Avainsana: Pelko

Improvisaaton jatkojen jatkot – Esipuhe- ”Paniikki iskee”

Tämä oli todella ihana kurssi, enkä halua sotkea varsinaista kurssikerrontaa omien ongelmieni pohtimisella. Tarkoitan nyt siis sellaisia ongelmia, jotka juontuu jostain muusta, kuin varsinaisesti siitä, mitä kurssilla käsiteltiin. Tunnistan kantavani tiettyjä triggereitä ja semmosia traumapisteitä, joista saattaa lähteä syviä säröymiä yllättävillä hetkillä. Itse hetkessä ei tartte olla mitään vikaa tai mitään erityisen pahaa. Siinä on… Lue lisää Improvisaaton jatkojen jatkot – Esipuhe- ”Paniikki iskee”

Veera KenttäläKommentoi

Hyvän mielen musaimprokurssi – Osa 1: pelkotiloista (Hannu Risku / Stella Polaris)

Musaimpro on sekä ihanaa että vähän pelottavaa. Hannu Risku toki on semmonen aurinkoisen lempeän positiivisuuden lähettiläs, että hänen seurassaan ei juuri ylimääräisiä tarvitse jännittää. Silti jokainen meistä tuo tilaan mukanaan myös menneisyytensä, halusi tai ei. Huomaan ja tiedän, että mulla henkilökohtaisesti – ja monella muullakin – laulamiseen ja musiikkiin liittyy kaikenlaista painolastia. Joillekin on jäänyt… Lue lisää Hyvän mielen musaimprokurssi – Osa 1: pelkotiloista (Hannu Risku / Stella Polaris)

Veera Kenttälä

Pakene tai jäädy – laulamisen aktivoima paniikki

Olen joutunut viime aikoina kohtaamaan omia pelkotilojani ja pohtimaan: ”Miksi tämä sama reaktio toistuu?”. Olen ollut nyt kolme viikkoa musaimprokurssilla ja jokaisella kerralla siellä on ollut pienempi tai isompi paniikin hetki. Kirjoitan kurssista erikseen omat postauksensa, mutta halusin hetken tutkia laulamisen nostattamaa pelon ja paniikkireaktioiden jatkumua. Vaikka voisi ajatella, että pelkotila on puhtaasti jonkun vanhan… Lue lisää Pakene tai jäädy – laulamisen aktivoima paniikki

Veera Kenttälä

Itsensä kohtaamisen vaikeudesta ja tarpeellisuudesta

On paljon ihan blogin aiheisiin liittyviä tekstejä kesken ja julkaisematta. On myös monia tekstejä eri tapahtumista ja kokemuksista, jotka olisin voinut kirjoittaa, mutta ne jäävät kai kirjoittamatta. Eikä se haittaa, sillä ei kaiken tarvitse tekstiksi taipua, jotta muistaisin sen kokeneeni. Nyt vain huomaan, että en voi sivuuttaa elefanttia huoneessa, vaikka kuinka yritän. Se synkkyys, joka… Lue lisää Itsensä kohtaamisen vaikeudesta ja tarpeellisuudesta

Veera Kenttälä

Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja. Osa 3: jälkipyykki

Poistuin Gary Schwartzin ohjaamasta työpajasta (osa 1 ja osa 2) mieli ja keho täysin epäsynkassa. Koko kehoni tärisi ja tuntui, että aivot käyvät tosi hitaalla. Se sama tunne jatkui parin päivän ajan ja alkoi jo iskeä epätoivo, että näinkö sitten tuli hajotettua jotain, minkä hajoamista en tässä kohtaa vielä pysty käsittelemään. En ole moista aiemmin… Lue lisää Spontaneiety – Awareness -Transformation -improtyöpaja. Osa 3: jälkipyykki

Veera Kenttälä

Improtyhjiö – kun impro jättää tyhjän olon

Kolmas impro III -kurssin tapaamiskerta on nyt takana. Pohjustan tätä raskasta tekstiä kertomalla, että tämä oli jotenkin outo päivä kaikkinensa. Tajusin tänään keskustellessani erään kanssa itkeväni. Ihan vaan kyyneleet valuu, kun toinen kertoo omista kokemuksistaan. Se tilanne oli jotenkin viimeinen konteksti missä olisin halunnut puolijulkisesti itkeä ja silti niin tapahtui. Voinhan mä selitellä sitä kuivilla… Lue lisää Improtyhjiö – kun impro jättää tyhjän olon

Veera Kenttälä

Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Olen pitkään tiedostanut, että olen hieman rikki, enkä pysty itse kaikkia palasia itsessäni saamaan takaisin paikoilleen. Toisaalta kukapa meistä elämästä ilman kolhuja selviäisikään, joten eiköhän ihan kaikista löydy säröjä. Se että olen tiedostanut tuon asian on kuitenkin ajanut minua kohti tekoja, joilla on pyrkinyt piilottamaan kolhuni muulta maailmalta ja itseltänikin. Kieltämään säröjen olemassaolon ja teeskentelemään,… Lue lisää Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Veera Kenttälä

Uteliaisuuden polulla

Välillä tulee hetkiä jolloin toivoisi omaavansa jonkun piirteen joltain toiselta ihmiseltä. Miettii että kumpa itsekin olisin noin rohkea, avoin, hyväksyvä jne. Mitä itseltään puuttuvaa ominaisuutta näkee jonkun ilmentävän. Ennen sellaisessa kohdassa vallitseva tunne oli kateus, joka on kuitenkin vähin erin korvautunut uteliaisuudella. Uteliaisuudella siitä miten voisin itse oppia tuon asian? Yksi voimakas uteliaisuuden kokemus nousi tällä… Lue lisää Uteliaisuuden polulla

Veera Kenttälä

Ensimmäinen improttu esitykseni?

Yksi varhaisimmista muistoistani improamisesta esitystilanteessa on peräisin ala-asteajoilta. Silloisella opettajallamme oli tapana videoita silloin tällöin pitämiämme esitelmiä ja esityksiä, joten tästä tapauksesta on mahdollisesti videotodistusaineistoa edelleen olemassa. Tosin onneksi tekniikka vanhentuu sen verran nopeasti, että eihän kukaan enää videokasetteja pysty edes katsomaan. Eihän? Joka tapauksessa meillä oli tehtävänä opetella joku runo ja sitten lausua se… Lue lisää Ensimmäinen improttu esitykseni?

Veera Kenttälä

Itsensä ja pelkojensa yli

”Jos ihminen ei kasva, sen tilalle tulee pelko, joka tekee sen kasvun sitten ihan mah(d)ottomaksi.” (Ansa-musikaalin konsultti Erkki Ranto) Jos antaa pelon sanella sen mitä voi tai ei  voi tehdä, ei pysty kohta tekemään yhtään mitään. Pelätähän kun voi oikeastaan ihan mitä tahansa. Rohkeutta onkin se, kun pelostaan huolimatta uskaltaa tehdä asioita. Näin olen myös viimeisen vuoden… Lue lisää Itsensä ja pelkojensa yli

Veera Kenttälä