Ennakoiva torjunta estää kontaktin

Joskus muinoin mietin olevani hyvin selkeä sanattoman viestintäni suhteen. Enpä ajattele noin enää nykyään. Jossain vaiheessa tuli tajuttua se, vaikka itse kuvittelen viestiväni hyvin selkeästi, lähetän itse asiassa jatkuvasti todella ristiriitaisia viestejä. Sain itseni kiinni eleistä ja toiminnasta, jotka olivat aika tyrmääviä, vaikka en mitään sellaista tarkoittanut viestintää. Kuitenkin tarkkailijan näkökulmasta tulkinta olisi ollut aika... Continue Reading →

Ääni ja ilmaisu lähijakso (draamakasvatus)

Syksyn toinen draamakasvatuksen aineopintojen lähijakso oli vokologi Terhi Meriläisen opettama ääni ja ilmaisu -kurssi. Ääni on semmonen asia, minkä olettaa toimivan, eikä siihen tule arjessa hirveästi kiinnitettyä huomiota ennen kuin siinä on joku ongelma. Itselläni ei ole kokemusta muista ääniongelmista kuin sellaisista, jotka ovat lähtökohtaisesti henkisen puolen haasteita, jotka aiheutuvat esim. jännityksestä. Sen tunnistan toki,... Continue Reading →

Maaninen mangusti – kun normaalisti hillitty ihminen pomppii ympäri tilaa

Tuossa on viikonlopulta ainakin kolme tekstiä tulossa, mutta niiden viimeistely on tällä hetkellä henkisen kapasiteettini ulottumattomissa. Niinpä kirjoitan sitten alkuviikon improryhmä fiiliksiä. Maanantain ryhmässä tiesin jo etukäteen, että minun olisi todennäköisesti pitänyt jäädä pois. Raskas improviikonloppu oli vetänyt aivot totaali stoppiin ja olin siitä kyllä todella tietoinen. Minulle tuotti kauheasti vaikeuksia keskittyä yhtään mihinkään ja... Continue Reading →

Kun joku harjoite vaan tökkii – Tapaus Buongiorno Johnny

En aiemmin viikolla oikein saanut kiinni siitä, miksi Buongiorno Johnny -harjoite oli minulle niin vaikea. Syitä on varmasti monia ja osaa niistä en todennäköisesti edes vielä tunnista. Sen hahmotan, että ydinsanoja taitaa tässä kohtaa olla kolme: kilpailu, tietoisuus ja itsevarmuus. Harjoitteessa on koko ajan läsnä pelistä putoamisen riski tai mahdollisuus. Se onko putoaminen riski vai... Continue Reading →

Hyvä tarkoitus ei näy ulospäin

Sitä joskus ajattelee sanoneensa toiselle jotain kivaa ja olettaa tämän ilahtuvan, mutta sitten toinen reagoikin odottamattomalla tavalla. Toinen saattaa jopa suuttua, vaikka ihan vilpittömästi tarkoituksena oli antaa positiivista palautetta. Väärinymmärryksiä tapahtuu jatkuvasti, koska emme me voi tietää mitä toinen oikeasti tarkoitti, jos hänen ilmaisunsa ei sitä suoraan paljasta. Eivät ihmiset ole telepaatteja. On valitettavan helppo... Continue Reading →

Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”

Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑