Matti Nykänen – Hyppy sumuun (Tatu Mönttinen / Teatterilaiva)

Suurella osalla suomalaisista jo pelkkä nimen Matti Nykänen sanominen herättää mielikuvia. Ei kaikilla, mutta merkittävällä osalla. Se liittyykö tuo mielikuva millään tavalla mäkihyppyyn, ei ole mielestäni relevantti kysymys, sillä eläminen julkisuuden valokeilassa tuo aina mukanaan julkisuuden avoimen painolastin. On asioita, mitkä ehkä jo haluaisi unohtaa, mennä eteenpäin, mutta ei kai koskaan kokonaan voi jättää niitä... Continue Reading →

Paine (Epähetero Entourage / Harrastajateatterikesä)

Harrastajateatterikesän päättänyt monologi, Paine, kertoo yhden tarinan siitä, mitä on olla oma itsensä, kun ei aina oikein edes itse tiedä, mitä se tarkoittaa. Kun oma keho tuntuu vieraalta. Kun ei ole sitä, mitä odotetaan, vaan jotain muuta. Jotain mikä uhmaa valmiiksi luotuja katejorioita ja ahtaita määritelmiä. Omana itsenään oleminen ei vaan ole välttämättä kovin helppoa... Continue Reading →

Sotaratsu (Sampo Ilmari Seppä / Harrastajateatterikesä 2019)

Monologiesitys sotaratsu kertoo nuoren miehen elämän yhdestä merkittävästä valinnasta: mennäkö armeijaan vai ei? Päätös, jonka päähenkilö oli jo tehnyt alkaa pohdituttaa uudelleen, kun hän kohtaa unessa Aleksanteri Suuren suurisuisen hevosen Bukefaloksen. Bukefaloksella on yllättävän paljon sanottavaa monestakin asiasta, mutta niin kai unihevosilla saakin olla. Nimi on enne ja härkäpäisen vuodatuksensa aikana Bukefalos onnistuu jakelemaan iskuja... Continue Reading →

Luuseri 13.9.2018 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Luuseri on tärkeään ja vaikeaan aiheeseen pureutuva monologi, jonka aikana näyttelijä Hannu Rantala sujahtaa useisiin eri rooleihin. Tämä tarina on kipeän osuva kuvaus siitä, miltä tuntuu kun joutuu asemaan, missä vaihtoehtoja ei ole. Ihminen on leimattu luuseriksi ja se antaa muille oikeutuksen kohdella häntä sietämättömän julmin tavoin. Luuseri on helppo kohde, kun se ei lyö... Continue Reading →

Outo homo 23.02.2018 (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatterissa)

Vasta jäähyväiskiertueellaan ekaa kertaa Jyväskylään saapunut Outo homo on Juuso Kekkosen hyvin omakohtainen tarina ihmisyyden monimuotoisuudesta. Tämä ei ole sellainen esitys, että koko ajan naurattais. Paljon toki tuli naurettua ja samalla pohdittua aika syvällisestikin asioita. Huomasin edelleen pohtivani sitä miten helposti olettaa asioita tai miten helposti voi jotain toiselle todella tärkeää asiaa dissata melko julmallakin... Continue Reading →

Dramaturgia (draamakasvatus)

Tämän lukukauden viimeinen draamakasvatuksen lähijakso eli dramaturgia on jo taakse jäänyttä elämää.  Dramaturgia on yksi niistä draamakasvatuksen opintojen osa-alueista, jotka kiinnostavat minua ihan erityisesti. Nyt oli hieman kuitenkin hankaluuksia orientoitua aiheeseen, koska kumpikaan pakollisen ennakkotehtävän (monologin kirjoittaminen) pohjatarina vaihtoehdoista ei erityisemmin innostanut. Luin tekstejä pienoisen epätoivon vallassa ja koetin saada aivoni viritettyä ihan kumpaan tahansa... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑