Hyväksymisen ja kaverin auttamisen harjoitteita

Ohessa on täydentyvä lista hyväksymiseen ja kaverin auttamiseen liittyvistä harjoitteista. Kuten aina monilla harjoitteilla on useita eri käyttötarkoituksia ja niiden kautta voi opetella monia asioita. Näitäkin harjoitteita voi ihan vapaasti soveltaa ja varioida omaan käyttöön sopivaksi. Suurin osa harjoitteista on pari- tai ryhmäharjoitteita, mutta seassa on myös yksilöharjoitteita. Esimerkiksi omien kehollisten impulssien hyväksyminen ja tutkiminen on suurelta osin yksilötyötä.

Hyväksyntä on sekä muiden että omien impulssien ja tarjousten hyväksymistä. Monesti se omien tarjousten hyväksyntä saattaa unohtua, kun keskittyy täysillä tukemaan kaveria. On kuitenkin hyvä muistaa, että usein autat myös kaveria parhaiten huolehtimalla ensin itsestäsi ja siitä, että sinun on helppoa ja rentoa improvisoida. On tärkeää kuunnella kaikilla kuuntelemisen tasoilla sekä itseään että kaveria.

Tyrmäyksen ja hyväksynnän asteet

Miten se toimii: Pariharjoite, jossa vuorotellen reagoidaan toisen tekemään tarjoukseen ja tehdään oma tarjous. Tässä on tulkinnasta ja toteutuksesta riippuen viisi tai kuusi vaihetta. Viisi perusvaihetta ovat: ’Ei’, ’Ei, mutta’, ’Joo’, ’Joo, mutta’ sekä ’Joo, ja’. Tarvittaessa ’Joo, ja’-kierroksia voi olla kaksi. Syytä tähän on kuvattu tarkemmin alempana olevissa soveltamisvinkeissä.

Ei: on aloitus vaihe, jossa toinen tyrmää kaikki ehdotukset. Vaihdetaan vuoroja sopivassa kohtaa, jotta molemmat saavat olla ehdottajia ja tyrmääjiä.

A: Mennään uimaan.

B: Ei.

A: Hypitään narua.

B: Ei

Ei, mutta: samoin kuin ein kohdalla tyrmätään toisen ehdotus, mutta nyt annetaan oma tarjous, jonka toinen sitten voi tyrmätä. Mutta-sanan jälkeen on hyvä ehdottaa jotain ihan muuta eli sen ei tarvitse liittyä millään tapaa toisen ehdotukseen.

A: Mennään uimaan.

B: Ei, mutta mennään ostoksille.

A: Ei, mutta juostaan kilpaa.

B: Ei, mutta lauletaan karaokea.

Joo: vastaavasti, kuin ei-versiossa, niin tässä sanotaan vain aina joo toisen ehdotukselle. Vaihdetaan vuoroja sopivassa kohtaa, että molemmat pääsevät tekemään ja hyväksymään ehdotuksia.

A: Mennään uimaan.

B: Joo.

A: Ostetaan kukkia.

B: Joo.

Joo, mutta: tässä versiossa toinen hyväksyy tarjouksen, mutta pyrkii muokkaamaan sitä jollain tapaa itselleen sopivammaksi. Mutta-sanan jälkeen tulevan lisätarjouksen olisi hyvä selkeästi linkittyä toisen aiempaan tarjoukseen. Tämä on yksi hyvin yleinen vahinko tyrmäyksen muoto, johon törmää usein myös arkielämän keskusteluissa (mm. tuputtaminen ja vonkaaminen).

A: Mennään uimaan.

B: Joo, mutta siellä sataa.

A: Joo, mutta sateessa uiminen on kivaa.

B: Joo, mutta voi tulla ukonilma.

Joo, ja: tämä on harjoitteen viimeinen vaihe ja aika pitkälti se impron hyväksynnän perusajatus. Eli toinen tekee tarjouksen, jonka toinen hyväksyy ja tekee sitten lisätarjouksen, joka lisää alkuperäisen tarjouksen arvoa/merkitystä.

A: Mennään uimaan.

B: Joo uidaan kunnes ollaan ihan rusinoita ja hei otetaan eväät mukaan.

A: Joo, ja pidetään uinnin jälkeen piknik siinä rannalla.

B: Joo, ja otetaan se isoäidin kutoma viltti mukaan niin ei tartu hiekka jalkoihin.

Soveltamisvinkkejä

Tässä harjoitteessa voi käydä välillä niin, että myös ”Joo, ja”-versiossa oikeastaan tiedostamatta lähdetään kisailemaan. Eli silloin unohtuu linkittää se oma uusi tarjous toisen tekemään tarjoukseen ja tehdään tavallaan kilpaileva tarjous esimerkiksi näin:

A: Mennään uimaan.

B: Joo, ja mennään juoksemaan.

A: Joo, ja pyöräillään.

B: Joo, ja soitetaan mummolle.

Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, vaan sitä voi tutkia, että miksi näin käy. Toisaalta voi miettiä sitä, että onko tässä varsinaisesti hyväksytty ja annettu arvoa toisen idealle. Tämä on se ajatus, mikä kuuntelussa usein toistuu, että kuunnellessa koko ajan odottaa omaa vuoroaan. Pintatasolla sanotaan joo ja siihen sitten liitetään se odottamassa ollut valmis usein toiseen ehdotuksesta täysin irrallinen ehdotus. Jos näin käy, niin on hyvä keskustella asiasta ja tehdä vielä toinen kierros ”Joo, ja” -ajatuksella, jossa ehdotuksia pyritään selkeämmin linkittämään.

Vahinkotyrmäykset

Miten se toimii: Harjoite tehdään pariharjoitteena tai pienryhmissä. Yksi kertoo fiktiivistä tai aitoa tarinaa ja muiden tehtävänä on sanattomasti osoittaa että heitä ei kiinnosta yhtään. Tätä harjoitetta voi toteuttaa eri tavoin ja ohessa on yksi esimerkki siitä, miten harjoite voisi edetä. Aina seuraavaan vaiheeseen siirryttäessä on hyvä vaihtaa kertojavuoroa tai vaihtoehtoisesti voidaan kokeilla kaikki vaiheet jokaisella kertojalla.  Tässä on hyvä vaihtaa kertojavuoroja tai harjoitteen vaihetta kohtuullisen usein, koska kertominen tyrmäävän kuulijakunnan edessä voi tuntua todella ikävältä.

  1. vaihe: ilmeettömyys ja reagoimattomuus. Kuuntelijat ovat neutraalissa asennossa, eivätkä reagoi ilmein tai elein mitenkään kertojan tarinaan. Saa toki haukotella, huokailla ja katsella vaikka kelloa, jos siltä tuntuu, kunhan ei lähetä hyväksyvää signaalia. Fokus on kuitenkin kertojassa, joten pääsääntöisesti katsotaan kertojan suuntaan.
  2. vaihe: sulkeutuminen. Kuuntelijat ovat mahdollisimman suljetussa asennossa esim. kädet on ristitty rinnalle. Edelleen ei reagoida ja kasvot pysyvät peruslukemilla.
  3. vaihe: pois päin kääntyminen. Kuuntelijat ovat kehollisesti (vartalo) osittain kääntyneitä pois päin kertojasta, mutta kasvot ovat yhä  puhujan suuntaan. Tässä kohtaa kuuntelijat voivat sinänsä tuottaa sanallisesti hyväksyviä viestejä tai äännähdyksiä ja välillä myös katsoa puhujaan. Kehon keskilinja, hartiat ja jalat on hyvä suunnata puhujasta pois päin.
  4. vaihe: selän kääntäminen. Tässä kohtaa kuulijat kääntyvät kokonaan puhujasta poispäin, jättäen tämän kertomaan tarinaa selkänsä taakse.
  5. vaihe: täydellinen hyväksyminen. Nyt kuuntelijat ovat niin täydellisen kiinnostuneita kertojan tarinasta ja vahvistavat sitä kehollisesti. Nyt saa nyökkäillä, kohdistaa katseen kertojan silmiin, avata omaa ilmettä (silmät ja suu aukeaa, kulmakarvat nousevat), suunnata kehon kertojan suuntaan, tuottaa hyväksyviä äännähdyksiä yms. Tarkoituksena on antaa kertojalle energiaa ja viesti, että hänen tarinansa on paras tarina ikinä.

Huomioita 

Tarkoituksena on tutkia erilaisia kehollisia viestejä, mitä tietoisesti ja tiedostamatta lähetämme toisillemme vuorovaikutuksessa sekä sitä, miten kehollinen ilmaisu vaikuttaa kertojaan. Vaikka tässä pääosin tutkitaan vahingossa tai tahallaan tehtyä kehollista tyrmäämistä, on harjoite hyvä aina päättää täydellisen hyväksyvään kehollisen kuuntelun vaiheeseen.

Huono kuuntelija / Hyvä kuuntelija

Miten se toimii: Harjoite voidaan toteuttaa pariharjoitteena tai pienryhmissä. Yksi kertoo (mieluiten fiktiivistä) tarinaa, jota pari tai muut ryhmän jäsenet kuuntelevat. Harjoitteessa on kaksi vaihetta:

  • Ensimmäisessä vaiheessa kuuntelijan roolissa olevat pyrkivät olemaan mahdollisimman huonoja kuuntelijoita. Eli saa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja: puhua päälle, keskeyttää, katsella seiniä, kääntyä pois päin, puhua jonkun muun kanssa, nyppiä irtohiuksia vaatteistaan, huokailla, yskiä jne. Tarkoituksena on tyrmätä kertojan tarina täysin, eikä osoittaa mitään kiinnostusta aiheeseen.
  • Toisessa vaiheessa taas kuuntelijoiden tavoite on olla mahdollisimman hyviä kuuntelijoita. Nyt saa käyttää kaikkia tuntemiaan keinoja, miten voi olla hyvä kuuntelija. Voi kysyä lisäkysymyksiä, olla kehollisesti avoinna ja reagoida valppaasti, nyökkäillä, tuottaa hyväksyviä ääniä ja sanoja yms. Tarkoituksena on osoittaa kaikin keinoin, että kertojan tarina on ihan huikean hyvä ja tarjota lisää energiaa kertojalle.

Huomioita 

Tässä yksinkertaisessa harjoitteessa on tarkoitus tutkia sitä, miten huono tai hyvä kuuntelu ilmenee. Tässä on tarkoitus siis tuottaa ihan ääripäiden ilmaisua eli täydellinen tyrmäys tai hyväksyntä. Havainnot on hyvä purkaa yhdessä parin tai ryhmän kanssa. On hyvä, että kaikki pääsevät kokeilemaan kertojan roolissa huonoa ja hyvää kuuntelua.

”Anna kun mä” (Mulla on parempi idea)

Miten se toimii: Harjoite tehdään pienryhmissä. Yksi on kertoja, joka aloittaa ryhmän yhteisen tarinan jollain tapaa. Kaikki muut ryhmän jäsenet kuuntelevat tarinaa valppaina ja ovat ihan haltioissaan kertojan neroudesta. Eli kaikki ovat hyviä kuuntelijoita, joiden mielestä tämä on ihan paras tarina ikinä. Jokainen kuuntelija on koko ajan kuitenkin valmis astumaan kertojan rooliin, jos tarina alkaa hyytyä tai muutoin tuntuu että pitäisi vaihtaa kertojaa. Kertojanvaihto tapahtuu sanomalla ”Anna kun mä” ja ihan fyysisesti siirtymällä kertojan paikella. Myös kertoja on minä hetkenä tahansa valmis luopumaan paikastaan ja siirtymään kuuntelijaksi.

Soveltamisvinkkejä 

Tämän harjoitteen alkuperäisversiossa kertojavuoroa vaihdettaessa sanotaan: ”Mulla on parempi idea”. Tuo repliikki saattaa herättää keskustelua siitä, että eikö se ole oikeastaan toisen idean tyrmäämistä, kun korostetaan oman idean paremmuutta. Se voi kuitenkin olla arvokas ja hyvä keskustelu käytäväksi, joten tätäkin variaatiota voi käyttää.

Huomioita

Kannattaa rohkaista nopeita vaihtoja, koska usein ihmiset jäävät odotellen kuuntelemaan tarinaa olettaen että kertojalla on joku idea vielä tulossa. Tässä harjoitteessa tuosta oletuksesta olisi kuitenkin hyvä päästää irti ja ottaa rohkeasti oma vuoro. Ei kertojan tarvitse olla pulassa tai tarinan olla mitenkään hyytymässä, ennen kuin kertojavuoroa voidaan vaihtaa. Tällä harjoituksella on tarkoitus mm. tutkia toisen auttamista, vuorottelua ja yhteisen tarinan kertomista.

Itse olen kokenut improajana ja ohjaajana tämän matalamman kynnyksen kaverin tukemisen harjoitteeksi, kuin monet koko ryhmällä tehtävät vuoronvaihtoon perustuvat harjoitteet. Suuremmassa ryhmässä voi olla, että osa arkailee ottaa vuoroa tai osa on koko ajan esillä. Eikä kummassakaan ole mitään pahaa. Omakohtaisesti olen huomannut usein käyvän niin, että joku muu liikahtaa samalla hetkellä, joten mukautuvaisena ja arkana ihmisenä tulee tuollaisissa tilanteissa yleensä annettua toisen mennä. Näin ollen se oma vuoro saattaa jäädä kokonaan ottamatta. Pienryhmissä yksittäinen improaja pääsee harjoittelemaan useamman kerran ja kynnys ottaa vuoro voi olla pienempi.  Pienryhmäharjoittelu voi myös kehittää varmuutta koko ryhmässä tehtäviä vuorottelua edellyttäviä harjoitteita varten.

Nope

Miten se toimii: Pari- tai pienryhmäharjoite, jossa yksi on ehdotusten toteuttaja ja muut antavat vuorotellen hänelle ehdotuksia tekemisestä. Tekijällä on käytettävissään kaksi vaihtoehtoa. Jos ehdottajien tekemä toiminta/tekeminen ei inspiroi hänen tulee sanoa mahdollisimman iloisesti (hymyä ja positiivista energiaa) ja avoimesti (silmät auki ja kulmakarvat koholla) ”Nope”. Mikäli ehdotus taas innostaa, niin tekijä toteuttaa sen ja kysyy seuraavaa ehdotusta sanoilla ”Mitä sitten?”. Ehdottajien tehtävä on tarjota tekijälle uusia ja mieluiten aika konkreettisia ehdotuksia tekemiseksi.

Soveltamisvinkkejä

Harjoitetta voidaan tehdä ihan vapaasti assosioiden tai siihen voidaan antaa yhteinen ensimmäinen, kuten”Mene luolaan” tai ”Avaa kellarinluukku”. Kannattaa rohkaista ehdottajia pistämään tekijä välillä myös pulaan ja tekijää hyväksymään ehdotuksia, jotka vievät kohti vaaraa. Aika usein itsensä ja toisten suojelu rajaa ehdotuksia, joten tässä harjoitteessa voi rohkaista fiktion turvaverkossa myös tekemään synkkiä valintoja ja antautumaan uhriksi.

Huomioita

Tämä on teknisesti ottaen tyrmäysharjoite ja silti se on todella hyvä luovuuden ja omien impulssiensa hyväksymisen harjoite. Pintatasolla tässä sanotaan iloisesti ei kaikille ehdotuksille, jotka ei juuri sillä hetkellä erityisesti inspiroi. Kieltäytymällä sellaisista ehdotuksista, jotka eivät innosta voi löytyä itsellekin yllättäviä kulmia siihen, mikä minua improvisoijana juuri nyt inspiroisi. Tämä on tosi hyvä harjoite silloin, kun ”Joo, ja” -ajatus on jo alkanut upota ja hyväksyminen on helppoa. Tässä pääsee vähän tutkimaan sitä, että mitä jos ei aina sanoisikaan kyllä niille ehdotuksille joille nykyään sanoo kyllä ja toisaalta mitä jos hyväksyisi sellaisia ehdotuksia, mitä ei normaalisti hyväksyisi.

Joo tehdään

Miten se toimii: Koko ryhmä on mukana harjoitteessa. Kuka tahansa saa milloin tahansa ehdottaa jotain tekemistä, mihin kaikki reagoivat innokkasti ”Joo” ja alkavat toteuttamaan tuota tekemistä. Esimerkiksi:

A: Hypitään tasajalkaa.

Kaikki: Joo! [alkavat hyppiä tasajalkaa]

C: Leikitään lentokoneita.

Kaikki: Joo! [alkavat leikkiä lentokoneita}

B: Ollaan zombeja.

Kaikki: Joo! [ovat zombeja]

X: Ja ryöstetään tuo pankki.

Kaikki: Joo! [ovat nyt zombeja ryöstämässä pankkia] jne.

Tässäkin siis ehdotukset voivat linkittyä aiempiin ehdotuksiin, mutta ei ole pakko. Tämä voi joskus ruokkia kiintoisaa ryhmätarinankerrontaa. On kuitenkin aivan ok, jos ehdotukset ovat irrallisia toisistaan. Tavallinen ehdotus on aina hyvä ja toistoa voi käyttää. Ei haittaa mitään, vaikka tulisi samantyyppisiä ehdotuksia peräkkäin esim. A:”Kävellään tuonne nurkkaan”, B:”Kävellään tuohon toiseen nurkkaan” jne. 

Tämä harjoite toimii hyvin myös lämppäriharjoitteena, joten sitä voi käyttää siihenkin tarkoitukseen. Teemallisisesti halusin kuitenkin esitellä sen hyväksynnän alla, koska tämä on tosi hyvä harjoite ryhmän hyväksyvän ilmapiirin vahvistamiseen. Voihan tässä itseään auttaessa jelpata myös kaveriakin, vaikka ehdottamalla istumista, jos on jo hypitty yhdellä jalalla tosi kauan.

Unelmapartneri (Being a dream partner)

Miten se toimii: Lyhyt kohtausmuotoinen pariharjoite, jossa toinen aloittaa lavalla ja toinen on valmis liittymään kohtaukseen. Aloittajan tehtävänä on lähteä tekemään kohtausta niin kuin toinen olisi jo siinä mukana. Aloittajalle annetaan ohjeeksi, että hänen tulisi aloittaa jostain miimisestä tekemisestä, mitä hän ja lavan sivustalla odotteleva parinsa olisivat yhdessä tekemässä. Aloittajan tehtävä on rakentaa hahmoja ja tilannetta dialogissa kuvitteellisen parin kanssa, kunnes sivusta seuraajalla on tarpeeksi tietoja, että hänen on helppo astua siihen rooliin, jonka toinen on hänelle rakentanut. Tilanne voisi mennä vaikka näin:

A: [alkaa miimisesti haravoida] Tiedätkö Kyllikki, minua on alkanut kyllästyttää tämä mummon haudan haravoiminen. Me ollaan jo kaksikymmentä vuotta täällä kuljettu, eikä kumpikaan ole edes tavannut koko ihmistä. Sehän kuoli samana vuonna kun minä synnyin ja sinä nuorempana siskona et ollut vielä edes syntynyt. Sanopa mitä varten me täällä joka syksy häärätään. Eikö äiti voisi ihan hyvin itse hoitaa tämän haudan siistimisen.

B: [saapuu lavalle ja alkaa myös haravoida] Se on Pirjo rakas ihan totta, että tämä on ihan turhaa puuhaa. Eihän täällä edes käy muut kuin me. Hyvä, että sanoit ajatukses ääneen. Minä olen vuosia miettinyt, että pitäis sanoa jotain, muttako ajattelin, että jos mummo kuitenkin sinulle oli rakas.

A: Hei ihanaa, että olet samaa mieltä. Mitäs sanot, jos pakataan haravat autoon ja mennään kahville keskustelemaan.

B: [lopettaa haravoinnin] Joo, mennään vaan ja ostetaan jotkut ihanat leivokset.

Huomioita

Tämä on yksi keino tutkia sitä, miten voi omilla teoillaan auttaa kaveria. Eli voi miettiä, minkä tyyppisiin tarjouksiin kaverin on helppo tarttua. Millaista tietoa kohtaukseen tuleva uusi henkilö tarvitsee, jotta hänen on helppo liittyä siihen. Toisaalta kohtaukseen liittyjänä voi miettiä, miten parhaiten antaa arvoa kaverin määrittelemille asioille. Miten voi hyväksyä ja ottaa omaan hahmoonsa ne asiat mitkä on määritelty. Tämä on sekä määrittelyjen että tarjousten tekemisen harjoite, mutta se on myös kuuntelemisen harjoite. Kohtaukseen liittyvän henkilön on kuunneltava tosi tarkasti sitä, mitä lavalla olija on jo määritellyt ja hyväksyttävä ne asiat osaksi hahmoaan ja yhteistä todellisuutta.

Miiminen vaate inspiroi liikettä

Miten se toimii: Harjoitteen voi tehdä yksin tai ryhmässä yksilöharjoitteena. Ensimmäisenä määritellään jokin vaatekappale (esim. hattu, hanskat, kengät tai huivi), jonka kukin yksilönä pukee ylleen. Vaatekappale kannattaa kuvitella mahdollisimman selkeästi mielessään ja määritellä sille väri, koko, muoto, materiaali yms. ominaisuuksia, jotka tukevat sen hahmottamista. Tämän jälkeen pyydetään kaikkia sulkemaan silmät, jotta jokaisella on liikkumisrauha ja laitetaan musiikkia soimaan. Musiikin tahtiin tai vaikka sitä kontrastoiden lähdetään pukemaan kyseinen miiminen vaatekappale ylle ja tutkimaan millaista liikettä sen kanssa tai se yllään lähtee luonnostaan syntymään. Liikeellä ei ole mitään laatuvaatimuksia, vaan tarkoituksena on tutkia sitä, millaista liikettä tuo miiminen vaate juuri sinussa inspiroi.

Huomioita 

Tässä harjoitteessa kaikki liike mitä tuotetaan on oikein ja hyvää. Jos vaate tai musiikki ei inspiroi liikettä, niin sekin on hyvä ja oikea havainto. Ei ole väärää tapaa tehdä tämä harjoite. Tämän harjoitteen ytimessä on omien kehollisten impulssien tunnistaminen,  tutkiminen ja hyväksyminen.

Harjoitteeseen valittu musiikki usein vaikuttaa siihen, millaiseksi vaatekappale muodostuu mielikuvissa ja millaista liikettä se tuottaa. Voi olla hyvä kokeilla liikkumista samojen vaatekappaleiden kanssa erityyppisen musiikin soidessa. Esim. kantrimusiikki voi muokata kengistä cowboy-buutsit ja klassinen musiikki taas helpommin luo mielikuvan balettitossuista. Siitä kannattaa vaan olla tietoinen, että eri musiikki voi tuottaa myös erilaista ilmaisua.

Autenttinen liike (Authentic movement)

Miten se toimii: Harjoite toteutetaan pariharjoitteena, jossa liikkujalle varataan vähintään puolituntia aikaa tuottaa liikettä. Parista toinen on liikkuja ja toinen on todistaja. Liikkujan tehtävänä on yksinkertaisesti sulkea silmänsä ja liikkua millä tavalla haluaa tai olla paikallaan, jos niin haluaa. Todistajana toimivan henkilön tehtävänä on silmät avoinna pitää huolta liikkujasta ja varmistaa, että hän ei törmää liikkuessaan mihinkään tai keneenkään. Kun aika on kulunut käydään purkukeskustelu siten, että liikkuja sanallistaa ensin kokemustaan ja sen jälkeen todistaja voi kertoa havaintojaan liikkujan liikkeistä. Tämän jälkeen vaihdetaan vuoroja, jolloin ensimmäisestä liikkujasta tulee todistaja ja hänen todistajastaan liikkuja.

Huomioita 

Aikaa on hyvä olla vähintään puolituntia yhdelle liikkujalle, koska tämä harjoite vaatii rauhaa tutkia ja kokeilla omaa kehollisuuttaan. Tässä tärkeää on turvallinen ilmapiiri, jotta liikkujalla on koko ajan se fiilis, että hänen ei tarvitse pelätä mitään, vaan hän voi vaan liikkua.

Tämä ei sinänsä ole suoranaisesti improharjoite, vaan yleisempi kehollisuuden tuntemuksen kasvattamisen harjoite. Tämä harjoite tukee tosi hienosti omien kehollisten impulssien hyväksymistä, mikä on improssakin todella arvokasta. Jos autenttinen liike asiana kiinnostaa enemmän, niin siitä löytyy tarkempaa tietoa esim. seuraavilta sivuilta:  http://www.authentic-movement.eu/fi/uber-uns/ tai http://www.elonvoimaa.fi/index.php/tanssi

Tänään on tiistai

Tämän voisi listata moneen kategoriaan, mutta jollain logiikalla näkisin tämän olevan mm. kaverin tarjouksen hyväksynnän ja oman tunneimpulssin täydellisen hyväksynnän harjoitus. Siksi siis tämä harjoite on nyt täällä. 

Miten se toimii: Pariharjoite, jossa toinen aloittaa sanomalla jotain hyvin tavallista. Klassinen aloitusrepliikki on siis ”Tänään on tiistai”. Pari kuuntelee toisen sanoman lauseen ja poimii sieltä jonkun sanan esim. tiistai. Sen jälkeen hän lähtee toistelemaan tuota sanaa ja tutkimaan minkä tunteen se hänessä aiheuttaa. Tämän jälkeen hän lähtee yhä sanaa tiistai toistellen kasvattamaan tuota tunnetta, kunnes se ei enää voi kasvaa. Sen jälkeen on hänen vuoronsa sanoa joku tavallinen lause, josta toinen voi löytää sen tunteen laukaisevan sanan.

Sovellusvinkkejä

Harjoite voi edetä myös tarinallisemmin ja tunnetta kasvattaessa voi sanoa asioita, jotka siihen liittyvät. Aloitus on sama eli lähdetään toistamaan jotain sanaa toisen repliikistä ja tutkitaan mihin tunteeseen se vie. Sen jälkeen annetaan sanojen virrata vapaasti assosioiden.

A: Tänään on tiistai.

B: Tiistai. Tiistai? Tiistai?! Onko tänään tiistai? Ei ole todellista, mä olen unohtanut että tänään mun vuoro hakea lapset koulusta. Voi taivas, siellä ne lapset paleltuu yksin pihalla. Onkohan ne kunnossa? Ties mikä hiippari ne on voinut houkutella matkaansa. Mitä jos ne loukanneet itsensä ja vuotaa siellä nyt kuiviin. Mä olen tappanut omat lapseni. [tunteen maksitaso saavutettu] Pankissa oli muuten eilen aika jännä rouva.

A: Pankki. Pankki… jne.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑