'Arviointi ja palaute draamakasvatuksessa' ei kurssin nimenä vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Palaute niinkin vielä menee ja se on aiheena sellainen, mikä minua kiinnostaa, mutta se arviointi. *Urgh* Minulle arviointi on jo lähtökohtaisesti hankalaa ja vielä hankalampaa siitä tulee, kun kohteena ovat nuoret ihmiset, joiden ilmaisua pitäisi arvostella. Tällä verkkokurssilla harjoittelimme nuorten lukion teatteridiplomitöiden arviointia sekä toteutettujen... Continue Reading →
Tanssi-ilmaisu (draamakasvatus)
Kolmas draamakasvatuksen aineopintojen lähijakso on nyt takana. Aiheena tällä kertaa oli tanssi-ilmaisu, mikä ei ehkä kurssin nimenä ihan hirveästi kerro kurssin sisällöistä ainakaan itselleni. Tanssi ehkä vähän sotkee ajatuksia tuossa yhtälössä, koska oma tulkinta vie automaattisesti tanssisaleihin ja -tunneille. Siihen, että on tarkka koreografia tai tarkkaan rajattu tyylilaji. Esim. itse huomasin aloituspiirissä, etten oikeastaan laskenut... Continue Reading →
Paluu draaman pariin
Draamakasvatuksen aineopinnot on nyt startattu. Oli ihan älyttömän hauskaa ja meillä on aivan huippuryhmä kasassa. Se on aina todella hämmentävää, miten syvällisiin aiheisiin sitä näinkin lyhyessä ajassa voi päästä. Se miten paljon arkielämässä ylläpidettyjä suojauksia draaman parissa uskaltaa tiputtaa, on käsittämätöntä. Siis en ole sellainen ihminen, joka ihan hirveästi avautuu asioista. Yleensä tulee vain kuunneltua... Continue Reading →
Draamavuoteni
Siitä on melko tasan vuosi, kun päädyin suuntamaan todenteolla draaman maailmaan. Silloin vain tuli viimein sellainen fiilis, että "jos ei nyt niin milloin sitten". Valmishan sitä ei ihmisenä tule olemaan koskaan, joten mitä hemmettiä minä jahkailen, jos kerran haluan jotain tehdä, niin miksi en sitten tee sitä. Pitkään mielessä kypsytellyt ajatukset vaihtuivat tekoihin ja paljonhan tässä... Continue Reading →
Mistakes – kuulumisia draamaseminaarista
Viime viikonloppuna vierailin Oulussa elämäni ensimmäisessä draamaseminaarissa. Seminaarin ohjelmassa oli luentoja, työpajoja sekä esityksiä. Täytyy todeta, että itselleni näistä mieluisimpia olivat työpajat. Ei sillä etteivätkö esitykset ja luennot olisi mielenkiintoisia, mutta itse tekeminen on vielä kiinnostavampaa. Mielestäni on mahtavaa päästä oppimaan aidosti asiansa osaavilta ja innostuneilta ihmisiltä. Muiden seuraamisen ohella on tärkeää päästä myös kokeilemaan itse. Eiväthän esimerkiksi... Continue Reading →
Papin perheen ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
Sanon tämän nyt heti alta pois, kun olen tätä mieltä ja tulen todennäköisesti aina olemaan tätä mieltä. Mikään näytelmä, jossa soi Lauri Tähkä tai jossa käytetään valomiekkoja, ei voi olla mitään muuta kuin loistava. Piste. Huutomerkki ja aamen. Ihan vain jotta tiedätte, millaisen ihmisen tekstiä olette nyt lukemassa. Ai hitto, että tällaisina iltoina rakastan teatteria.... Continue Reading →
Tunne edellä
Minulla on tapana käydä katsomassa kiinnostavia teatteriesityksiä yleensä useampaan kertaan. Yleensä annan uuden mahdollisuuden myös esityksille, jotka eivät ensimmäisellä kerralla vakuuttaneet. Enkä ole sitä vielä tähän päivään mennessä kertaakaan katunut. Kaikkia esityksiä en kuitenkaan kykene katsomaan useampaan kertaan. En vaikka ne olisivat aivan äärettömän upeasti toteutettuja ja tärkeitä teoksia. Varsinkin draaman puolella on paljon sellaisia... Continue Reading →
