Pellen putsaus – Osa 3 (Taideyliopiston avoin yo / Taina Mäki-Iso)

No niin ja sata vuotta myöhemmin, viimein herään kirjoittamaan tämän tekstin loppuun. Tämähän on tukevasti viime vuoden puolella käyty kurssi, joten sinänsä voi miettiä, onko tämä enää ajankohtainen kirjoitettavaksi. Oma vastaukseni on, että kyllä vaan. Eihän se opitun ja koetun reflektio ole kiinni siitä ajankohdasta. Kirjoitin alustavat ajatukset muistiin silloin ja nyt vain avaan ne... Continue Reading →

Älä jää jumittaan

Mulla on taas vaihteeksi kirjoitusblokki. Siis kirjoittelen silloin tällöin, muttei tule mitään valmista. Siis silleen edes jollain löyhällä tavalla kokonaista tekstiä. Yksittäisiä ihan ok kuntoisia kappaleita ja tekstipätkiä, mutta niissäkin se semmonen viimeinen ajatus puuttuu. Ei sillä, että vaatimukset ihan hirveän korkealla tekstien tason suhteen olis. Kaikenlaista on tässä vuosien varrella tullut valmiiksi tekstiksi todettua... Continue Reading →

Vuosikatsaus 2020

Perinteisen tilastokatsauksen ja vuosisummauksen aika. Viime vuosi oli blogin osalta hiljentymisen ja metateksteilyn vuosi. Osin pakotetustikin teatterikevät ja -kesä jäivät väliin, joten esitystekstien osalta on ollut tosi hiljaista. Osin sen takia, etten ole entiseen tapaa esityksiä voinut käydä katsomassa ja toisaalta myös sen takia, että motivaatio ja kirjoittamisen ilo olivat ajoittain hukassa. Huomasin keväällä, että... Continue Reading →

Pellen putsaus – Osa 2 (Taideyliopiston avoin yo / Taina Mäki-Iso)

Pellen putsauksen toinen päivä toi mukanaan myös punaiset nenät eli kurssin toisen naamioidun ulottuvuuden. Ensimmäinen, jota jo ekana iltana tutkittiin oli siis neutraalinaamiot, joiden kanssa myös toisena päivänä jatkettiin. Niiden rinnalle kuitenkin tuli myös toisenlaista energiaa ja läsnäoloa klovneriaan sukeltamisen kautta. Tämä ei sinänsä ollut klovnerian peruskurssi tai taitojen opettelukurssi, vaan paluuta klovnin perustilaan ja... Continue Reading →

Tinder – yllätysmuna 21.11.2020 – Livestriimi (Teatterikone)

Elämä on päässyt yllättämään ja tarjoilemaan kriisin, johon ei osannut varautua, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. Niitä vaan ei ollut arjen kiireen keskellä aikaa tai halua huomata. Kun jaksaa vielä tämän päivä suorittaa täydellistä elämää, perheidylliä ja töitä, niin kyllä se siitä. Kaikki ovat tyytyväisiä vai oliko kukaan. Tuliko kukaan nähdyksi tarpeineen - sellaisena, kuin... Continue Reading →

Silitys 20.11.2020 – Livestriimi (Teatterikone)

Punainen valo ja musiikki. Ilmassa on jotain, mistä ei saa vielä kiinni. Naulassa on hattu ja laukku. Lattialla paidoista sidottu kehä. Lapsi ja liidut. Liidut, joilla voi piirtää maailmaan turvallisen reitin. Suojata jokaisen askeleen. Musiikissa on vierautta. Siitä tulee outo olo, vähän tyhjäkin. Jotain on vinossa. Se taitaa olla maailma. Hämärän rajatila. Uni herättää, nostaa... Continue Reading →

Kultainen vasikka (Jyväskylän Kaupunginteatterissa)

Tämän useamman teatterin yhteistyönä syntyneiden, Mikko Roihan ohjaamien, kiertue-esitysten sarjan päättää Maria Jotunin näytelmä Kultainen vasikka, jossa raha nousee arvoon arvaamattomaan. Hämmentävissä tunnelmissa alkava, mutta pian siivet alleen saava ja huikaisevaan lentoon lehahtava, maallisen mammonan villissä rytmissä pyörivä tanssi huumaa ja hengästyttää katsojansa. Erityisesti Eedit (Ella Mustajärvi) on saanut tästä rytmistä kiinni ja iskenyt silmänsä... Continue Reading →

Peilikuvia: huonon impron askelmerkit

Peilimaasta päivää! Tänään tutustutaan maailmaan iloisen mokaamisen kääntöpuolella elikkäs semmosiin juttuihin, millä voipi estää improvisaation tapahtumisen tai ainakin tehdä siitä tarpeettoman vaikeaa ja nihkeän nahkeaa. Tässä on nyt kätevän käytännöllisessä listamuodossa tarjolla upeaa lisäarvosisältöä, jonka vinkeillä voit estää itseäsi ja kaikkia muita nauttimasta flow-tilasta, hyväksyvästä ilmapiiristä ja kaikenlaisista impron iloista. Älä vaikutu, mistään, ikinä.Sano ei... Continue Reading →

Teatterilaiva 2019: Improliigan finaali(t)

Tästä on nyt siis jo yli vuosi, enkä ole puhunut asiasta halaistua sanaakaan. Tai olen, mutta en tästä improskabailusta, vaan esityksistä ja työpajoista, joita Teatterilaivalla viime vuonna järjestettiin. Tänä vuonnahan (2020) Teatterilaivaa, tai improliigojakaan, ei päästy edes toteuttamaan, joten siinä mielessä tämä on tuorein Teatterilaiva-kokemus, mitä voi olla. Eikä mulla varsinaisesti edes ole hyvää tai... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑