Tälle sivulle tulee päivittyvä kokoelma statuksiin (laajasti ja suppeasti) liittyviä harjoitteita. Pääosin käsitellään status-käsitteen alla statusilmaisua tai statuskäyttäytymistä, mikä on asia, jota voi vuorovaikutuksessa havainnoida ilmaisun teoista. Statuksista onkin ylipäätään hyvä muistaa se, että ne ovat liukuva rakenne ja oma status(arvo) on aina olemassa suhteessa muihin. Statusilmaisua on mahdollista harjoitella myös yksin, koska se on mekaanista lihastyötä ja tilankäyttöä. Statuksissa on kuitenkin myös muita ulottuvuuksia (kuten asemavalta ja itseluottamus) ja nämä tulevat näkyviksi vasta vuorovaikutuksessa.

Ei statuksista sen enempää tässä. Olen siitä ihan riittävästi blogiin jo kirjoittanut, joten mennään harjoituksiin. Tämän sivun harjoitteet perustuvat joko Johnstonen tai Routarinteen kirjoihin sekä improkursseilla oppimaani.

Statushengitys

Miten se toimii: Pariharjoite, jossa seisotaan vastakkain toisiaan silmiin katsoen. Pyritään löytämään hengitykseen rytmi, jossa toinen parista hengittää ulos, kun toinen hengittää sisään ja päin vastoin. Harjoituksessa tutkitaan keinulautaperiaatetta hengityksen kautta. Sisään hengittäessä oma pää keinulaudasta kohoaa ja ulos hengityksellä se laskee eli annetaan toiselle tilaa. Välillä voi varioida ohjeistamalla paria hengittämään samaan tahtiin sisään ja ulos.

Huom! Varoitus: Harjoitus on syytä pitää lyhyenä, jotta ei ole hyperventilaation riskiä. Kannattaa ohjeistaa, että uloshengitys on syytä pitää pidempänä, kuin sisäänhengitys ja on hyvä välttää liian syvää sisäänhengittämistä harjoituksen aikana. Aina voi pitää myös tauon, eikä ole pakko vetää henkeä koko aikaa, kun toinen parista hengittää ulos.

Havainto vai tulkinta?

Miten se toimii: Pariharjoite, jonka ohjaaja voi ensin demonstroida yhden osallistujan kanssa. Demonstraatio voi olla tarpeen, jotta ylipäätään hahmotetaan, milloin tehdään tulkinta ja milloin kyse on puhtaasta (näköaisti)havainnosta. Toinen parista ottaa jonkun asennon ja pysähtyy siihen. Tämän jälkeen parinsa sanallisesti kertoo joko pelkkiä havaintoja tai pelkkiä tulkintoja hänen asennostaan.

Soveltaminen: Jos tehdään harjoitusta pelkillä havainnoilla, niin asennossa oleva improvisoija voi pienellä äänimerkillä (esim. sanomalla *ding*) kiinnittää huomion, jos puhuja sanoo havainnon sijaan tulkinnan. Ihan vaan, jotta tullaan tietoiseksi siitä, mikä on havainto ja mikä menee jo tulkinnan puolelle. Havainto perustuu aisteilla havaittavissa olevaan todellisuuteen ja tulkinnat ovat enemmän mielikuvituksen tuotetta tai oletuksiemme värittämää todellisuutta.

Havaintoja ovat esimerkiksi:

• kädet ristissä rinnan päällä
• jalat lantionlevyisessä asennossa
• pää kallellaan vasemmalle
• selkä suorana
• olkapäät ovat taittuneet eteenpäin

Tulkintoja taas olisivat:

• useimmat ilmelähtöiset kuvaukset: näytät ovelalta, mietteliäältä, kuin salaisit jotain jne.
• päätelmät henkilön ammatista tai perhetilanteesta
• arviot tunnetiloista: vaikutat iloiselta, surulliselta, yllättyneeltä jne.
• arviot itsevarmuuden tasosta asennon perusteella
• kaikki, mikä laajentaa fyysisen ilmaisun viestiä tarinankerronnan suuntaan

Ylipäätään kaikki, mikä alkaa sanoilla: näyttää tai vaikuttaa [joltakin], johtaa yleensä tulkinnan äärelle.

Huomioita: Tässä kohtaa hyvä muistuttaa siitä, että statusilmaisun kanssa havainnot ovat ainoa käytettävä työkalu. Statuksia ilmaisun tekoina pohdittaessa tulkinnat voi unohtaa kokonaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tulkinnoissa olisi mitään vikaa. Onkin hyvä muistaa mainita, vaikka tässä yhteydessä pysytellään havannoissa, niin tulkinnat ovat todella arvokkaita improssa, kosak niiden kautta päästään kertomaan tarinoita.

Molemmat ovat siis tarpeellisia, mutta silti on syytä pyrkiä statusten yhteydessä kirkastamaan se, miten tärkeää vuorovaikutuksessa on oppia erottamaan havainto ja tulkinta. Tulkinnat johtavat usein harhaan ja konflitien syventymiseen. Havaintojen kautta taas voi oppia purkamaan paineita, ennen kuin konfliktia edes syttyy tai löytämään helpommin yhteisen sävelen kenen tahansa kanssa.

Statusjuhlat (Statusparty)

Miten se toimii: Koko ryhmän harjoite, jossa kaikki liikkuvat vapaasti tilassa. Suositeltava ryhmän koko >5 osallistujaa, jotta kohdattavia riittää. Ohjaaja antaa harjoituksen alussa pohjustukseksi juhlan / tilaisuuden aiheen esim. taidenäyttely, harrastekerhon pikkujoulut tai työpaikan cocktail-tilaisuus. Harjoitteessa käytetään jokaiselle osallistujalle jaettavia statuskortteja tai tavallisia pelikortteja valitulla asteikolla (esim. 1-13 (ässästä kuninkaaseen), 1-10 tai vaikka 1-4). Jokaiselle määritellään statusilmaisun taso, minkä jälkeen osallistujat lähtevät vapaasti kulkemaan tilassa ja kohtaamaan muita tämän kuvitteellisen tilaisuuden osallistujia oman statusarvonsa mukaisesti.

Ohjaaja voi pysäyttää harjoitetta sopivissa kohdin ja oma tarjota kokeiltavaksi uusia statuksia samassa tilaisuudessa tai aloittaa uuden tilaisuuden uudella teemalla. Harjoitetta tehdään sopivan pitkä aika ja niin monta kierrosta, että osallistujat ehtivät kohdata useampia henkilöitä samalla tai useammalla statusilmaisun tasolla.

Variaatioita: Statuskortteja, tai korttipakan kortteja, statusilmaisun tason määrittelyssä hyödynnettäessä, voidaan valita tehdäänkö harjoite avoimin vai salatuin kortein.

1. Avoimet kortit tarkoittavat sitä, että sekä osallistuja että jokainen hänen kohtaamansa henkilö tietää hänen statuspyrkimyksensä ja hän heidän. Tämä ilmaistaa pitämällä omaa korttia koko harjoitteen ajan muille näkyvissä.
2. Salatut tai suljetut kortit tarkoittavat sitä, että osallistuja itse tietää oman statusilmaisullisen pyrkimyksensä ja voi sitä kehollisesti toteuttaa, mutta hänen kohtaamansa ihmiset eivät tiedä, mihin tasoon hän pyrkii, vaan voivat vain tehdä havaintoja toteutuneesta ilmaisusta.

Kannattaa kokeilla molempia versioita.

Huomioita: Ohjaaja voi pysäyttää harjoitetta sopivissa kohdin. Varsinkin ekoilla kokeilukerroilla on hyvä käydä pysäytyskohdisssa pieni keskustelu siitä, mitä havaintoja statuksista tehtiin. Suljetuin kortein toimittaessa voi myös arvata toisten statustasoja ja tutkia sitä, miksi itse arvioi toisen korkeammaksi tai matalammaksi, kuin korttinsa olisi antanut olettaa. Toisaalta myös voi herätellä pohdintaa siitä, miksi oma statusarvo ei välttämättä muiden havainnoimana vastannutkaan pyrkimystä tai kortin arvoa.

Hyvä kuitenkin muistaa, että olennaisinta ei ole se tuleeko statusarvo arvatuksi oikein, vaan myös ”epäonnistuminen” statuspyrkimyksessä antaa henkilölle arvokasta tietoa. Statusilmaisun taso määrittyy aina suhteessa toiseen, joten vaikka kuinka pyrkisi olemaan korkeaa statusta, niin toinen vielä korkeampaa statusilmaisun tasoa käyttävä henkilö voi suhteessa laskea muiden arviota ilmaisustasi. Toisaalta myös oma ajatus siitä, miten kehollisesti on tilassa voi poiketa toteutuneesta ilmaisusta. On olemassa pyrkimys ja sitten se havainnoitu todellisuus, toteutunut ilmaisu, jonka muut näkevät sinusta ja sinä heistä.

Statuskohtaus

Miten se toimii: 2-4 hengen kohtaustekniikka. Jokaiselle lavallaolijalle asetataan ennen kohtauksen alku tuoli lavalle. Improvisoijille annetaan statuskortit, joita ei näytetä muille kohtauksessa oleville improvisoijille. Kortti on lähtökohta hahmolle ja hahmon statuspyrkimys. Ennen kohtauksen alkua ohjaaja antaa, tai pyytää katsojina olevilta, ehdotuksen hahmojen välisestä ihmissuhteesta, tapahtumapaikasta ja mahdollisesti myös aloitusaiheen kohtauksessa käytävälle keskustelulle. Ohjaaja voi välillä leikata kohtausta ja antaa lisäohjeita tai uudet statuskortit.

Versioita: Kohtauksissa voi käyttää tavallista korttipakkaa tai status(ilmaisu)kortteja.

Kahden hengen kohtaus

Lavalle laitetaan kaksi tuolia ja annetaan kummallekin improvisoijalla statuskortti* (asteikko esim. 1-13 (ässästä kuninkaaseen), 1-10 tai 1-4), joka määrittää heidän ilmaisuaan ja käyttäytymistään. Kortti pidetään salassa kohtauksen ajan. Tehdään tavallinen improvisoitu kohtaus, kuten edellä on kerrottu. Kohtauksen jälkeen voidaan kysyä yleisöltä arviota kummankin improvisoijan statusilmaisun tasosta.

* Mikäli käytetään statuskorttipakkaa, niin statusilmaisun tason ohella kortissa määritellään myös tunnetila, joka määrittää sen tunteen, jota toinen hahmo herättää omassa hahmossa.

Neljän hengen kohtaus

Asetetaan neljä tuolia lavalla, jotta kaikki voivat niin halutessaan istua. Annetaan statuskortit kaikille. Kortti pidetään salassa kohtauksen ajan. Tämän lisäksi määritellään kohtauksen sisäinen hierarkia / arvoasemat suhteessa muihin kohtauksessa olijoihin (esim. asteikolla 1-4, jossa 4 on korkein). Kohtauksen kontekstina voi olla, vaikka perheen tai työyhteisön kohtaaminen, jossa arvoasemat ovat selkeät. Tehdään normaali kohtaus, jonka ohjaaja voi sopivassa kohtaa katkaista ja kysyä yleisön arvion eri hahmojen statuksista.

Mikäli arviot osuvat oikeaan pitää hahmon kohtauksen taas jatkuessa keksiä tekosyy, jonka varjolla hän poistuu. Jos taas yleisön arvio on joltain osin pielessä voi ohjeistaa tuomaan vieläkin selkeämmin esille omaa statustaan – ja mahdollista tunnetilaa toisia kohtaan, mikäli käytetään statuskortteja. Mikäli kohtaukseen jää kaksi tai enemmän hahmoja voidaan sitä jatkaa hetki ja pysäyttää taas sopivassa kohtaa uutta arviota varten. Kohtaus loppuu, kun joko kaikki tai vähintään kolme hahmoa poistunut kohtauksesta tai se on muutoin kaarensa läpikäynyt.

Huomioita: Toisten improvisoijien statusten arvaaminen on hyvä oman arvioinnin kalibroinnin työkalu varsinkin statustyöskentelyn opettelun alussa. Se ei kuitenkaan ole pakollinen osa kohtausta. Eli voidaan myös vain antaa statuskortit / statustasot lähtökohdaksi ja katsoa, millainen kohtaus sellaisilla hahmoilla syntyy.

Statusjuna / statusliftari

Miten se toimii: Toimii parhaiten kuudella tai useammalla osallistujalla. Asetetaan lavalle neljä istumapaikkaa haluttuun asetelmaan autoksi tai junaksi, jossa matkustajat vaihtuvat. Yksi improvisoija aloittaa kohtauksen tulemalla tilaan ja ottamalla jonkun itse valitun statusilmaisun tason ja tavan. Muut katsovat hetken häntä ja sen jälkeen kohtaukseen tulee yksi kerrallaan uusia improvisoijia, kunnes kaikki istumapaikat ovat täynnä. Aina uuden hahmon tullessa kohtaukseen kaikki kohtauksessa jo olevat hahmot omaksuvat hänen statustasonsa ja haluamansa piirteet (tapa puhua, asenne, tapa reagoida jne.) hahmosta.

Kun kaikki paikat ovat täynnä ensimmäisenä kohtaukseen tullut keksii jonkun tekosyyn, jonka varjolla hän poistuu kohtauksesta ja seuraava sivusta tuleva hahmo tulee hänen paikalleen. Vaihdot on hyvä pitää melko nopeina.