Oppinut luovuttamaan – ei hyövää ees yrittää…

Pieni tunnustus: olen luuseri elikkäs luovuttaja. Olen tottunut luovuttamaan taistelutta ja vetäytymään, jos joku muu haluaa jotain samaa, kuin minäkin. "Tehköön / pitäköön koko idean", ajattelen aivan liian usein. Viimeksi vartti sitten ajattelin niin ja olin valmis polttamaan (kuvainnollisesti, materiaalit ovat digitaalisia) puolivalmiin improkirjakässärin sekä potentiaalisille kustantajille laaditun synopsiksen ja muut materiaalit, joita en ole... Continue Reading →

Ulkopuolisuuden tunteesta

Tämä teema ansaitsisi varmasti syvemmänkin käsittelyn, mutta myönnettävä lienee, että tämä taitaa olla parasta, mitä nykyvoimavaroillani pystyn tuottamaan. Olen miettinyt ulkopuolisuuden teemaa aiemminkin, koska se on jotain, mikä on minulle vahvasti henkilökohtaista. Välillä ajattelen, että se tunne on jo selätetty ja hetkeksi se voi ollakin. Jossain ryhmässä voi tuntua siltä, että kuuluu porukkaan. Jossain toisessa... Continue Reading →

Jari Siljamäki – Klovnerian käsikirja: Miten esiintyä klovnina

Jari Siljamäen, vuonna 2010 julkaistu, Klovnerian käsikirja on tiivis katsaus länsimaisen klovnerian historiaan sekä klovnerian perusteita käsittelevä käytännönläheisesti käsittelevä opas. Kirjassa on tarjolla tekstin seassa myös lyhyitä tarkentavia huomioita sekä useita erilaisia klovnerian taitoja sekä klovnimielentilaa kehittäviä harjoitteita. Klovnerian historiaa käsitellään sekä klovnityyppien että tunnetuimpien klovnihahmojen ja heidän esittäjiensä kautta. Klovnerian käsittelyssä keskitytään sekä klovnin... Continue Reading →

Pellen putsaus – Osa 3 (Taideyliopiston avoin yo / Taina Mäki-Iso)

No niin ja sata vuotta myöhemmin, viimein herään kirjoittamaan tämän tekstin loppuun. Tämähän on tukevasti viime vuoden puolella käyty kurssi, joten sinänsä voi miettiä, onko tämä enää ajankohtainen kirjoitettavaksi. Oma vastaukseni on, että kyllä vaan. Eihän se opitun ja koetun reflektio ole kiinni siitä ajankohdasta. Kirjoitin alustavat ajatukset muistiin silloin ja nyt vain avaan ne... Continue Reading →

Älä jää jumittaan

Mulla on taas vaihteeksi kirjoitusblokki. Siis kirjoittelen silloin tällöin, muttei tule mitään valmista. Siis silleen edes jollain löyhällä tavalla kokonaista tekstiä. Yksittäisiä ihan ok kuntoisia kappaleita ja tekstipätkiä, mutta niissäkin se semmonen viimeinen ajatus puuttuu. Ei sillä, että vaatimukset ihan hirveän korkealla tekstien tason suhteen olis. Kaikenlaista on tässä vuosien varrella tullut valmiiksi tekstiksi todettua... Continue Reading →

Vuosikatsaus 2020

Perinteisen tilastokatsauksen ja vuosisummauksen aika. Viime vuosi oli blogin osalta hiljentymisen ja metateksteilyn vuosi. Osin pakotetustikin teatterikevät ja -kesä jäivät väliin, joten esitystekstien osalta on ollut tosi hiljaista. Osin sen takia, etten ole entiseen tapaa esityksiä voinut käydä katsomassa ja toisaalta myös sen takia, että motivaatio ja kirjoittamisen ilo olivat ajoittain hukassa. Huomasin keväällä, että... Continue Reading →

Pellen putsaus – Osa 2 (Taideyliopiston avoin yo / Taina Mäki-Iso)

Pellen putsauksen toinen päivä toi mukanaan myös punaiset nenät eli kurssin toisen naamioidun ulottuvuuden. Ensimmäinen, jota jo ekana iltana tutkittiin oli siis neutraalinaamiot, joiden kanssa myös toisena päivänä jatkettiin. Niiden rinnalle kuitenkin tuli myös toisenlaista energiaa ja läsnäoloa klovneriaan sukeltamisen kautta. Tämä ei sinänsä ollut klovnerian peruskurssi tai taitojen opettelukurssi, vaan paluuta klovnin perustilaan ja... Continue Reading →

Tinder – yllätysmuna 21.11.2020 – Livestriimi (Teatterikone)

Elämä on päässyt yllättämään ja tarjoilemaan kriisin, johon ei osannut varautua, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. Niitä vaan ei ollut arjen kiireen keskellä aikaa tai halua huomata. Kun jaksaa vielä tämän päivä suorittaa täydellistä elämää, perheidylliä ja töitä, niin kyllä se siitä. Kaikki ovat tyytyväisiä vai oliko kukaan. Tuliko kukaan nähdyksi tarpeineen - sellaisena, kuin... Continue Reading →

Silitys 20.11.2020 – Livestriimi (Teatterikone)

Punainen valo ja musiikki. Ilmassa on jotain, mistä ei saa vielä kiinni. Naulassa on hattu ja laukku. Lattialla paidoista sidottu kehä. Lapsi ja liidut. Liidut, joilla voi piirtää maailmaan turvallisen reitin. Suojata jokaisen askeleen. Musiikissa on vierautta. Siitä tulee outo olo, vähän tyhjäkin. Jotain on vinossa. Se taitaa olla maailma. Hämärän rajatila. Uni herättää, nostaa... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑