Nyt on sitten Jyväskylän Kaupunginteatterin omien esitysten osaltakin katsomokausi avattu. Ensimmäisenä vuorossa oli klassiseen satuun pohjautuva Peter Pan -musikaali. Kirjoittelinkin aiemmin fiiliksiä Peter Panin avoimista treeneistä, joten suurella mielenkiinnolla lähdin siis musikaalin ennakkonäytökseen. Varsin mielenkiintoisia juttujahan sieltä tuli bongattua.

Lavastuksessa ja mm. lentokohtausten sekä krokotiilin toteutuksessa oli tehty mukavan yllättäviä ratkaisuja. Myös puvustuksessa oli paljon kivoja oivalluksia. Yksittäisistä asuista voisin nostaa Tiikerililjan asun, joka oli tosi upea kokonaisuus. Samoin Helinä-keijun asu oli tosi jännä kaikkine yksityiskohtineen. Myönnettäköön sekin, että erään merenneidon eleganssi nosti hienoisen hymynkareen huulille.

Esityksen hahmokavalkaadista löytyy myös useampi sellainen hahmo, jonka haluan erikseen mainita. Saara Jokiaho tekee nimiroolissa Peter Panina tasaisen vahvaa työtä, mitä on mukava seurata. Kapteeni Koukku (Henri Halkola) on jännän toimiva hahmo rockahtavaa ulkoista habitusta myöten. Tarinalle uskollisella tavalla Koukku o  täysin irrationaalinen hahmo, kuten kunnon saturoiston pitääkin olla. Ei siinä häseltämisessä ole mitään järkeä ja sehän siitä niin kiinnostavaa tekeekin. On vaan hienoa, kun merirosvokapteenin evil masterplan kulminoituu Leenan kaappaamiseen merirosvoille äiteeksi. Ah miten suloisen naiivia.

”Lapsiurhi – siinä ajatuksessa on aina ollut jotain hohtoa.” Kapteeni Koukku

Kadonneiden poikien Hoikka (Miikka Tuominen) on kyllä semmonen luontodokkarin kertojaääni, että ei paremmasta väliä. Hirveen kivan höntti hahmo. Myös Kultasen äidin ja Helinä-keijun (Anne-Mari Alaspää) toteutuksessa oli herkullisia pieniä oivalluksia. Häiritsevän kiinnostavia tyyppejä molemmat. Ensemblessa on voimaa ja tosi hienoja hetkiä tarjoiltiin laajalla rintamalla.

Yleisemmin voisin nostaa merirosvot ryhmänä esiin, koska siinä porukassa oli tosi hyvää yhteisen tekemisen ja toisten tukemisen meininkiä. Myös merkkareiden biisit olivat ne jotka itseäni eniten viehättivät tässä musikaalissa. Niissä kohdissa tarinaan ja tekemiseen tuli aina kivaa draivia ja energiaa.

Tässä esityksessä on paljon hyviä juttuja. Ensimmäisen näytöksen viimeiset kohtaukset esimerkiksi ovat tosi vaikuttavia ja hieman ahdistaviakin. Tarinasta löytyy herkkyyttä, huumoria, vähän pelottavuutta ja roimasti mielikuvitusta. Kaikkia niitä asioita, joita sadussa kaipaakin.

Peter Pan

Alkuperäisteksti J. M. Barrie
Käsikirjoitus Ritva Holmberg
Laulutekstit Jukka Virtanen
Musiikki Jukka Linkola

Ohjaaja Hanna Kirjavainen (vier.)
Taistelu- ja tanssikoreografi Kira Riikonen (vier.)
Kapellimestari Lasse Hirvi
Lavastaja Karmo Mende
Pukusuunnittelija Tuovi Räisänen
Valo- ja videosuunnittelija Tuukka Toijanniemi
Kampausten ja maskeerauksen suunnittelijat Minttu Minkkinen ja Suvi Taipale
Äänisuunnittelija Mika Filpus
Lauluvalmennus Juho Eerola

Rooleissa
Saara Jokiaho, Roosa Karhunen (vier.), Henri Halkola, Jukka-Pekka Mikkonen, Aaro Vuotila, Anne-Mari Alaspää, Piia Mannisenmäki, Miikka Tuominen, Hannu Rantala, Anneli Karppinen, Hannu Lintukoski, Juha Valkama (vier.) ja Antti Lattu (vier.) sekä Anna Voutilainen, Niko Dahlblom, Ayla Brinkmann, Kimmo Riikonen, Pablo Delahay, Aleksi Keurulainen ja Lauri Kalpio

Orkesteri
Antti Kettunen, Markus Lajunen sax/huilu/klarinetti
Jani Saaranen, Tero Savolainen trumpetti
Jussi Järvenpää, Tuomas Harri, Marielle Harri käyrätorvi
Johannes Lintunen, Heikki Hakkarainen kitara
Pekka Törmänen, Veli-Matti Silanterä basso
Hannu Leppänen, Osmo Blomqvist rummut
June Binnie, Hannu Leppänen lyömäsoittimet
Matti Ekman kosketinsoittimet, harmonikka

P.S. En sanonut tätä aiemmin, koska tämä on täysin makuasia, mutta Peter Pan on Mikki Hiiren ohella semmonen fiktiivinen hahmo, jota en ole koskaan voinut sietää. Se vaan on sillä lailla, että rasittavan itsekeskeisiä tyyppejä ovat molemmat. Nuin sainpahan sanottua ja silti tykkäsin tästä musikaalista.