Tunneihminen tunne tunteesi!

Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta... Continue Reading →

Sisäinen tunnekriitikko – Annanko itselleni luvan tuntea?

Minulle on ominaista käsitellä surua ja muitakin vaikeiksi määriteltyjä tunteita kirjoittamisen kautta. Se johtuu monelta osin siitä, että minulla on aika vahvana se "ei saa olla toisille vaivaksi" ajattelutapa, jonka myötä vain positiivisten tunteiden näyttäminen on ok. Joo suutun kyllä välillä ja kipinöitä sinkoilee, mutta koen siitä syyllisyyttä. Koen että minun ei ole ok olla... Continue Reading →

Unconditional improv -työpaja 15.06.2018 (Nick Byrne – FIIF2018)

Torstain ohjelmassa oli koko päivän mittainen Unconditional improv -työpaja (eli "unconditional implove"), jossa Nick Byrnen ohjauksessa tutkittiin toisista improajista välittämistä ja rakkauttakin. Tämä oli rytmiltään melko verkkainen työpaja, mikä aiheen kannalta oli oikein mukavaa. Alussa ja tauon jälkeen tehtiin rentoutusharjoitteet lattialla maaten, joten työpajan aikana oli todella rauhallinen ja rento olo. Aloituksessa tehdyssä rentoutusharjoitteessa oli... Continue Reading →

The Stockholm Syndrome -työpaja 10.5.2018 (Per Gottfredsson ja Therese Hörnqvist / TIF2018)

Tunteita ja ruotsalaista draamaa oli tarjolla Turun improfestivaaleilla  kolmen tunnin ajan Per Gottfredssonin ja Therese Hörnqvistin johdolla. Kuunteluoppilaana paikalla oli myös illan festariesitykseen värvätty Stella Polariksen Micke Rejström, mikä oli ihan hauska flashback viime vuoden festareille. Tämä oli tosi intensiivinen katsaus kontaktiin ja jännitteeseen kahden tai useamman ihmisen välillä. Yksinkertainen, mutta tosi kiinnostava oli harjoite,... Continue Reading →

Kun pokka pettää (ja isosti)

Minulla on ihan jäätävän huono pokka ja se on kyllä improvisaation parissa tullut moneen kertaan todistettua. Tässä maailmassa on niin monta asiaa, jotka jolkain tapaa kutkuttelevat nauruhermojani. Kun joku juttu on hämmentävän absurdi tai vaikka tavanomaisuudessaan nerokas, niin naurua ei vain pysty estämään. Pystyn yleensä kuitenkin vielä täydellisestäkin repeämisestä palaamaan jatkamaan kohtausta, joten hetkellisestä putoamisesta... Continue Reading →

Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑