La Bohème (Jyväskylän ooppera)

Taiteesta ei ole takkapuuksi. Sen saavat tarinamme boheemit huomata, kun he puiden puutteessa koettavat lämmittää kylmän asuntonsa käsikirjoituksen sivuilla. Eivät suurimmatkaan sanat pala hetkeä kauempaa ja sen jälkeen onkin jälkeen kylmä sekä sisällä että ulkona. Vaan rahalla saa sekä leipää että puita, joten täysin pakkasen tai vuokrarahoja perimään tulleen vuokraisännän armoille eivät päähenkilöt sentään heti... Continue Reading →

Tervemenoa vanha vuosikymmen

Oli tarkoitus kirjoittaa samankaltainen tiivistelmäpostaus, kuin olen aiempina vuosina tehnyt, mutta se ei vaan ottanut muotoutuakseen. Sen sijaan huomasin Twitteristä, kuinka ihmiset jokaista tykkäystä kohden kertovat jonkun asian, jonka ovat viime vuonne kokeneet, oppineet tai tunteneet. En itse parantuvana Twitter-runoholistina halua sinne puolen tällä hetkellä kirjoittaa, joten varastan vain idean ja toteutan sen täällä. Tässä... Continue Reading →

Amélie (Turun Kaupunginteatteri)

Musiikki ja laulu soivat kauniina ja vahvoina upeiden maisemien ja kirkkaiden valojen välkkeessä. Amélie-musikaalin keveän ilmava tarina johtaa ei-aina-niin-kovin-iloiseen Pariisiin, jossa ujo, oman mielikuvituksensa ja oikean maailman maagisilla rajamailla elävä, Amélie jää jumiin äitinsä opettamaan Zenonin paradoksiin. Matkalle, joka on aina puolivälissä riippumatta siitä, miten monta kertaa sen pituuden puolittaa. Amélie on jumissa, ihan kuten... Continue Reading →

Kartta (Kansallisteatteri)

Miten jumiin voi jäädä johonkin ajatukseen tai tarinaan, jos ei tule ajatuksineen ja tunteineen kuulluksi ja nähdyksi, vaan joutuu läheistensä torjumaksi ja hiljentämäksi. Asiasta puhumisen tarve ei katoa mihinkään, jos ihminen koetetaan huomiotta jättämällä vaientaa, vaan tarve vain voimistuu ja ihminen turhautuu. Kuinka hukassa voikaan olla, kun jotain tärkeää ja suurta ilman varoitusta katoaa elämästä.... Continue Reading →

Muistoja menneestä: Sulkeutuneen energiavampyyrin kevät

Se, minkä olen joutunut itselleen myöntämään, niin oma toimintakykyni on hyvin riippuvainen tunteista ja mielen hyvinvoinnista. Yksi selkeästi lamauttava tunnetila on ulkopuolisuuden tunne. Se tunne siitä, ettei kelpaa seuraan tai oteta mukaan toimintaan. Tämän tunteen heräämisen olen joutunut keväällä aika karulla ja puolijulkisella tavalla itselleni myöntämään. Se on aika voimallinen tyhjyyden tunne, kun lavalla tajuaa,... Continue Reading →

Väsynyt olemaan vahva & Musiikkia valosta ja vedestä 23.11.2019 (Eeva-Liisa Manner -seura / Teatteri Avoimet Ovet)

Kahdesta osasta koostunut esityskokonaisuus tarjosi vivahteikkaan ja elämyksellisen kurkistuksen Eeva-Liisa Mannerin runoihin. Tuli välillä hieman kerettiläinen olo, kun useammassa juonnossa mainittiin, kuinka yleisö varmasti tunteekin nämä runot ja itse olin saapunut paikalle sattuman ja sopivan ajankohdan johdattamana. En siis tunne entuudestaan Eeva-Liisa Mannerin runoja, mutta tämän esityksen myötä pääsin syväsukellukselle runouteen ja runojen sävellettyyn muotoon.... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑