.
Se tosi hauska
on, kunhan vain sanot niin
kuin haluan.
(Tyrmäys)


Huomaan, hiljennyit.
Kai vaikea oli aihe
tuo, siispä minä
otan askeleen taakse
ja ojennan käteni.
(Auta kaveria)


Näetkö minut?
Kuulenko minä sinut?
Olemmeko me
yhä läsnä vai joko
katosi yhteytemme?
(Kontakti)


Olemme tässä,
yhdessä etsimässä,
suuntaa mihin voi
kulkea vain kahdestaan
kun luomme sen lavalla.
(Kohtaus)


Voi näkymätön
esiin ilmestyä, jos
sen muodon tuntee.
Aistii, kokee painon ja
käsittelee varoen.
(Miiminen)


Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑