Ulkopuolisuuden tunteesta

Tämä teema ansaitsisi varmasti syvemmänkin käsittelyn, mutta myönnettävä lienee, että tämä taitaa olla parasta, mitä nykyvoimavaroillani pystyn tuottamaan. Olen miettinyt ulkopuolisuuden teemaa aiemminkin, koska se on jotain, mikä on minulle vahvasti henkilökohtaista. Välillä ajattelen, että se tunne on jo selätetty ja hetkeksi se voi ollakin. Jossain ryhmässä voi tuntua siltä, että kuuluu porukkaan. Jossain toisessa… Lue lisää Ulkopuolisuuden tunteesta

Tunnista tunteesi: viha

Sukelletaan hetkeksi vihaan ja aggressioon. Ne ovat osa sitä tunnepalettia, mikä kuuluu ihmisen perusvarusteluun, vaikka kuinka yrittäisi kieltää, että minä en ainakaan ole aggressiivinen. Tietysti tasoissa on eroja, jotkut räjähtävät fyysisen väkivaltaisesti sekunnissa ja osa ehkä ilmaisee vihaansa vain sanallisesti, jos sitäkään. Eikä sillä ole mitään väliä oletko tyttö, poika vai jotain muuta, vaan se… Lue lisää Tunnista tunteesi: viha

Tunneihminen tunne tunteesi!

Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta… Lue lisää Tunneihminen tunne tunteesi!

Paluuviite vuoteen 2018

Viime vuosi oli niin täynnä kaikenlaisia kokemuksia teatterin, draaman ja impron saralla, että vaikea tehdä mitään, edes jollain tasolla kattavaa, tiivistä summausta. Niinpä teenkin nyt ihan tämän hetkisen fiiliksen pohjalta melko sattumanvaraisen katsauksen vuoden 2018 tapahtumiin ja tarjoamaan oppiin. Vuonna 2018 jätin ihan tietoisesti esiintymisorientoituneen teatteriharrastuksen jäihin, koska ei vaan ollut erityisempää kipinää käsikirjoitetun teatterin… Lue lisää Paluuviite vuoteen 2018

Sisäinen tunnekriitikko – Annanko itselleni luvan tuntea?

Minulle on ominaista käsitellä surua ja muitakin vaikeiksi määriteltyjä tunteita kirjoittamisen kautta. Se johtuu monelta osin siitä, että minulla on aika vahvana se ”ei saa olla toisille vaivaksi” ajattelutapa, jonka myötä vain positiivisten tunteiden näyttäminen on ok. Joo suutun kyllä välillä ja kipinöitä sinkoilee, mutta koen siitä syyllisyyttä. Koen että minun ei ole ok olla… Lue lisää Sisäinen tunnekriitikko – Annanko itselleni luvan tuntea?

Unconditional improv -työpaja 15.06.2018 (Nick Byrne – FIIF2018)

Torstain ohjelmassa oli koko päivän mittainen Unconditional improv -työpaja (eli ”unconditional implove”), jossa Nick Byrnen ohjauksessa tutkittiin toisista improajista välittämistä ja rakkauttakin. Tämä oli rytmiltään melko verkkainen työpaja, mikä aiheen kannalta oli oikein mukavaa. Alussa ja tauon jälkeen tehtiin rentoutusharjoitteet lattialla maaten, joten työpajan aikana oli todella rauhallinen ja rento olo. Aloituksessa tehdyssä rentoutusharjoitteessa oli… Lue lisää Unconditional improv -työpaja 15.06.2018 (Nick Byrne – FIIF2018)

The Stockholm Syndrome -työpaja 10.5.2018 (Per Gottfredsson ja Therese Hörnqvist / TIF2018)

Tunteita ja ruotsalaista draamaa oli tarjolla Turun improfestivaaleilla  kolmen tunnin ajan Per Gottfredssonin ja Therese Hörnqvistin johdolla. Kuunteluoppilaana paikalla oli myös illan festariesitykseen värvätty Stella Polariksen Micke Rejström, mikä oli ihan hauska flashback viime vuoden festareille. Tämä oli tosi intensiivinen katsaus kontaktiin ja jännitteeseen kahden tai useamman ihmisen välillä. Yksinkertainen, mutta tosi kiinnostava oli harjoite,… Lue lisää The Stockholm Syndrome -työpaja 10.5.2018 (Per Gottfredsson ja Therese Hörnqvist / TIF2018)

Kun pokka pettää (ja isosti)

Minulla on ihan jäätävän huono pokka ja se on kyllä improvisaation parissa tullut moneen kertaan todistettua. Tässä maailmassa on niin monta asiaa, jotka jolkain tapaa kutkuttelevat nauruhermojani. Kun joku juttu on hämmentävän absurdi tai vaikka tavanomaisuudessaan nerokas, niin naurua ei vain pysty estämään. Pystyn yleensä kuitenkin vielä täydellisestäkin repeämisestä palaamaan jatkamaan kohtausta, joten hetkellisestä putoamisesta… Lue lisää Kun pokka pettää (ja isosti)

Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Tämä on kolmas osa tarinasta, jossa puran sitä, mitä olen henkilökohtaisesti oppinut ja oivaltanut Simo Routarinteen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla. En osaa sitä selittää miksi näiden parin kesäisen viikon aikana olen päätynyt niinkin perimmäisten kysymysten äärelle, kuin mitä huomaan pohtivani. Eihän kukaan ole minua tähän suuntaan edes tietoisesti ohjannut. Ehkä juuri se, että kukaan ei pakota… Lue lisää Impron jatkokurssi osa 3 – ”Jos ei kevene, niin syvenee”

Impro on arvaamaton laji…

… koskaan ei tiedä mitä tapahtuu tai mitä saa. Viimeisen viiden päivän aikana tapahtui todella paljon. Tarkempien pohdintojen aika on sitten, kun saan aivoni analyyttisemman puolen taas toimimaan kunnolla. Nyt se on hienoisessa horroksessa. Takana on todella raskas ja antoisa viikko impron parissa. Käytiin Simo Routarinteen vetämän impron jatkokurssin aikana jotenkin hemmetin syvissä vesissä. Hetkittäin… Lue lisää Impro on arvaamaton laji…

Vaikuttavuuden äärellä

Vuorovaikutus improssa (tai elämässä ylipäätään) ei ole pelkkiä sanoja. Aluksi on helpompi reagoida vain sanoihin, koska tilanne on uusi ja jännittävä, eikä tilaa sanattoman viestinnän tietoiselle havainnoinnille välttämättä ole. Toisaalta sitä saattaa keskittyä liiaksi siihen mitä itse tekee ja sanoo, jolloin toisen tarkka huomiointi ei ole mahdollista. Kun toinen ei vaikutu Teimme eräällä kurssilla kahden… Lue lisää Vaikuttavuuden äärellä

Fasilitoinnin varjoja – nähtyä ei saa näkemättömäksi

Siinä missä oman oppimisen mahdollistava ohjaus voi tarjota paljon hyvää, lienee kuitenkin syytä lausua myös muutama varoituksen sana. Kun tulet tietoiseksi jostain asiasta, sinun voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, enää sulkea silmiäsi siltä. Kerran tietoisesti nähty pysyy näkyvänä. Tiedäthän sen kuluneen “älä ajattele jääkarhuja”-vitsin, jonka jälkeen päädyt aina ajattelemaan jääkarhuja? Mitä kovemmin yrität vältellä… Lue lisää Fasilitoinnin varjoja – nähtyä ei saa näkemättömäksi