Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Mulla jää aina välillä tekstejä roikkumaan. Elämä tulee väliin tai jotenkin ei tunnu olevan sopivaa hetkeä kirjoittaa teksti loppuun. Sitten tulee sopiva hetki. Sitten kirjoittaa tekstin loppuun ja miettii: voiko tätä näin reilut pari kuukautta tapahtuneen jälkeen enää edes julkaista. Sitten toteaa: kyllä voi ja painaa julkaisunappulaa. Oletuksia ja yllätyksiä Yksi kiinnostava alue statustyöskentelyssä, etenkin… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Harkkapäiväkirja – osa 3 ”Hahmoilua” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Viikon toisissa treeneissä keskityttiin tutkimaan hahmoja, joita ei oltu vielä aikasemmissa treeneissä päästy niin paljon tutkimaan. On kyllä todella mielenkiintoista nähdä toisten hahmojen heräävään henkiin kuumassa tuolissa ja päästä itsekin kokeilemaan kaikkien hahmojen fyysistä ilmaisua. Ihan ylipäätään musta on kiva viettää aikaa treeneissä muiden työryhmäläisten kanssa. Meillä on oikein kiva porukka kasassa, joten on hauska… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 3 ”Hahmoilua” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Harkkapäiväkirja – osa 2 ”Kohtaustreeniä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Nyt on Herkon harkoissa päästy jo kohtaustyöskentelyn makuun. Ennen treenien alkua kokeiltiin osalle hahmoista myös puvustusta. Tanttojen tyyli alkaa hahmottua, kuten myös tarinan päähenkilöiden eli Herkon ja Martan. Omien hahmojeni osalta treenasimme kohtausta, jossa ikäneitotriomme ensi kerran näytelmässä ilmaantuu lavalle. Oli kyllä hauskaa päästä leikkimään hahmon äänellä ja olemuksella tekstin tukemana, testaamaan asemointeja ja vuorovaikutusta… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 2 ”Kohtaustreeniä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Harkkapäiväkirja – osa 1 (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Kun aloitin tämän blogin 2016, niin alun perin ajattelin, että haluan päästä tekemään (käsikirjoitettua) teatteria. Sitähän olinkin edeltävinä vuosina harrastajateatterissapyrkinyt tekemään, sen verran, kun töiltä jaksoin. Se ei ollut paljon, mutta se oli jotain. Impro ei ollut siinä vaiheessa vielä edes sivujuonne, koska ensimmäisiä pohdintoja tämän blogin tiimoilta olen käynyt jo vuoden 2016 keväällä. Impro… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 1 (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Luotto (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Sen piti olla ihan tavallinen lainaneuvottelu, jonka lopputulos oli jo ennakkoon tiedossa. Uskottavia vakuuksia ei ole, joten rahaa ei heru. Ei euroakaan. Onhan konttorinjohtaja (Hannu Lintukoski) hyvin jämpti kaveri ja äärettömän tarkka säännöistä. Hän ymmärtää vain faktoja ja sitä, mikä on luettavissa paperilta. Intuitiota ja harkintaa ei tässä konttorissa käytetetä, vaan vastaus on jyrkkä ei.… Lue lisää Luotto (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Improvisaation jatko 2 – Osa 2 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Improvisaatio on asenne laji. Hyväksyvällä asenteella pääsee pitkälle. Kuitenkin on myös ihan totta, että silloin kun mennään ihmisen tutun ja totutun alueen ulkopuolelle (esim. sisältöjen tai ilmaisun osalta) niin tyrmääminen ja (passiivis)aggressiivisuus lisääntyvät. Tällä kurssilla tuli puhe yleisöehdotuksista ja kuinka Elinan mukaan he Stellassa ottavat aina ensimmäisen yleisöehdotuksen. Oli se sitten assan vessa tai verotoimisto.… Lue lisää Improvisaation jatko 2 – Osa 2 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Improvisaation jatko 2 – Osa 1 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Huhtikuun ensimmäinen tiistai on hyvin harmaa ja luminen. Mielessäni on silti valo ja aurinkoinen fiilis, koska olen saanut viettää viikonlopun ihan parhaan harrastuksen parissa eli improvisoimassa. Elina Stirkkisen ohjaama, kaksipäiväinen, näyttelijäntyöhön ja hahmoihin keskittynyt jatkokurssi oli huikean virkistävä ja syvällinen pulahdus improavantoon. Nyt ei tehty pitkiä tarinoita, vaan keskityttiin tutkimaan erilaisia tapoja luoda hahmoja ja… Lue lisää Improvisaation jatko 2 – Osa 1 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Kepeä elämäni (Miiko Toiviainen / Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kepeä elämäni – esitys, joka livekäsikirjoittaa itse omat arvostelunsa. Hyvin kätevää, senkun vaan valitsee näkökulman ja naputtelee menemään kritiikkidivaanilla rentoutuessaan, kuten monologin kotikriitikkohahmo. Sehän on ihan totta, että ihan samoin, kuin transtaustasta on niin monta tarinaa, kuin on transtaustaisia ihmisiä, niin yhdestä esityksestä on yhtä mielipidettä, kuin on katsojia. Ei ole mitään universaalia ja yhtenäistä… Lue lisää Kepeä elämäni (Miiko Toiviainen / Jyväskylän Kaupunginteatteri)

”Se on aivan normaalia”

Kuinka moni on kuullut otsikon empaattisen lausahduksen joskus, kun on jakanut jotain, minkä ehkä itse ajattelee olevan outoa tai erikoista itsessään? Monet asiathan ovat ihan aidosti normaaleja, osa ihmisyyttä, vaikka siltä ei itsestä juuri sillä hetkellä tuntuisi. Tunteet ovat ihan normaali osa ihmiselämää. Sekin on normaalia, ettei aikuinen(kaan) ihminen välttämättä aina niin aikuismaiseen tunteidenkäsittelyyn pysty,… Lue lisää ”Se on aivan normaalia”

Vanhan naisen vierailu 18.3.2022 (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Vanhan naisen vierailu käynnistää kohtalokkaan ketjureaktion Dieserstadtiksi nimetyssä kuvitteellisessa kaupungissa, jonka loiston ajat ovat jo takana päin. Kaupungissa nuoruutensa viettäneen Claire Zachanassianin (Hanna Liinoja) paluu herättää kuitenkin toivon siitä, että kenties massatyöttömyyden ja köyhyyden kurittamalla kaupungilla sittenkin on vielä toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Onhan Claire nykyään satumaisen rikas ja tehnyt hyvin avokätisiä lahjoituksia naapurikaupunkeihinkin, joten miksi… Lue lisää Vanhan naisen vierailu 18.3.2022 (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Korttipakat on esitelty, joten mennään vähän syvemmälle statuksiin. Statuksissahan ei sinänsä ole oikeaa tai väärää, vaan on erilaisia valintoja. Kaikki mahdolliset statukset, korkeasta matalaan ja siltä väliltä, ovat käyttökelpoisia sekä esiintyessä että elämässä. Esimerkiksi suhteellisen samantasoinen perusstatusilmaisun taso tai mukavuusalue on yleensä tie kestävimpään ystävyyteen. Samankaltaisuus vetää puoleensa, vaikka poikkeuksiakin tietysti on. Sitten, jos se… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 3 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Pysytään statuskorteissa, mutta vaihdetaan pakkaa. On siis olemassa toinenkin (englanninkielinen tämäkin) korttipakka, joka auttaa tutkimaan vähän laajemmin statuksia ja valtaa vuorovaikutuksessa. Tässä pakassa statusilmaisu / statuskäyttäytyminen on vain yksi komponentti. Toisaalta, myös toisesta pakasta tutut tunteet on jätetty pakan ulkopuolelle, joten se on vapaa valinta, millaisia tunteita hetkessä herää. Jos haluaa tutustua näihin Simo Routarinteen… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 2 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)