Esittely

Tervetuloa tutustumaan yhden inhimillisen improvisoidun ihmiskokeen intuitiivisen inpiroituneeseen ilmiasuun. Eli tervetuloa tähän blogiin, jossa puran omia kokemuksiani ja ajatuksiani teatterin, draaman ja improvisaation parista. Omassa tarinassani teatteri on ollut mukana lapsuudesta saakka ja pääosin olen pysytellyt teatterin maailmassa katsojan roolissa. Koska olen kotiutunut katsomoihin, niin usein kirjoitan erilaisista esityksistä, joita olen päässyt näkemään. Minusta on ihana kirjoittaa mietteitäni niistä elämyksistä, joita teatteri tarjoaa. En edelleenkään lupaa olla teatterin asiantuntija tai että näkemykseni teatterista olisivat erityisen valistuneita. Lupaan olla täysin puolueellinen ja rakastaa juuri niitä asioita, mitä rakastan, aivan riippumatta siitä ovatko kriitikot tai muu maailma kanssani samaa mieltä. Arviointi ja arvostelu eivät ole sellaisia asioita, mitä haluan tehdä, vaikka niihinkin joskus tottumuksesta sorrun. Oma pyrkimykseni teatterin parissa on löytää ne syyt miksi asioista voi ja kannattaa innostua. Onnekseni olen saanut huomata, että syitä on paljon, kun uskaltaa katsoa avoimin silmin ja uteliaalla mielellä.

Perinteisen teatterin ohella intohimoni on viime aikoina kohdistunut improvisaatioon. Se oli rakkautta toisella silmäyksellä. Ensimmäinen kokemukseni improsta, jostain nuoruuden vuosilta oli jotain aivan kamalaa, enkä halunnut koskeakaan koko aiheeseen vuosikausiin. Ei siinä varsinaisesti tapahtunut mitään draamattista tai traumaattista, mutta se vaati liian suurta loikkaaa siinä vaiheessa ja siksi kokemus oli ahdistva. Tunnistan, että se kokemus vähän lukitsi minua, jotta en uskaltanut enää yrittää, vaikka kiinnosti. Yritin paluuta impron pariin jo useita vuosia aiemmin, mutta en saanut silloin rohkaistua itseäni ylittämään aloittamisen kynnystä. Se vaati pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä, että tuon kynnyksen kykenin ylittämään. Yksi askel kerrallaan on menty eteenpäin ja välillä otettu useampi askel takapakkiakin. Jokainen askel tällä polulla on kuitenkin ollut merkityksellinen, sillä niiden kautta olen oppinut ymmärtämään, mitä kaikkea improvisaatio oikeasti on ja voi olla sekä sen, mikä tekee siitä minulle tärkeää. Olen ymmärtänyt, että impro voi olla niin kamalaa kuin se ensimmäisissä muistikuvissani oli, mutta sen ei tarvitse olla. Kaikkea on mahdollista opettaa ja oppia monella eri tavalla ja se tapa mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi (vielä / edelleenkään) minulle. Olen tajunnut myös oman vaikutukseni kokemukseeni improvisoidessa ja miten voin joskus parhaiten auttaa muita auttamalla ensin itseäni.

On ollut hienoa huomata, että vähin erin improvisaatio on vapauttanut minua olemaan rohkeammin oma itseni, pelkäämään vähemmän ja uskaltamaan enemmän sekä tekemään tietoisempia valintoja. Kiitos siis kaikille ihanille rohkaiseville ja rohkeasti lempeille ihmisille, jotka olen tämän lyhyen impro- ja draamamatkani varrella kohdannut. Erityisesti kiitän kaikkia niitä ohjaajia ja harrastajia, jotka auttaneet minua kohti realistisempaa ja hyväksyvämpää asennetta itseäni ja samalla myös muita ihmisiä kohtaan. Kiitos, kun olette avanneet silmäni mahdollisuuksille, joita en aiemmin osannut edes kuvitella ja auttaneet näkemään ne asiat, jotka yhdistävät meitä.

Koska opettaminen ja oppiminen ovat lähellä sydäntäni myös niihin liittyvää materiaalia saattaa ajoittain blogiin eksyä. Etenkin draamakasvatukseen liittyviä ajatuksia ja ideoita pyrin laittamaan jakoon. Samoin pyrin myös vinkkaamaan kiinnostavasta kirjallisuudesta sekä harjoiteideoista, joihin omalla draaman kaarellani törmään. Blogiin tulee kertymään vähän kaikenlaista, mitä nyt sattuu mielen perukoilta kirjoitukseksi asti muuttumaan.

♡VK◇

Hiljainen – Harkitseva – Kyyninen

– Ja ihan pikkasen pirullinen –

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: