Tämä on nyt vähän poikkeava tapaus improiltujen tarinoiden joukossa. Ihan samoin tämä on kirjoitettu ilman editointia tajunnanvirtana, mutta tämäpä onkin jo aika vanha teksti. En ihan tarkalleen ottaen osaa ajoittaa, koska tämä teksti on löytynyt yhden luentovihkon välistä. Veikkaisin vuotta 2010 tai 2011, koska silloin tuli istuskeltua aika paljon käytävillä odottelemassa seuraavaa luentoa tai jotain. Kirjoitan nyt tekstin kirjoitusvirheineen kaikkineen, koska sellaisena se on paperille tallentunut. Johdannoksi sanottakoon vielä se, että tämä on paperina taiteltu ihan tietyllä tapaa, jolloin joka avauskierroksella paljastuu uusi viesti. Lähdetään avaamaan. 

Otan taitetun paperin käteeni ja siinä lukee: ”Sinun nimesi on tuulessa…”.

Avaan ensimmäisen taitoksen ja siellä on alleviivattuna sanat:

Minulta

Sinulle

Avaan paperin ja se on nyt jo puolikas arkki, johon on kirjoitettu teksti: ”Sen minkä tähän piirsin sen kerran sydämeesi siirsin” ja sen alle on piirretty huulet.

Avaan viimeisen taitoksen ja luen kirjeen:

Minulta sinulle

Jos minä kirjoittaisin kirjeen tulevaisuudelle, minä omistaisin sen sinulle. Sinulle, jota rakastan enemmän kuin uskallan sanoa. Se olisi kirje, jossa kertoisin kuin onnellinen olen siitä, että viimein kohtasin sinut ja siitä kuinka paljon paljon kammosin mahdollisuutta, että olin pilannut jo meiltä kaiken (alla kaksipäinennuoli merkaten sanojen paikanvaihtoa) kaiken meiltä, koska pelkäsin. Siinä kertoisin kuinka unelmoin sinut todeksi ja etsin sinua kasvoista lähelläni, vain huomatakseni ettet ole siinä. Kertoisin sen kuinka yön hämärässä kutsuin sinua ja huusin nimeäsi, jota en tiennyt tuntevani, kunnes ääneni oli enää käheä kuiskaus. Se olisi kirje, jossa sanoisin mitä ajattelin, kertoisin kuinka sua mietin taas tänäänkin. Jakaisin sen kuinka paljon sua odotin jo eilenkin ja kuinka pelkäsin, että odotin turhaan, koska sua ei olisikaan. Eilen (*nuolella sanojen väliin lisätty sana) *kuitenkin näin sinut katseessa näyttelijän ja tiesin että usko en turhaan sun mut vielä kerran löytävän. Siiheen kirjeeseen päiväisin päivän menneisyyden ja kertoisin, (*lisätty sana) *että uskoin jo silloinkin. Sanoisin kuinka vielä huomennakin sua yhä rakastan ja kuinka kaduin jo nyt että niin pelkäsin. Pelkäsin sanoa ääneen sen mitä tunnen ja kuinka toivoin, että (*nuolella sanojen väliin lisätty sana) *tiedät sen miten paljon sua rakastan ilman sanojakin, kun omistaisin kirjeeni sulle kirjaisin nimesi kirjaimin kultaisin ja sulkisin kirjeen tulisin suudelmin (alla kaksipäinennuoli merkaten sanojen paikanvaihtoa) suudelmin tulisin. Sillä niin paljon sua rakastin jo ennen kuin tavattiin.

Mennyt rakkaasi