Tämä blogi on syntynyt vuonna 2016 tarpeestani kirjoittaa kokemuksiani teatterin parissa. Halusin tehdä sen anonyymisti monestakin syystä, joista silloin tärkein oli se, etten halunnut vetää mitään huomiota itseeni. Halusin kirjoittaa teatterista, joten se kuka olen, oli mielestäni sivuseikka, jos sitäkään. Kuitenkin huomaan vuosien varrella tämän blogin kehittyneen paikaksi, jossa olen avoimempi ajatuksistani ja tunteistani, kuin oikeastaan monessa muussa yhteydessä. Se on ehdottomasti ja epäilyksettä ollut improvisaation ja siihen liittyvien metataitojen omaan elämään soveltamisen ansiota.

Ilman improvisaatiota ja improvisoijia, jotka ovat lempeydellään loiventaneet suojamuurejani, yrittäisin todennäköisesti yhä häivyttää itseäni teksteistäni, kuten aluksi tein. Jos olisin jatkanut niin, olisin todennäköisesti lopettanut kirjoittamisen ajat sitten, koska se olisi aina tuntunut vähän epätyydyttävältä ja ontolta, sillä joutuisin jättämään tarinoihini itseni mentävän aukon. On ollut henkisesti helpottavaa ja vapauttavaa lakata tekemästä niin, vaikkei naamioista luopuminen ihan helppoa ole ollutkaan. Alkuperäinen ajatukseni ei silti ole muuttunut, en edelleenkään halua erityisemmin kohdentaa huomiota itseeni, vaan haluan kirjoittaa. Nyt vain teen sen oman itseni kaikessa vajavuudessaan paljastaen, enkä koeta piilotella kaiken kätkevän naamion takana.

• 

• 

Draamanörtti

Draamanörtti on siis ”taiteilijanimeni”, jota tämän blogin yhteydessä käytän. En täsmälleen muista, miten lopulta päädyin juuri tähän nimeen, mutta kuten monet asiat se oli seurausta monesta asiasta. Halusin nimen joka paitsi kuvaa kirjoittamani blogin sisältöä, myös minua ihmisenä. Kun aloitin blogia olin vahvasti suuntautunut teatteriin ja ajattelin haluavani harrastajanäyttelijäksi. Niinpä sieltä sitten on jonkin, todennäköisesti melko lyhyen, assosiaatioketjun kautta löytynyt sana draama. Toinen osa eli nörtti taas oli ilmiselvä valinta, öökkösestään huolimatta, sillä se on sana joka tiivistää minut parhaiten. Olen nörtti todella monella tasolla, olenhan mm. tietokone-, kirjallisuus-, kieli-, draama- ja impronörtti. Minulle nörttiys avautuu käsitteenä intohimoiseksi mielenkiinnoksi jotain asiaa kohtaan. Haluksi oppia ja tutkia asiaa monesta näkökulmasta, purkaa se osiin ja koota uudelleen samanlaisena tai uudella tavalla yhdistettynä itseensä tai toisiin, jollain tavalla yhteensopiviin osiin. Siinä uteliaassa tutkimisen ja kokeilemisen tarpeessa sekä halussa oppia uutta ja laajentaa omaa ymmärrystä tiivistyy se, mitä minä ytimessäni olen. Olen draamasta kaikissa muodoissaan kiinnostunut nörtti. Toki saatan olla myös hieman dramaattisuuteen ja draamailuun taipuvainen tyyppi muutenkin.

Olen taustaltani opettaja ja tutkija  jonka tärkein missio on vähentää inhimillisiä pelkoja ja mahdollistaa uusien asioiden kokeilu. Tämä haluni ja kykyni auttaa ihmisiä löytämään rohkeus kokeilla juontaa juurensa siitä, että olen itse ollut hyvin pelokas ja lukkiutunut introvertti. Tunnistan helposti monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa hetket, joissa jarrut lyödään pohjaan, koska jokin asia tuottaa epävarmuutta tai suorastaan pelottaa. Improvisaation ja draamakasvatuksen opintojen kautta olen myös löytänyt monia keinoja auttaa muita ja itseäni ylittämään näitä mahdottomalta vaikuttavia kuiluja yhdesså ja itsenäisesti. Miten palkitsevaa se onkaan, kun kielitaitonsa tai vaikka jonkun tietokoneohjelman kanssa arkaillut ihminen tajuaa pystyvänsä siihen, mikä tuntui vielä hetki sitten mahdottomalta. Sitä minä haluan olla: mahdollistaja. Ihminen, joka tekee itsensä tarpeettomaksi näyttämällä ihmiselle ne palikat, jotka hänellä koko ajan oli itsellään ja tarjoamalla pari, aiempiin paloihin yhteensopivaa, uutta, tai oikeastaan vanhaa ja monille tuttua, palikkaa, jotta hän pystyy jatkamaan.

Olen aina ollut ihmisenä utelias tietämään monista asioista paljon, joten kiinnostuksen kohteeni jakautuvat hyvin laajalle alueelle. Joskus pidin tätä rajautumatonta uteliaisuuttani rasitteena, koska olisihan se kätevää voida paketoida oma osaamisensa johonkin siistiin ja tarkasti määriteltyyn pakettiin. En enää ajattele niin, vaan pidän sitä erittäin hyödyllisenä piirteenä, sillä auttaa minua näkemään pinnan alla piileviä yhteyksiä. Yhdistämään asioita, jotka eivät näennäisesti liity toisiinsa, mutta joiden yhteys toisiinsa muuttuu kauttani näkyväksi. Tämä voi tarkoittaa asian kirjoittamista, laatimista kuvaksi tai kaavioksi tai ihan vaan sanallista vahvistusta. Kun asioiden, tai miksei ihmistenkin, välisen yhteyden näkee, ei ymmärrä, miksei nähnyt sitä koko ajan, koska se vaikuttaa ilmiselvältä. Se ei ole aina suoraviivainen, tai helppo prosessi, mutta matkan arvoinen saavutus, vaikka sen saman matkan tekisi, miten monta kertaa tahansa eri tai samoja reittejä kulkien.

Eihän tämä esittely yhtään selkeämmäksi muuttunut, mikä toisaalta kuvaa hyvin minua. Olen selkeä järjestys ja loputon kaaos yhdessä kätevästi ihmiskokoisessa ja omin jaloin kulkevassa paketissa. Olen opettaja ja oppilas, löytäjä ja hukkaaja, avoin ja sulkeutunut, rohkea ja pelokas, sekä että ja kaikki harmaansävyt mustan ja valkoisen ohella. Olen keskeneräinen ihminen elämänmittaisella draamankaarella, joka koostuu yhteenliittyvistä ja irrallisista episodeista. Ennen kaikkea, ja kaiken jälkeen, olen ihminen joka haluaa kirjoittaa, puhua, nauraa, laulaa, tanssia, olla hiljaa ja rauhassa, hölmöillä ja vakavoitua, elää, rakastaa, vaikuttua, oppia ja opettaa, olla digitaalinen ja analoginen sekä improvisoida itselleen ja muille hieman lempeämmän maailman.

Minä olen Draamanörtti ja tämä sivusto, jota selailet on blogimuotoinen ilmiasuni. Tervetuloa mukaan matkalle!