Oma kiinnostukseni Lars Norénin tekstejä kohtaan heräsi viime keväänä Turun improfestareilla, jossa ruotsalaisten improvisoijien opastuksella tehtiin Norén henkisiä improvisoituja kohtauksia. Sen vuoksi, kun kuulin että Lahdessa esitetään Norénin Hiljaista musiikkia, niin heräsi valtava palo päästä se näkemään. Tämä nyt pohjustukseksi siksi, että mua viehätti valtavasti siinä improvisaatiotyylissä se, että paljon olennaistakin asiaa jätetään sanomatta ja... Continue Reading →