Olen huomannut, että on usein todella vaikea keskittyä ja rauhoittua vaan olemaan. Mindfulness ja meditointi sinänsä kiinnostavat, mutta mieli käy ylikierroksilla, jolloin on todella vaikea keskittyä ja ihan vaan olla läsnä. Usein minun on todella paljon helpompi rauhoittua toisen ihmisen ohjaamana kuin yksin. Kuitenkin yksi sellainen itsenäinen harjoite, jonka olen huomannut onnistuvan myös stressin keskellä on Metta-meditaatio (Loving Kindness Meditation). Itse törmäsin tähän ekan kerran Love 2.0 -kirjaa lukiessani ja teinkin sitä silloin muutaman kerran, mikä oli tosi ihanaa. Sitten, kuten asioille tuppaa käymään, niin se vaan jäi vähitellen pois rutiineista ja alkoi unohtua miksi se oli tuntunut tärkeältä. Törmäsin harjoitteeseen uudestaan Ideapakan Mindfulness työssä -pakkaa tutkiessani hieman yksinkertaistetummassa muodossa ja heräsi ajatus, että mitä jos tällä kertaa ei unohtaisikaan. 

Kun 10-15 minuutiksi sulkee simät kesken hektisen työpäivän ja keskittyy lempeyteen itseään ja kaikkia muita kohtaan, niin asiat loksahtavat ihan eri perspektiiviin. Perusajatus on yksinkertainen eli lähdetään liikkeelle lempeydestä itseään kohtaan. Sitten voi pikkuhiljaa laajentaa lempeyttä ensin läheisiin ja lopulta kaikkiin ihmisiin. Jos yhden meditaatioharjoitteen voin mieleeni tallentaa pahan päivän varalle, niin olkoon se tämä.

Itselle:

”Olkoon niin että olen onnellinen, olkoon niin, että olen turvassa ja suojattu.”

Toisille:

”Olkoon niin, että olet onnellinen, olkoon niin että olet turvassa ja suojattu.”

(Lähde http://nirodha.fi/mettaharjoitus/)

Ideapakan version tarkemman ohjeistuksen voi tsekata Mindfulness työssä -pakasta, en sitä tähän toki julkisesti postannut. Oma fiilis on se, että siellä esitelty mantra ”Toivon onnellisuutta. Toivon turvaa. Toivon rauhaa.” oli omalle ajattelulle helpommin lähestyttävä, kuin tämä minkä yllä esittelin. Kuitenkin koska haluan haastaa ajatteluani, niin aion nyt sitten opetella myös tuon omalle mielelle haastavamman version. 

Kokemuksia harjoitteesta ja kolmas variaatio

Nyt pari vuotta alkuperäisen tekstin kirjoittamisen jälkeen voin sanoa: jos ei ole tottunut meditoimaan, niin kannattaa yksinkertaistaa mantraa. Itse huomasin pitkän tauon jälkeen ja tosi stressaantuneena, että keskittyminen hajoilee, jos yrittää muistella ”oikeita sanoja”. Liian monipolvinen lauserakenne alkoi haitata itseäni, koska en saanut sitä pysymään vaivatta mielessä, vaan jouduin jatkuvasti tarkistelemaan, mitkä ne sanat olivat. Jossain kohtaa itse käytin ihan yksinkertaisesti muotoa: ”Toivon onnellisuutta, turvaa ja rauhaa” sekä itseen että toisiin kohdistettuna. Se vähän riippuu mielentilasta ja hetkestä elämässä, mikä toimii. Joskus aloitan tuolla tiivistetyimmällä versiolla ja siirryn siitä mielen kaaoksen rauhoittuessa pidempään mantraan. 

Vuonna (2020) törmäsin uuteen, hieman erilaiseen, versioon tästä harjoitteesta Doninto-verkkovalmennuskonseptin esittelyssä. Siellä harjoite ohjeistetaan alla olevassa ruudunkaappauskuvassa näkyvässä muodossa. Ohjeistuksen löytää aukipuhuttuna vuoden 2020 Unelmien työpäivän tallenteista, Simo Routarinteen puheenvuorosta (https://youtu.be/lFMNd8Xm8q4?t=1264). Lisään tämän version tähän loppuun, koska se tuo harjoitteeseen kiinnostavan lisäulottuvuuden eli haastavaan henkilöön kohdennetun lempeyden.

Mitäpä jos lähettäisi lempeitä ajatuksia myös ärsyttävälle tai jotenkin vaikeaksi kokemalleen ihmiselle? Miten sellainen ajatus, kun sen vilpittömästi pystyy ajattelemaan, vaikuttaisi omaan suhtautumiseen tuohon henkilöön? Tätä ajatusta haluan ainakin itse kokeilla jossain vaiheessa.