Lars Von Trierin elokuvan pohjalta luodussa näytelmässä Melankolian uhka on kaukaiselta tuntuva, mutta hyvin todellinen. Melankolia on nimittäin planeetta, joka on piileksinyt auringon takana. Se ohitti jo Merkuriuksen ja Venuksen, tottahan se nyt Maankin ohittaa. Niin ovat tieteilijät laskeneet. Pakko sen on ohittaa. Näytelmän rakenne on kahtiajakoinen, kuten on päähenkilön eli Justiinan (Lilli Mäkinen) elämäkin.… Lue lisää Melankolia (AdAstra-teatteri)
Tällä kertaa käsikirjoitetun teatterin parissa huomasin, etten ollut ihan niin turhautunut, kuin olen joskus harjoituskaudella ollut. Se johtuu suurelta osin siitä, että tällä kertaa harkat oli erinomaisen hyvin aikataulutettu myös sivuhahmojen osalta. Joissain aiemmissa näytelmissä sitä on saattanut istua osassa treeneistä koko harjoitusajan seuraamassa, kun treenataan muiden kohtauksia ja sitten, kun viimein päästäisiin omaan kohtaukseen,… Lue lisää Esityskauden koonti (osa 2 – aika korjaa) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmän esityskausi on nyt virallisesti ohi. Viimeiset kaksi näytöstä peruuntuivat sairastapausten vuoksi, joten maanantain yleisöennätyksiä rikkonut esitys jäi kauden viimeiseksi. Sinänsä ehkä hyvä, että niin kävi, koska viimeisiin esityksiin oli yhteensä se noin 30 ennakkovarausta, joten ne olis saattanut joutua esittämään aika tyhjille katsomoille. Ihan hyvä lopettaa ns. huipulla. Huomaan,… Lue lisää Esityskauden koonti (osa 1 – se oli siinä) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Ei sitä maanantaina vielä arvannut, että tämä esityskausi oli tässä. Näin se kuitenkin oli. Viimeiset kaksi esitystä jouduttiin sairastapausten vuoksi perumaan ja näin ollen esityskauden loppu oli aika koruton. Hiljaisuus laskeutui, eikä mitään enää ollut jäljellä. En ihan näin ajatellut tämän loppuvan, vaikka tietysti aina on se mahdollisuus, että esityksiä joudutaan perumaan. Koska se oli… Lue lisää Esittämättömyyspäiväkirja (hiljaisuus) – Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Kolmanneksi viimeinen esitys ja nyt oli ehdottomasti eniten katsojia, mitä tämän kesän näytöksissä on kerralla ollut. Tuntuu jotenkin hassulta, että jossain näytöksessä saattaa olla yli 110 katsojaa, kun alkukaudesta jouduttiin perumaan näytös, kun ei saatu houkuteltua, kuin yksi ihminen paikalla. En oikeasti uskonut, kun teatterin parissa enemmän viime vuosina touhunneet sanoivat jo alkuesityskaudesta, että näin… Lue lisää Esityspäiväkirja (yleisöennätyksiä) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Kolmastoista esitys alkoi sitten ihan kunnon kaatosateen aikaan. Todella epätodellinen tilanne, kun ennen esitystä jaetaan näyttelijöillekin sadeviittoja: ”näillä mennään”. Se on ollut tämän kesän ylläri itsellekin, miten kesäteatteriorientoitunutta porukkaa katsomoon löytää. Toki tuossa puolet ennakkovarauksista jäi lunastamatta, mutta silti. Reilu 20 katsojaa, kattamattomassa katsomossa, kaatosateessa, on aika huikea juttu. Isot kiitos katsojille, jotka paikalle tulivat… Lue lisää Esityspäiväkirja (säät ne vaan suosii) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Kahdestoista kerta Herkon ja kavereiden kanssa lavalla. Tällä kertaa sää suosi. Oli kiva pilvipoutainen keli, joka ei ollut liian kuuma tai kylmä. Just sopiva. Oikein esityssäiden Kultakutri. No se säästä. Eilinen oli kaatosadekaaoksen jälkeen virkistävän tavallinen esitys. Ei mitään semmosta suurempaa poikkeamaa normaalista rytmistä. Kun esitys rullaa niin hyvin omalla painollaan, niin sitä oma huomio… Lue lisää Esityspäiväkirja (miten niin myöhässä) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
No niin, nyt on sitten ensimmäiset ihan kunnon pokan pettämiset koettu lavalla. Eka puoliaika meni ihan normaalisti, tai ainakaan itse en huomannut mitään erikoisempaa naurupulveria ilmassa. Vettä satoi ekalla puoliajalla reilusti, mutta melko maltillista tahtia, joten esitys pidettiin ihan normaalisti. Yleisökin oli hyvin varustautunut keliin, joten kaikki näytti aivan hyvältä. Toisen puoliajan alettua sade yltyi… Lue lisää Esityspäiväkirja (sataa, sataa ropisee) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Sikäli mikäli olen osannut laskea oikein, eilinen näytös oli Herkon ja kadonneen ajan arvoituksen kymmenes (toteutunut) esityskerta. Enää kuusi esitystä jäljellä. Kyllä siinä huomaa, että esitys esitykseltä se perustekeminen on rutinoinut, jolloin on aikaa kiinnittää eri tavalla huomiota pieniin juttuihin, mitkä aikaisemmin menivät ehkä ohi. On enemmän aikaa ja kapasiteettia huomata asioita, kun luottaa siihen,… Lue lisää Esityspäiväkirja (kymmenes kerta) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Nyt on viimeinen tupla-esityspäivä takana. Jatkossa on sitten vain yksi esitys per päivä. Sinänsä mulle kaksi esitystä päivässä on ihan ok. Etenkin tämä yhdistelmä, jossa esitysten välillä on vain se puolisentoista tuntia toimi hyvin, koska sitten ei ole tarvetta poistua toisaalle välillä. Varsinkin näillä helteillä oli ihan hyvä, että odotusaikaa ei ollut liiaksi, sillä takahuonetilatkin… Lue lisää Esityspäiväkirja (sunnuntain tupla) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Tämä on nyt kokoelmapostaus kolmesta esityksestä, kun esiintymisrutiini alkaa löytyä, niin en koe tarvetta kirjoittaa omaa tekstiä jokaisesta. Oikeastaan suurin vaiheteleva tekijä on ollut sää, mutta tietysti myös tekijöiden vireys- ja mielentila on vaihdellut. Luonnollisesti puhun tekijöiden mielentilan osalta lähinnä itsestäni, sillä oman pään tila on helpoin tietää. Sään osalta lauantain toinen esitys näyteltiin kokonaan… Lue lisää Esityspäiväkirja (vaihtelevien säiden esityksiä) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Meillä on Herkon esityskaudella tasan yksi aamuesitys ja se on nyt esitetty. Oli tosi jännä kokemus. Ihan ihmeelliset energiat oli ilmassa, jos siis suotte, että niinhän hörhähtävästä asiasta puhuu, kuin energioista. Kaikilla oli samankaltaiset kokemukset. Ei väsytä tai mitään, mutta on vähän outo fiilis. ”Kuin toisesta todellisuudesta”. Replat menee ja kaikki tapahtuu, mutta jotenkin on… Lue lisää Esityspäiväkirja (aamuesitys) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus
Draamanörtti 