Hannun Hyvän mielen musaimpro -kurssi – Osa 1 (Hannu Risku / Stella Polaris)

Musaimpro ja ihana leppoisa ja rento Hannu ❤ Eihän tästä voi muuta kuin tykätä. Mennään nyt vähän käänteisessä järjestyksessä eli otan heti alkuun sen jutun, missä oli haasteita ja jatketaan sitten kaikella sillä, mikä oli kivaa ja innostavaa. Musiikki-impro on yksi niistä impron osa-alueista, joihin minulla ja monella muullakin on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta tykkää... Continue Reading →

Tunneihminen tunne tunteesi!

Tunnebloggauspäivitys! Heh, on vähän itänyt tämmöinen fiilis, että tarttis kirjoitella jotain fiiliksistä, vaikka olisikin kyllä aika monta muutakin tekstiä tuolla luonnoskansiossa odottelemassa viimeistelyä. Olen nyt tehnyt sellaisen valinnan, etten aio ohjata tänä keväänä improtreenejä, vaan päästän irti kontrollista sen suhteen. Menen nyt sitten ryhmäläisenä ja päästän irti siitä pakottavasta impropätemistarpeestani, koska se alkoi viedä minulta... Continue Reading →

Miehen kylkiluu (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kahdeksan teatterin yhteistyön hedelmä, Mikko Roihan ohjauksessa suloiseksi rakkauden sekasopaksi sekoittunut, Miehen kylkiluu on kutkuttavan minimalistista teatteri-ilottelua. Maria Jotunin tarinaan vahvasti nojaavan lempeän intomielisen tulkinnan avautumista on ilo seurata. Oli ihanaa, että edes kerran kohtaa tästä tekstistä sellaisen tulkinnan, jossa voi jollain tapaa edes kuvitella Miinankin (Ulla Reinikainen) hahmon tarinalle romanttisessa mielessä onnellisen lopun. Yleisesti... Continue Reading →

Parasta elämässä 1.2.2019 (Martti Suosalo / Helsingin Kaupunginteatteri)

Elämän pienten hyvien kartoittamiseen keskittyvä monologi koskettaa ja naurattaa, välillä samaan aikaan. Päähenkilön, yksin ja yhdessä muiden kanssa, koostama lista niistä tuhansista ja tuhansista asioista (miljoonasta, jos tarkkoja ollaan), jotka ovat parasta elämässä kokoaa pienille lapuille koko elämän kirjon. Lapsena listalle ilmaantuu niitä asioita, jotka silloin tuovat iloa elämään, kuten jätski. Elämän edetessä päästään jo... Continue Reading →

Supernaiivi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Miten monesti sitä lapsena tulikaan mietittyä "sitten aikuisena..." ja sitten jonain aamuna heräät aikuisena, etkä tee mitään niistä jutuista. Elämä vain kulkee päivä kerrallaan eteenpäin ja kaiken pitäisi olla hyvin. On perhe, joka välittää. On kavereita. On opiskelupaikka ja asunto. On vapautta tehdä ja ajatella, mitä haluaa. Silti mikään ei tunnu oikein miltään. Mikään ei... Continue Reading →

Pakolaiset 19.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Eleettömän tyylikäs ja sydämeen saakka uppoava kokonaisuus, joka pyyhkii katsojan yli koko synkkyydellään. Synkkyys on jotenkin sopivaa laatua. Suomalaista, kristillisen perinteen mukaista jyrkkyyttää, jonka ankaruutta toteuttaessa välillä unohtuu, että toisen synnin taakasta voi myös päästää irti. Voi olla myös tarttumatta miekkaan ja hukkumatta siihen, vaikka kunnia ja veri niin vaatisikin. Salattu häpeä vaatii jättämään Hämeen... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑