Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Mulla jää aina välillä tekstejä roikkumaan. Elämä tulee väliin tai jotenkin ei tunnu olevan sopivaa hetkeä kirjoittaa teksti loppuun. Sitten tulee sopiva hetki. Sitten kirjoittaa tekstin loppuun ja miettii: voiko tätä näin reilut pari kuukautta tapahtuneen jälkeen enää edes julkaista. Sitten toteaa: kyllä voi ja painaa julkaisunappulaa. Oletuksia ja yllätyksiä Yksi kiinnostava alue statustyöskentelyssä, etenkin… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Korttipakat on esitelty, joten mennään vähän syvemmälle statuksiin. Statuksissahan ei sinänsä ole oikeaa tai väärää, vaan on erilaisia valintoja. Kaikki mahdolliset statukset, korkeasta matalaan ja siltä väliltä, ovat käyttökelpoisia sekä esiintyessä että elämässä. Esimerkiksi suhteellisen samantasoinen perusstatusilmaisun taso tai mukavuusalue on yleensä tie kestävimpään ystävyyteen. Samankaltaisuus vetää puoleensa, vaikka poikkeuksiakin tietysti on. Sitten, jos se… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Pysytään statuskorteissa, mutta vaihdetaan pakkaa. On siis olemassa toinenkin (englanninkielinen tämäkin) korttipakka, joka auttaa tutkimaan vähän laajemmin statuksia ja valtaa vuorovaikutuksessa. Tässä pakassa statusilmaisu / statuskäyttäytyminen on vain yksi komponentti. Toisaalta, myös toisesta pakasta tutut tunteet on jätetty pakan ulkopuolelle, joten se on vapaa valinta, millaisia tunteita hetkessä herää. Jos haluaa tutustua näihin Simo Routarinteen… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Tarina: Digitaalinen huh!

Tämän päivän tarina onkin sitten tarjolla vähän erilaisessa muodossa eli kirjoitin tekstin käsikirjoitusmuotoon. Olen tyyliltäni vähän semmonen, että en hirveästi käytä parenteeseja, joten tässä katkelmassa ei ole hirveästi lukijalle kuvittelun tukea tarjolla. Toivottavasti pärjäätte sen kanssa. Tämä on nyt tällainen pieni kirjoituskokeilu, jonka tein statusimprokurssista innoittuneena statuskorttien avulla. Jokainen hahmo, joiden nimet arvoin Kaksplussan nimikoneesta,… Lue lisää Tarina: Digitaalinen huh!

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 1 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

No niin! Nyt on luvassa puhetta statuksista. Yllättävää, eikö totta? 😉 Statukset ja statusilmaisu on yksi sellainen vuorovaikutuksen ja improvisaation osa-alue, joka on mulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Se on sellaista tietotaitoa, mikä auttaa sekä arjen vuorovaikutuksessa että luo lavalle kiinnostavia hahmoja ja jännitteitä. Tämä tuli huomattua myös tällä viikonlopun mittaisella statusimprovisaatioon keskittyneellä kurssilla. Kyllähän siitä… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 1 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Improa ohjaamassa: Kertausta ja uuden kokeilemista

Syksyn osalta on nyt ohjausmeiningit aloiteltu, kun tällä viikolla pidin ekan ohjaukseni. Tähän alkuun ihan rehellinen fakta tämän kerran suunnittelusta, että en tehnyt edes mitään alustavaa ohjausrunkoa erikseen. En kuitenkaan lähtenyt tyhjin käsin, vaan vanhan ohjaussuunnitelman / tekniikkalistan kanssa, mutta mitään en sen kummemmin juuri tätä kertaa varten suunnitellut. En myöskään edes tutustunut vanhaan suunnitelmaani… Lue lisää Improa ohjaamassa: Kertausta ja uuden kokeilemista

Impro on välineurheilua: Statuskortit

Improvisointihan on siitä mahtava ja kauhistuttava laji, että siinä ei juurikaan rekvisiittaa tai välineistöä tarvita. Ohjaajana onkin yleensä aika kevyet varusteet mukana, kun ei oikeastaan tarvitse omaa suunnitelmaa ja persoonaa suurempaa tarpeistoa mukanaan kantaa. Kuitenkin myös päinvastainen on totta eli mitä tahansa voi käyttää improssa materiaalina ja rekvisiittana. On paljon asioita, mitä voidaan käyttää hyvin… Lue lisää Impro on välineurheilua: Statuskortit

Onko mun aina pakko joustaa?

Vastaus otsikon kysymykseen on ei. Ei ole pakko, eikä sitä kannata tehdä aina omalla kustannuksellaan ja pakon edessä. Mutta tänään jouduin kohtaamaan oman vastaukseni. Se nimittäin on kyllä. On pakko joustaa. Minähän joustan, vaikka asia esitettäisiin tylyllä ja syyllistävällä tavalla. Joustan, koska tajuan miltä minusta itsestäni vastaava tilanne tuntuisi. Joustan, jotta toiselle ei tulisi paha… Lue lisää Onko mun aina pakko joustaa?

Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra III

Jos nyt kaksi extra osaa on kirjoitettu, niin kirjoitetaan perhana vieköön myös kolmas. Aiemmat tarinat löytyvät blogista (osa 1, osa 2, osa 3 ja extra ja extra II) ja nyt on kyllä yhden viiden päivän kurssista saatu aikasta paljon tekstiä revittyä. Ehkä on viimein aika etsiä myös jotain muuta kirjoitettavaa, mutta ennen sitä tämän extratrilogian viimeinen osa. … Lue lisää Vaikuttavaa impron opetusta ja oppimista – Extra III