Tarina alkaa kirjeestä, jonka kaksi kämppäkaverusta munuaiskirurgi Lauri Mustonen (Lari Halme) ja hyöteistutkija Pauli Granfelt (Mikko Nousiainen) saavat uudelta vuokranantajaltaan, John Molotovilta (Ville Mikkonen). Järkytys on suuri, sillä intomielisen vääpälin asettama kertakorotus, arvoalueella sijaitsevan, lähes 300 neliöisen, asunnon kuukausivuokraan on melkoinen. Aivan liian suuri kaverusten maksettavaksi. Eikä toki siinä vielä kaikki. Vuokrankorotuksen lisäksi uusi vuokranantaja on päätänyt sijoittaa tätinsä, Lydia Molotovan (Mari Posti), jolta asunnon sai perinnöksi, asumaan samaan asuntoon. Näistä lähtökohdista lähdetään tutkimaan, miten Lauri ja Pauli tämän kiperän tilanteen selvittävät. Mummonmarkoista on luovuttu, mutta mummo tulee takaisin – halusivat pojat sitä tai eivät.

Käsikirjoitus on Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen käsialaa ja se pohjautuu samannimiseen Kummeli-elokuvaan. Toki Alivuokralainen elokuvan ja pääosin yhdessä tilassa tapahtuvan näytelmän välillä on myös eroja. Mitä, sen voi kukin itse selvittää. Hahmogalleria on keskeisiltä osin sama, mikä ehkä myös aiheuttaa pientä kognitiivista kitkaa. Kuva sisustussuunnittelijoista ei ehkä ole sieltä aikaa kestävimmästä päästä. Toki Kummelien huumorin hyväksi laskettakoon se, että vaikka tarinassa olisi hyvin stereotyyppinen hahmo, niin huumori ei lopulta lyö alaspäin, vaan hahmojen toimijuus on vahvaa ja merkitys tarinalle on huomattava. Heikkoja naishahmoja ei tunneta, mutta helppoihin ja ilmeisiin syötteihin tartutaan, eikä penaalivitseissä säästellä.

Lauri ja Pauli ovat täydellinen parivaljakko, jossa toinen on kireä kirurgi ja toinen leppoisa loikoilija, joka ei anna akateemisen maailman turhaan rasittaa. Olennaisinta Paulille on, että hänen seitsemän veljeksen mukaan nimeämänsä hyönteiset eivät koteloidu ja aikuistu liian aikaisin. Kaksikon yhteiselo on alkuun hyvinkin sopuisaa, mutta etenkin Laurin hermot kiristyvät uhkaavasti mummon tultua taloon. Eikä asiaa auta uuden alivuokralaisen pelmahtaminen paikalle seurueineen. Huomattuaan vuokranantajansa ilmeiset terveysvaikeudet Laurin mielessä kehkeytyy täydellinen suunnitelma asioiden tilan saattamiseen takaisin entiselleen.

Lavastuksellisesti ja puvustuksellisesti tässä esityksessä on ollut tilaa luovalle hulluttelulle, vaikkakin alkuperäisen elokuvan kuvasto on varmasti ohjannut monia valintoja. On vanhan arvokiinteistön kuvasto patsaineen ja perinteisine sisustuselementteineen. Sitten on modernimpi sisustuksellinen ote, jossa alivuokralaisen käsiala ja humoristinen ote näkyy selkeänä. Puvustuksessa taas löytyy kaikenlaista armeijan maastopuvusta, arkisen harmaaseen ja hilpeän värikkääseen tyyliin. Kontrasti talon vanhojen asukkaiden ja hienosto rouvan sekä tuoreemman aatelisin asustuksessa on ilahduttavan selkeä. Elämä ja ihmiset löytävät tässä talossa ihan uudenlaisen svengin.

Jos Kummelien huumorista nauttii, niin tämä esitys on taattua Kummeli-laatua. Rennon letkeää huumorin tykittelyä, jossa roolitus on parasta A-ryhmää.

Alivuokralainen

Käsikirjoitus
Timo Kahilainen
Heikki Vihinen

Sovitus ja ohjaus
Mikko Kanninen

Ohjauksen assistentti
Heikki Vihinen

Lavastussuunnittelu alkuperäislavastusta mukaillen
Mikko Saastamoinen

Pukusuunnittelu
Maarit Kalmakurki

Valosuunnittelu
Raimo Salmi

Äänisuunnittelu
Hannu Hauta-aho

Kampausten, peruukkien ja maskien suunnittelu
Johanna Vänttinen

Tanssikoreografia
Chris Whittaker

Näyttelijät

Lari Halme
Mikko Nousiainen
Mari Posti
Ville Mikkonen
Carl-Robert Christian Palmberg eli Robban
Tommi Raitolehto
Mari Turunen
Matti Hakulinen
Katriina Lilienkampf
Toni Harjajärvi