Tarina: Kaikki palavat onnettomuudet

Okei nyt tulee tämmönen impro-tarinankerronta-hirviötekniikka. Inspiraatiomateriaalina tällä kertaa toimii Ideapakan Mindfulness työssä –pakka. Kesän improkurssien pohjalta kehitin seuraavan sattumanvaraisuuden loogisuutta hyödyntävän materiaalin keruumenetelmän. Käytössä kaava 1-7-1 sanojen sijainnin suhteen eli ekalta valitulta kortilta ensimmäinen, toiselta toinen sana ja sitten seitsemännen sanan jälkeen taas kuudes jne. Käytössä on joka toinen kortti pakasta ja näistä sitten vuorotellen umpimähkäisesti valittu tekstikappale kortin takapuolelta tai yksi sana kortin etupuolen lainaus. Tällä tavoin kerätyistä sanoista lähdin sitten järjestyksessä punomaan tarinaa kasaan. Tällä sumealla logiikalla kootut sanat ovat:

  1. kirjoita
  2. tutkimaton
  3. vertailun
  4. nouki
  5. vuorossa
  6. järkevästi
  7. hetkeksi
  8. eroa (tässä kohtaa kaava vaihtuu, koska kortissa ollut lainaus oli vaan viiden sana mittainen)
  9. teet
  10. kykyäsi
  11. siirtyä
  12. käyttämään
  13. asiat

Otsikoksi valikoitui loppujen korttien lainauksista vapaasti muotoillen dramaattisesti:

Kaikki palavat onnettomuudet

Kirjoittaessaan raporttia, tuona kohtalokkaana elokuun päivänä, väsynyt toimistotyöntekijä Taneli haaveili muutoksesta. Tämä polku jota hän hitaan varmasti kulki kohti eläkettä ja kuolemaa, ei ollut enää pitkiin aikoihin tarjonnut hänelle merkittäviä ilon aiheita. Haaveissaan hän kuitenkin huomasi tavoittelevansa tutkimattomia teitä ja vierailevansa paikoissa, joissa ei ollut koskaan käynyt. Vertailun vuoksi hän sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne taas uudelleen. Kyllä oikea elämä oli värittömän harmaata, kun taas haavekuvat loistivat kaikissa ruskan väreissä. Haluttomana Taneli noukki seuraavan paperin pinosta ja alkoi lukea sen sietämättömän tylsää kapulakieltä. Vaikka Taneli unelmoikin muutoksesta ei hän uskaltanut edes toivoa, että hänelle tapahtuisi mitään jännittävää ikinä. Vuorossa oli taas niin hiljaista, että saattoi kuulla nuppineulankin putoavan. Avokonttorissa kukaan tuskin uskalsi edes hengittää. Järkevästi ajatellen avokonttorin olisi pitänyt lisätä työntekijöiden välistä vuorovaikutusta, mutta se oli tehnyt juuri päinvastoin ja nykyään kukaan ei enää edes tervehtinyt toisiaan. Jokainen oli tullut vainoharhaiseksi ylimääräisen melun välttelijäksi ja sitä myöten normaali sosiaalisuuskin oli kadonnut. Sinä päivänä kuitenkin oli toisin. Hetkeksi silmänsä suljettuaan Taneli tajusi, että muutoksen avaimet olivat hänen käsissään.

Miksi hänen pitäisi vain haaveilla iloisesta ja vilkkaasta dialogista, kun hän voisi toteuttaa unelmansa? Ei todellisuuden ja unelmien välillä tarvinnut olla tällaista eroa, vaan hän voisi itse tehdä muutoksia tilanteeseen. Taneli nousi paikaltaan ja siirtyi taukotilaan, jossa hän keitti ja huolellisesti haudutti koko työporukalle teet. Sen jälkeen hän pelottomasti kutsui jokaisen kynnelle kykenevän taukotilaan, olihan kuitenkin jo iltapäivätauon aika. Arkaillen toimiston työntekijät valuivat taukohuoneeseen ja istuivat kukin omille sijoilleen, mahdollisimman etäälle toisistaan. Tanelia huvitti tämä turvaväli ihmisten välillä ja kehotti jokaista käyttämään kykyjään ja siirtymään edes viisi senttiä lähemmäs toista ihmistä. Hitaasti, mutta varmasti ihmiset alkoivat siirtyä ja ilmassa väreili käsin kosketeltava jännite. Mitä oikein on tekeillä? Sitten Taneli siirtyi käyttämään omaa pitkään tarpeettomana uinunutta osaamistaan ja alkoi viritellä keskustelua kollegoidensa kanssa, rohkaisten jokaista osallistumaan. Eihän muutos toki yhdessä iltapäivässä tapahtunut, mutta aikaa myöden iltapäiväisistä teetauoista tuli perinne. Ihmiset vapautuivat työpöytiensä kahleista, minkä myötä työasiatkin alkoivat luistaa paremmin, kun sermien takana aiemmin toisiltaan piileksineet työkaverit uskaltautuivat tekemään myös yhteistyötä.

Vuosien päästä, kun Taneli viimein jäi eläkkeelle hän huomasi aamupalapöydässä istuessaan kaipaavansa takaisin eloisaan työyhteisöönsä ja myhäili tyytyväisesti. Kaipuu tarkoitti, että hän oli onnistunut toteuttamaan yhden suuren unelmansa. Hän oli saanut työpaikan muiston tallentumaan harmaan sijaan värikuvana mieleensä. Se, jos mikä oli suuri saavutus.