Kahden pitkän miehen musaimprokurssi osa 3 – Saisimmeko sanan… (esiintyminen ja yleisö)

Aikataulu- ja opettajateknisistä syistä kurssin kolmas ja neljäs kerta menevät nyt vähän väärässä järjestyksessä eli normaalisti yleisövuorovaikutus olisi vasta esitystä edeltävä kurssikerta, jolla valmistauduttaisiin kurssin viimeisen kerran esitykseen. Tällä kertaa se tuli aiheena siis vähän aikaisemmin, kuin looginen suoritusjärjestys ehkä antaisi olettaa. Näin ollen kolmannella kerralla keskityttiin Iiro Ollilan (Stella Polaris / Kaksi pitkää miestä)... Continue Reading →

Improvisaatio IV -kurssi – Valmistujaisshow! (ImproKampus)

Tämä kurssi on saateltu spektaakkelimaisen upean valmistujaisshow'n myötä historian kirjojen sivuille. Vielä viimeinen vikaisu itse esitykseen ja sitten mennään taas elämässä ja improssa eteenpäin. Paljon on uusia ja tuttuja juttuja saatu taas kokeilla ja paljon vielä on vielä kokeilematta. Se minkä tunnistin tällä kurssilla todella selkeästi oli se, että kokonaisten hahmojen luominen on minulle vielä... Continue Reading →

Valojen tuolla puolen (Duonpuoleinen)

Viime viikolla tuli pitkästä taas vähän myös kokeiltua esiintymistä impron parissa. En ihan hirveästi sitä tee, mikä ei johdu siitä ettenkö pitäisi myös esiintymisestä. Aktiivisesti en vaan ole nyt suunnannut sille puolelle, mutta ne mahdollisuudet mitä on ollut tarjolla olen käyttänyt. Esiintyminen on kuitenkin oma kokemusmaailmansa verrattuna oman ryhmän edessä demoilemiseen. Se on siinä mielessä... Continue Reading →

Improvisoin siis olen(ko) läsnä

Vuoden 2018 improkausi on käynnistynyt melkoisella ryminällä ja todella vaihtelevin fiiliksin. Oman fiiliksen ja jaksamisen suhteen on parin viikon aikana laidasta laitaan. Ensin oli oman improryhmän treenit, joissa ei niinkö vaan riittäny energia mihinkään. Sen jälkeen oli kauan odotetun impro III -kurssin startti ImproKampuksella. Sieltä kautta sitten lopulta päädyin vielä seuraavana iltana improvisoimaan yleisön eteen.... Continue Reading →

Romahduksesta selviytyminen

Olen joskus suhtautunut ihan tavallisen esitelmänkin pitämiseen todella vakavasti. Jännittänyt niin, että henki on meinannut salpautua. Jännitän minä edelleenkin, mutta itseasiassa jo opiskelun alkuaikoina tein päätöksen, että tietoisesti treenaan esitelmien pitoa, koska koin sen haastavaksi. Aika monta aiheeseen liittyvää kurssia tuli eri kielillä käytyä ja nykyään jännitys- tai stressitaso ei nouse esiintyessä niin korkeaksi kuin... Continue Reading →

Kulisseihin kadonnut

Ikävä myöntää, mutta tuli huomattua itsestä aika huonoja asioita erään näytelmäprojektin parissa työskennellessä. Huomasin, että vihreä taitaa sittenkin olla minun värini. Niin kammottaviin sfääreihin itseinhoinen huomionhakuinen katkeruuteni nimittäin ajoittain pääsi. Siinä missä pystyin olemaan iloinen toisten esiintymisestään saamista kehuista, huomasin kuitenkin muuttuvani hetki hetkeltä katkerammaksi. Katkerammaksi siitä, ettei edes hippusta huomiosta, kiitoksesta tai edes kritiikistä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑