Impron jatkokurssi osa 2 – ”Onko tämä joku salaliitto?!”

Kuukauden nosto kesäkuu 2021. Nostan tämän vuodelta 2017 olevan tekstin blogin etusivulle, koska tässä tekstissä, obskuurista otsikosta huolimatta, on listattuna ja esimerkein avattuna hyvin keskeisiä impron käsitteitä.  Olin viime viikolla tuokiokyhäelmöitsijä Simo Routarinteen ohjaamalla impron jatkokurssilla. Vaikka kurssi oli henkisesti todella raskas, niin koen että tuo emotionaalinen paine on ollut tarpeen, sillä sen voimalla on... Continue Reading →

Featured post

Impro with Keith Johnstone: A Demo and Q&A (Global Improvisation Initiative)

Jotain hyvää etäajastakin on, sillä nyt pääsee kokemaan ja näkemään sellaisia asioita, mitä ei muuten todennäköisesti olisi mahdollisuus kokea ollenkaan. Yksi tällainen mahdollisuus oli Global Improvisation Initiativen -konferenssi (GII Symposium 2021), jossa otsikossa mainittu Keith Johnstonen improdemo järjestettiin. Demotilaisuus koostui kahdesta osasta: ensin oli noin 60 minuutin ohjausdemo ja sen jälkeen oli varattu 30 minuuttia... Continue Reading →

Päivi Rahmel – Kerro, katsotaan! Opas tarinateatteriin ja narratiiviseen pedagogiikkaan

Nyt on käsissäni, tai no tietokoneellani, sellainen opas jota en tiennyt kaipaavani, mutta heti, kun näin sen, niin tiesin kaivanneeni juuri tätä. Päivi Rahmelin, vuonna 2021 julkaistu, Kerro, katsotaan! -opas tarinateatterin sekä narratiiviseen pedagogiikkaan, yhdistää tarinateatterin (Playback Theater) historian, käytännön kokemuksen kautta hankitun tiedon sekä teorian yhdeksi miellyttävästi soljuvaksi lukukokemukseksi. Kirjan sisällöllinen painotus on otsikossa... Continue Reading →

Simuloitua terapiaa – simulaationäyttelijän pohdintoja

Tämä on teksti, jonka olen luonnostellut ja jättänyt julkaisematta jo moneen kertaan. En ole kokenut, että voin puhua asiasta. Se on hassua, miten oma käsitys itsestä ja omasta asemasta ryhmässä vaikuttaa siihen, mitä kertoo. Kerroin aikaisemmin ulkopuolisuuden tunteesta ja se on yksi vahva elämääni rajoittava asia ja uskomus. Se tunne, että mikään, mitä teen ei... Continue Reading →

Nauhoitusharjoituksia ja -pohdintoja vol 1.

Mainitsin edellisessä tekstissä, että pohdin yksilöharjoitteiden saattamista puhuttuun muotoon. Ihan jo oman improharjoitteluni tueksi, koska en ole löytänyt sellaisia äänitteitä tai videomatskua, mitä olen jo useamman vuoden haikaillut. Niinpä, kun sitä ei ole tai se on hyvin piilotettua, niin teen sitten ite. Mikä lykky, ettei mua enää erityisemmin häiritse oman ääneni kuuleminen, koska muuten tästä... Continue Reading →

Saatana saapuu Moskovaan -livestriimi 17.4.2021 (Tampereen Teatteri)

Paljon melua ja jotain vähän mätää on tämän kertaisen mielikuvitusmatkamme kohteessa, Moskovassa, jonne on juuri saapunut odottamaton vieras. Saatana saapuu Moskovaan -esitys on synkkäsävyinen ja karnevalistinen ihmiselämän ja -mielen tutkimusmatka. Esitys houkuttelee katsojan, voimakkeiden kuvien ja kaaoksen sekaisten katkelmien kautta, pysähtymään hetkeksi filosofisten pohdintojen äärelle. Tutkailemaan todistuksia puolesta ja vastaan sen suhteen, onko Jeesus koskaan... Continue Reading →

Improtaitojen ylläpito yksin ja eristyksissä – ideapaperi

Kun aloitin tätä blogia, niin mulla ei ollut ryhmää, missä improvisoida. Kävin erilaisilla kursseilla ja koetin keksiä tapoja, miten voin treenata yksin niitä juttuja ja taitoja, mitä halusin oppia. Musta oli tympeä ajatus, etten voisi treenata ja improta vain, koska en löytänyt itselleni improryhmää, kun tajusin monien harjoitteiden olevan ihan yksinkin treenattavissa. Moni taito (esim.... Continue Reading →

Turvamies ennakko-striimi 15.4.2021 (Helsingin Kaupunginteatteri / Karanteeniteatteri)

Turvamiehen tarina alkaa tilanteessa, jossa varakkaan Granqvistin-teollisuussuvun isän henkeä on uhattu. Tämän vuoski hän palkkaa turvamiehet myös, jo keski-iän ylittäneiden, lastensa suojaksi. Perheen löysäpöksyinen vesa, Antti Granqvist (Martti Suosalo), jonka ainoa toive viikonlopulle on päästä bileisiin ihanan Kaijan seurassa, ei erityisemmin innostu isänsä yllättäen heränneestä suojelunhalusta. Ei varsinkaan, kun hän saa suojakseen virkaintoisen ja järkähtämättömän... Continue Reading →

Keskittymishäiriöisen kirjoittajan mutinoita

Toinen tunnustus: olen keskittymishäiriöinen, diagnosoimatta ja itsearvioiden AD(H)D. Olen oikeastaan aina ollut, mutta olen mieltänyt mieleni tavanomaisen kulun laiskuudeksi ja saamattomuudeksi. "Pitäisi saada aikaan" ja "pitäisi pystyä" ovat olleet vakioajatuksia mielessäni, kun jokin homma ei suju odotusten mukaan ja impulssit vie ihan eri suuntaan, kuin pitäis. Lisää löylyä laiskuussaarnaan saa aikaulottuvuudesta, sillä mulla on asioita,... Continue Reading →

Oppinut luovuttamaan – ei hyövää ees yrittää…

Pieni tunnustus: olen luuseri elikkäs luovuttaja. Olen tottunut luovuttamaan taistelutta ja vetäytymään, jos joku muu haluaa jotain samaa, kuin minäkin. "Tehköön / pitäköön koko idean", ajattelen aivan liian usein. Viimeksi vartti sitten ajattelin niin ja olin valmis polttamaan (kuvainnollisesti, materiaalit ovat digitaalisia) puolivalmiin improkirjakässärin sekä potentiaalisille kustantajille laaditun synopsiksen ja muut materiaalit, joita en ole... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑