On ollut mielenkiintoista tajuta, miten suuri kontrasti tekemisen ja katsominen välillä usein on. Kun olet itse lavalla ja tekemässä jotain tekniikkaa, niin toivottava tila olisi mahdollisimman avoin ja kehollisesti aktiivinen. Toive usein on päästä improvisoidun puheen tuottamisen sijaan aktiiviseen läsnäoloon ja toimintaan. Tee, älä kerro. Sitten, kun ei ole vuorosi esiintyä, niin yleisössä sun odotetaan… Lue lisää Passivoiva katsojuus ilmaisukursseilla
Syksyn toinen ohjauskerta oli ihan erilainen elämys, kuin edellinen. Nyt nimittäin olin suunnittellut tekniikat niin maan perusteellisella huolella, ettei mitään rajaa. Se oli hyvä suunnitelma. En vain käyttänyt sitä. Joo joitain siihen listaamiani tekniikoita kyllä käytin, mutta kuten niin usein käy, päätin tekniikat vasta tilanteen aikana. Kaikenlaista olisi kiva kokeilla ja lopulta tietää, mitä kannattaa… Lue lisää Improa ohjaamassa: Hyvä suunnitelma, tehdään jotain muuta
Theater Games for the Lone Actor on Viola Spolinin viimeiseksi jäänyt kirja ja se on julkaistu postuumisti Paul ja Carol Sillsin editoimana vuonna 2001. Se mikä itseäni tässä kirjassa aikoinaan kiehtoi ja miksi se on yksi ensimmäisiä kirjoja, jonka improinnostukseni alkupuolella hankin, on että harjoitteet ovat yksilöharjoitteita. Alkuun oli tosi vaikea löytää improryhmää, jossa pääsisi… Lue lisää Viola Spolin – Theater Games for the Lone Actor
Paljon asioita mennyt viimeisten vuosien aikana parempaan suuntaan oman itsevarmuuden ja kehollisen tietoisuuden suhteen. Nämä kaksi asiaa linkittyvät todella vahvasti yhteen ainakin oman kokemukseni mukaan. Silloin kun on helppo olla itsensä kanssa, niin oma keho tuntuu hyvältä paikalta elää. Toisaalta, jos on paha olla, alkaa oma keho tuntua myrkylliseltä ympäristöltä ja kehon pienetkin virheet alkavat… Lue lisää Itsevarmuus ja kehollisuus
Se missä oman mukavuusalueen rajat eri asioiden suhteen kulkevat vaihtelee elämän aikana. Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa koetut tyrmäykset tai sellaisiksi tulkitut kokemukset pääsivät kaventamaan omaa ilmaisullista mukavuusaluettani niin paljon, että jossain kohtaa puhuminenkin oli muodostui vaikeaksi. Pelkäsin käytännössä kaikkea vuorovaikutusta ja stressitasoni humahti pilviin heti, kun piti avata suu sanoakseen jotain. Ihan jo kaupan kassalla sanottu moi… Lue lisää Mukavuusalue ja muutos
Poistuin Gary Schwartzin ohjaamasta työpajasta (osa 1 ja osa 2) mieli ja keho täysin epäsynkassa. Koko kehoni tärisi ja tuntui, että aivot käyvät tosi hitaalla. Se sama tunne jatkui parin päivän ajan ja alkoi jo iskeä epätoivo, että näinkö sitten tuli hajotettua jotain, minkä hajoamista en tässä kohtaa vielä pysty käsittelemään. En ole moista aiemmin… Lue lisää Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja. Osa 3: jälkipyykki
Vietin viime viikonlopun Helsingissä IMPROVmentin uusissa toimitiloissa improamassa aivan ihanien improajien kanssa. Tosi mahtavaa, että Jani Turku lähti tällaista mahdollisuutta organisoimaan. Arvostan. Ihan jo senkin takia, että itse saisin tällaisen työpajan käytännönjärjestelyjen hoitamisesta itse allergisia oireita. No ei vais, mutta se on aina hienoa, että ihmiset haluavat sen vaivan nähdä. Samalla tuli ilmeisesti suoritettua ihmiskoe… Lue lisää Spontaneiety – Awareness – Transformation -improtyöpaja Osa 1 (Improvisation with Gary Schwartz)
Tuossa on viikonlopulta ainakin kolme tekstiä tulossa, mutta niiden viimeistely on tällä hetkellä henkisen kapasiteettini ulottumattomissa. Niinpä kirjoitan sitten alkuviikon improryhmä fiiliksiä. Maanantain ryhmässä tiesin jo etukäteen, että minun olisi todennäköisesti pitänyt jäädä pois. Raskas improviikonloppu oli vetänyt aivot totaali stoppiin ja olin siitä kyllä todella tietoinen. Minulle tuotti kauheasti vaikeuksia keskittyä yhtään mihinkään ja… Lue lisää Maaninen mangusti – kun normaalisti hillitty ihminen pomppii ympäri tilaa
Nämä menevät nyt väärin päin eli tämä taitaa olla Yoshi Oidan ja Lorna Marshallin yhteistyönä syntyneistä kirjoista viimeisin. Olen Näkymätön näyttelijä (Invisible Actor) -kirjan, johon tässä kirjassa useassa kohtaa viitataan lukenut, mutta arvatkaapa olenko saanut tekstiä valmiiksi. Juu eli en. An Actor Adrift on se toinen Oidan aiemmista teoksista, johon tässä kirjassa viitataan, mutta se… Lue lisää Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks
Siirrytäänpä hetkeksi kirjallisuuden puolelle. Tämä teksti käsittelee Moni Yakimin teosta Creating a Character – A Physical Approach to Acting. Syy miksi päädyin tätä kirjaa lukemaan on se, että oma oletusasetukseni on lähteä tarkastelemaan asioita järjellä tai tunteella. Niinpä esimerkiksi hahmon fyysiset ilmentymismuodot ovat itselleni vieraampia. Kuitenkin, kun on tullut tarkkailtua vuosien saatossa eri näyttelijöiden työskentelyä, niin… Lue lisää Moni Yakim – Creating a Character
Draamanörtti 