Tarina: Kupla

Kesä.

Taivaallisia sanoja lausuttuna äänellä, joka hyväilee korvia kuin kallein hunaja. Vesi, johon unohtua voisin kellumaan ja kadota. Kadota unelmiin, joita en tänään saa vielä elää. Totuus on se, että rauha jota tunnen ei himmennä kaipuuta. Ei sammuta poltetta, joka auringon säteinä väreilee iholla. Tämä hetki, jolloin tunnen etten ole yksin, vaan olet siinä kanssani on enemmän kuin uskalsin toivoa. Silti se on vain kalpea haamu siitä kaikesta, mitä unissani elänyt jo olen. Koskettamaton pinta, johon uskalla ei jättää jälkiä palavien sormenpäiden. En voi syleillä sitä, mitä tahtoisin. En pitää kiinni, sillä irrottaa en osaisi. Liian lähellä tuoksusi, olemuksesi huumaamana en osaa liikahtaakaan. En tahdo liikkua, jos ei se liike johda lähemmäs sinua. Järkähtämätön vakavuus. Pieni henkäys, joka saa sydämen sijoiltaan. Vain muutama äänne ja tunnen kuinka kaikki pysähtyy. Kauneus saa muotonsa sanoina, jotka ääneti sanottu jo on, vaan äänelläs ne ovat lauluista suloisin. Maailma pysähtyy, kunnes kupla jälleen hajoaa.

En haluaisi palata todellisuuteen, vaan pitää kiinni unesta. Olla hiljaa ja antaa sen täyttää elämäni. Tutkia sen ulottuvuuksia ja nähdä kaikki pienimmätkin siveltimenvedot, jolla herkkä kauneutesi on luotu. Kaikki synkät ja rosoiset sekä pehmeät valon kaartuvan muovaamat pinnat. Sisimmän, jossa asuu se sielu, jonka omaani kietoa tahtoisin. Hehkuva kuu ja aurinko yhdessä, en kaipaa muuta. Yhdessä hengenvedossa kokonainen iäisyys. Hetkessä eletty tuhat elämää, joista jokaisen äärettömyys täyttää hiljaisuuden huudollaan. Halun sokeisema ihminen, jonka ainoa toive olisi olla todellinen, koskettaa ja tulla kosketetuksi. Janoava katse, joka epätoivoisesti koettaa tallettaa jokaisen ruudun tästä elokuvasta, jota juuri nyt katsoa saan. En pysty siihen, osa lipuu ohitseni tunteen pehmeästi syleillessä sieluani. Sinun silmiisi minä hukkuisin, enkä tahtoisi enää nousta pinnalle. Tahtoisin jäädä tähän katselemaan sinua, hengittämään kanssasi ja oppia tuntemaan sinut.

Sää.

Ei en tahdo puhua säästä kanssasi. Tahdon puhua kaikesta ja en mistään. Kuulla sinun puhuvan ja antaa sinun kuulla minut. En pelkää, mutta tiedän ettei ole oikeutta minun pyytää enempää, siksi pysähdyn. Olen paikoillani ja silitän poskeasi vain mielelläni. Huokaan hiljaa ja hyväksyn.

Uni saa jatkua, todellisuus ei ole vielä valmis.

Helle huokaa.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑