Musta Saara (Kansallisteatteri)

Musta Saara on huikea matka sekä todella toimivaan musiikkiteatteriin että teatterityyliin, joka kommentoi ajan ilmiöitä. Täytyy sanoa, että jos se ei ole vielä käynyt ilmi, niin jokin Brechtiläiseen teatteriin liittyvässä neljännen seinän illuusion rikkomisessa mm. puhumalla suoraan yleisölle viehättää minua ihan valtavasti. Esityksessä leikitellään teatteri-illuusion rikkomisella ja sillä miten näytelmästä voi näyttelijänä astua ulos kommentoimaan... Continue Reading →

Tainaron (Kansallisteatteri)

Tainaron on hyönteisten ja erilaisten kasvirihmastojen synkkä valtakunta, jossa valot loistavat hetken kirkkaina sammuakseen taas ja kadotakseen jonnekin rihmastojen alle. Tainaron on kaikessa outoudessaan varsin selkeä, joskin traagisen kylmä maailma, jos siis asiaa tarkastelee inhimillisestä näkökulmasta. Ainoastaan muutos on varmaa. Luonnon kiertokulku on ketään säästämätön ja julmakin. Asiat, jotka tapahtuvat, tapahtuvat siksi, että niiden kuuluukin... Continue Reading →

Koivu ja tähti (Kansallisteatteri)

Topeliuksen klassikkosadun jalanjälkiä eteen- ja taaksepäin kulkeva ja tutkiskeleva Koivu ja tähti on näytelmä, jonka määritteleminen ei ole yksinkertaista. Siinä on jotain tuttua, jotain uutta sekä paljon sellaista, mitä ei osannut odottaa. Määritelmät pakenevat mielestä, koska niitä ei ehkä ole. On jotain, mikä ei taivu sellaiseen ymmärrykseen, mitä voisin tekstiksi muuttaa. On elämä useammassa ajassa... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑