Tarina: Välähdys vauvakutsuilla

Tarinoidaan hetki. Tällä kertaa lähdettiin ihan improlle. Käytin https://www.can-i-get-a.com/ -generaattoria, josta otin englanninkieliset ehdotukset, jotka sitten pikakäänsin suomeksi ja sujautin tarinaan. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin ihmissuhteesta, malli ja kuvanveistäjä (Model / Sculptor) ja paikasta eli vauvakutsut (Baby Shower). Sitten tarinan edetessä sattumanvaraisin väliajoin kävin poimimassa sanaehdotuksen, joista kirjoittamisen jälkeen koostin oheisen sanalistan:

  • Image – Kuva
  • Nonsense – Hölynpöly
  • Revolted – Inhottaa / Kuvottaa
  • Property – Omaisuus
  • Pride – Ylpeys
  • Arm – Käsi / Ase / Virittää / Varustaa, tässä tarinassa käytetty muodossa varustautua
  • Kitchen – Keittiö
  • Tall – Korkea
  • Storm – Myrsky
  • Quirky – Outo
  • Key – Avain
  • Leg – Jalka / Jalat

Välähdys vauvakutsuilla

Katriinan vauvakutsut olivat onnistuneet yli odotusten. Katriina säteili onnesta katsellessaan toinen toistaan somempia vauvajuttuja ja nuttuja, joita hänen ystävänsä olivat uudelle tulokkaalle tuoneet. ”Miten paljon rakkautta tuletkaan saamaan osaksesi.” Katriina huokasi ja silitti lempeästi vatsaansa.

Nostaessaan katseensa Katriina tajusi jonkun tuijottavan häntä huoneen toiselta puolen. Hämmentyneenä hän pudotti kätensä nopeasti sivuilleen ja kohtasi pistävän sinisten silmien arvioivan katseen, joka katseli häntä päästä varpaisiin. (image) ”Olet, kuin ilmetty madonna. Äitiyden kuva!” henkäisi kuvanveistäjä, jonka Katriina tunsi vain pinnallisesti, ystävänsä Minnan uusimpana seurustelukumppanina.

”Anteeksi?” Katriina hämmentyi.

”Tahtoisin ikuistaa sinut patsaaksi.” Kuvanveistäjä hihkui harppoessaan huoneen toiselta puolen kohti Katriinaa. Päästyään kosketusetäisyydelle tämä varsin boheemi hahmo, ei epäröinyt osoittaa arvostustaan Katriinan vartalon muodoille. Koskettamatta, hän piirsi ilmaan mieltään innoittavat kaaret, eikä saattanut kätkeä intoaan.

”Ehdottomasti. Minun on saatava ikuistaa sinut ja baby. Mitä pikimmin.” kuvanveistäjä maisteli sanojaan, kuin ne olisivat kalleinta hunajaa.

”No… Katsotaan nyt.” Katriina sopersi ja koetti päästä pois tilanteesta, josta oli tullut kuumottavan piinallinen. Kaikki huoneessa tuijottivat häntä ja ympärillään hääräävää kuvanveistäjää.

”Hölynpölyä (nonsense). Minä tarkoitan nyt heti. Minulla on studio tuossa kivenheiton päässä. Lähdetään heti!” taitelija huudahti silmät inspiraation tulta leimuten.

”Nämä ovat minun juhlani… En minä voi vaan… Ja mitä sinä edes…?” Katriinan posket punoittivat nolostuksesta, kun hän yritti ymmärtää tilannetta.

”Pyydän. Tällaista inspiraatiota ja johdatusta harvoin kokee. Minun on saatava ikuistaa sinut, teidät. Jos ei juuri nyt, niin mahdollisimman pian.” kuvanveistäjä sanoi ja tarttui anovasti Katriinan käteen. ”Pyydän. Suo minulle tämä kunnia.”

”Minä… minua kuvottaa… (revolted)” Katriina sanoi ja säntäsi vessaan lukiten oven perässään. Häntä oksetti, muttei konkreettisella tavalla, vaan hän voi pahoin sisimmässään. Kuin jotain kauan kätkettyä olisi pakottautumassa pintaan. Hän huomasi hikoilevansa kylmää hikeä sydämen tykyttäessä, kuin mielipuolinen kello. Jostain syystä ehdotus oli saanut hänet paniikin valtaan.

Ajatus siitä, että hänen kehonsa olisi omaisuutta (property), jonka voisi noin vain kaapata taiteen materiaaliksi hämmensi häntä. Tuntui, että hänestä oli raskauden myötä tullut julkista riistaa. Kuka tahansa sai kommentoida hänen kehoaan tai koskettaa sitä. Kuin hän ei äitiyden myötä enää olisi mitään muuta, kuin äiti. Joku myyttinen hahmo, josta tehdään jalustalle nostettuja patsaita. Ylpeys (pride) oli vaihtunut kalpeuteen, kun Katriina silitti vatsaansa.

Pieni ihmisen alku, joka ei vielä ollut maailmaa edes nähnyt tai sen ilmaa hengittänyt, oli tehnyt hänestä kiinnostavamman, kuin hän oli koskaan muutoin ollut.

Viiltävin vastalausein varustautuneena (arm) Katriina astui ulos kylpyhuoneesta ja melkein kompastui kylpyhuoneen oven takana kyyristelevään taiteilijaan.

”Suokaa anteeksi madonna, mutta minun täytyy saada vastaus! Ette voi kieltää minulta tätä autuutta!” kiihkosydäminen taiteenrakastaja huudahti.

Katriina ei tiennyt, mikä häneen meni, mutta kuvanveistäjän intohimoisuus sai hänen vastarintansa sulamaan ja häntä alkoi naurattaa. Hysteeriseksi yltynyt naurunpuuska hämmensi kuvanveistäjää ja juhlavieraita, joista jokainen tuijotti Katriinaa miettien oliko tämän järki kokonaan sumentunut.

”Tule keittiöön (kitchen), niin jutellaan.” Katriina sanoi ja huikkasi muille juhlavieraille ”Ottakaa vain lisää kakkua ja kahvia. Me juttelemme hieman taiteesta.” ennen kuin veti taiteilijan mukanaan keittiöön. Oven uteliailta vierailta suljettuaan Katriina pysähtyi ja vain katsoi taitelijaa. Tämän olemus muistutti häntä jostain. Niin innokas, kuin hän olikin inspiraationsa vallassa, oli hän jotenkin niin viattoman ja hauraan oloinen, että Katriina melkein sääli häntä.

”Sinä haluat tehdä patsaan?” Katriina aloitti huolettomasti.

”Kyllä, 3 metriä korkean (tall) veistoksen. Terästä tai ehkä marmoria. Ehkä molempia.” kuvanveistäjä visioi.

”Se esittäisi siis minua?” Katriina uteli uudelleen.

”Olen erikoistunut abstraktiin taiteeseen. Se olisi kunnianosoitus sinulle. Ylistys äitiyden maalliselle muodolle.” taiteilija kuvaili.

”Siitä ei siis tunnistaisi mallia?” Katriina yllättyi.

”Ei varsinaisesti. Sinä olisit myrsky (storm), joka synnyttää taiteen, mutta en pyri taiteessani näköisyyteen.” kuvanveistäjä muotoili.

”Hyvä on.” Katriina nyökkäsi.

”Suostutko siis?” taiteilija tuskin pystyi kätkemään ilahtumistaan tästä yllättävästä myönnytyksestä.

”Tämä on niin outo (quirky) ehdotus, etten voi olla suostumatta.” Katriina naurahti.

”Kiitos. Tuhannesti kiitoksia. Et tajua, mitä olet minulle antanut. Tämä on avain (key) uudenlaisen taiteen ja jumaluuden liiton äärelle.”

”Jos säästäisit ylisanat luomisprosessiin. Käyttämäsi kieli tuntuu hieman vaivaannuttavalta.” Katriina hymyili.

”Aivan. Totta kai. Olen vain niin haltioissani, että tällainen ilmestys sattui vielä eteeni. Olin jo ajatellut inspiraationi ehtyneen. Sitten näin, kuinka kätesi piirsi ihollesi äidillisen kiintymyksen ja rakkauden muodon, enkä voinut olla näkemättä sitä taiteena. Patsaan muodossa ikuistettua rakkautta. Mikä voisi olla sen jalompaa.” hän selitti, eikä Katriina voinut olla hymyilemättä hänen lapsenomaiselle hehkulleen.

”Aloitetaan jaloista (leg)!”

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s