Sammakkokuningas 2.3.2019 (Kansallisteatteri)

Sankaritarinoilla, joita meille myydään on usein myös synkät varjonsa, jotka jäävät näkemättä, jos keskittyy vain pintaan. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta koossa on pysyttävä, vaikka mitä tapahtuisi. Ihan sama vaikka kaikki tukiverkot ympäriltä murtuisivat ja luottamus itseensä ja muihin ihmisiin alkaa romuttua, niin kulissi on pidettävä pystyssä. Show'ssa, jossa raha vie ja ihminen... Continue Reading →

Tarinateatterin lähijakso (draamakasvatus)

Pitkää pohdintaa tarinateatterista luvassa n-y-t nyte. Tarinateatteri on aineopintojen toiseksi viimeinen opintojakso ja siinä mielessä vähän haikeaa ajatella koko asiaa, koska ollaan lopun edellä. Se on alkuun heti todettava, että tämä oli yksi voimaannuttavimmasta sekä kauniilla tavalla herkkyydessään vahvimmista lähijaksoista näissä opinnoissa. Tämä oli aidosti sellaista uteliasta tekemistä, missä oppii tosi paljon tekniikoista, itsestään ja... Continue Reading →

Ens lite lung i huset 16.2.2019 (Lilla Teatern / Helsingin Kaupunginteatteri)

'Oispa hetki aikaa nauttia omassa rauhassa hyvästä musiikista'. Farssi Ens lite lung i huset on hyvin tavanomaisista ja arkisista lähtökohdista loputtomaksi uusien mutkien taipaleeksi kääntyvä värikäs iloittelu. Kauan ja hartaasti etsimänsä LP-levyn "Me, Myself and I" löytänyt Marcus (Max Forsman) haluaisi vaan päästä kuuntelemaan levyään rauhassa, mutta jatkuvasti ilmestyy uusia ongelmia, jotka vaativat huomiota ja... Continue Reading →

Impro on välineurheilua: Statuskortit

Improvisointihan on siitä mahtava ja kauhistuttava laji, että siinä ei juurikaan rekvisiittaa tai välineistöä tarvita. Ohjaajana onkin yleensä aika kevyet varusteet mukana, kun ei oikeastaan tarvitse omaa suunnitelmaa ja persoonaa suurempaa tarpeistoa mukanaan kantaa. Kuitenkin myös päinvastainen on totta eli mitä tahansa voi käyttää improssa materiaalina ja rekvisiittana. On paljon asioita, mitä voidaan käyttää hyvin... Continue Reading →

Spiraali 22.2.2019 (Tampereen Teatteri)

Spiraali on hypnoottinen tarina matkasta mieleen ja entisiin elämiin magian keinoin. Mitä, jos olemmekin jo tavanneet uuden tuttavuuden entisessä elämässä, mutta tarina jäi jotenkin kesken, mutta siksi toinen tuntuu jo tavattaessa niin tutulta? Montako elämää vaatii saada kahden toisiaan kohti hakeutuvan sielun tarina kohdalleen? Mitä, jos mitään tällaista ei ole olemassa, vaan se on kaikki... Continue Reading →

Don Quijote 2.3.2019 (Red Nose Company)

Klovnikaksikko Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama) käy nyt taistoon tuulimyllyjä vastaan Don Quijoten ja hänen Sancho Panzan rooleissa. Tämä kirjallisuuden klassikon uudelleen pöllyytys jättää omaleimaisen jälkensä, joka samalla sitoo teoksen historiaansa ja toisaalta kohottaa sen ajan tuolle puolen. Se on se juttu, mistä Red Nose Companyn esityksissä erityisesti nautin, että esitykset rakentuvat kontaktiin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑