Tarina: Märät kengät linja-autossa

Luiseva linja-autokuski Lauri tervehti tahdottomasti kyytiin nousevia matkustajia. Mielessään hän oli mökillä heittämässä tikkaa tai päiväkodilla orpoja lapsia nuhtelemassa. Tänään oli kuitenkin työpäivä, josta Lauri huomasi olevansa yllättävän iloinen. Hän kuitenkin kätki iloisuutensa syvälle sydämeensä, sillä asiakkaille hän ei tunteitaan näyttäisi. Olihan Lauri kuitenkin työnsä vakavasti ottava linja-autokuski.

Moskeijan ohi kulkeva reitti sisälsi monta jo edesmenneiden suurten arkkitehtien taidonnäytettä. Lauri oli aina viehättänyt muotoilusta ja arkkitehtuurista, mutta ajatus kykkimisestä piirtopöydän tai tietokoneen hiirimaton äärellä illasta toiseen ei innostanut Lauria. Hän oli toiminnan mies, joka ajoi linja-autoaan samalla tarkkuudella, jolla hän mökillä ollessaan iski kärpäsiä suurella kärpäslätkällään. Oli kuitenkin asioita, jotka tekivät Laurin hyvin vihaiseksi. Yksi niistä oli myöhästelevät asiakkaat, joiden juoksu kohti sulkeutuvia ovia sai Laurin lauhkean luonnon hurjistumaan.

Oli matkustajalla yllään bisnespuku tai bikinit, niin aina juostiin kuin hengenhädässä pysäkille juuri, kun kaikkien asiakkaiden jo luuli olevan kyydissä. ’Pellet’ Lauri murahti itsekseen kiihdyttäessään pois pysäkiltä ovia enää avaamatta. Se ilo, jonka hän sai nähdessään taustapeilistä kiireisen kaupunkilaisen harmistuksen myöhästyttyään linja-autosta, lämmitti Laurin sielua kuin lämmin suukko poskelle. Lauri sai suurta tyydytystä myös sattumanvaraisista äkkijarrutuksista, joiden seurauksena ihmismassa linja-autossa sysäytyi kasaan kuin suuri poplareihin kääritty salaatti. Ainoastaan silloin Lauria nolotti, kun hän onnistui huomaamattaan kumoamaan pyörätuolissa istuvan matkustajan, eihän hän sentään täysin sydämetön ollut.

Loppu oli kuitenkin edessä myös Laurin työvuorolle ja uralle linja-autokuskina. Eräänä päivänä rummut soivat kumisten Laurin korvissa, oli ollut virhe päästää tuo iloinen rytmiryhmä kyytiin. Koettaessaan sulkea melun mielestään hän ei huomannut risteävältä kadulta liian lujaa lähestyvää valkosipulirekkaa. Huolettoman soutajan lailla hän oli uponnut ajatuksiinsa, eikä kyennyt enää reagoimaan riittävän ajoissa. Laurin märät kengät luistivat jarrupolkimelta ja suuri rysäys päätti kerralla kaiken. Vaan turha olla allapäin, sillä vahingonkorvausten turvin Laurin elo on nyt turvattu. Kokovartalokipsistään huolimatta Lauri on onnellinen. Hän saa kaiket päivät katsella televisiosta tikanheittoa ja arkkitehtuuriohjelmia.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑