Salon teatterin kunnianhimoinen ja suurmusikaali Egyptin prinssi lunastaa odotukset ja ylittää ne. On hienoa nähdä, miten harrastajateatterin voimin voidaan luoda suuren luokan musikaalielämyksiä. Tämä Dreamworksin animaatioelokuvan pohjalta luotu musikaali, Egyptin prinssi on tarina kahdesta vahvan isän varjossa kasvaneesta kurittomasta veljeksestä: tulevasta faaraosta Ramseksesta (Maunu Toivari) sekä hänen hurjapäisestä pikkuveljestään Mooseksesta (Jerry Sarlin). Tarina pohjautuu Raamatussa Exoduksessa kuvattuun tarinaan Mooseksesta ja Egyptin orjuudesta vapautumisesta. Musikaalissa keskitytään erityisesti Mooseksen ja Ramseksen suhteen kehitykseen sekä tietysti Mooseksen kasvuun hemmotellusta Egyptin prinssistä kansansa johtajaksi.

Egyptin prinssin tarina hahmoineen on tuttu, sillä kyseinen animaatio on tullut nuorena nähtyä moneen kertaan. Animaatioelokuvaan verrattuna tarinaa on kasvatettu ja monet tarinan henkilöistä saavatkin musikaalissa hahmoonsa paljon syvempiä kerroksia, kuin mitä alkuperäisessä elokuvassa on ollut. Ramseksesta (Maunu Toivari) nähdään paljon sellaisia puolia, jotka eivät elokuvassa tule esiin. Myös naishahmojen roolit ovat musikaalissa näkyvämpiä ja laajempia, kuin pelkkien laulujen pohjustamia lyhyitä vilkaisuja. Ramseksen puoliso, ylpeä prinsessa Nefertari (Manna Kabanova) on musikaaliin rakennettu hahmo, häntä ei elokuvassa juuri edes nähdä. Mooseksen puoliso, Sippora (Maria Ahmed) on myös musikaalin tarinassa hyvin paljon kokonaisempi ja vahvempi hahmo, kuin animaatiossa aikoinaan. Sipporan osalta täytyy mainita se tanssillinen taituruus, jonka Maria Ahmed rooliinsa. Hänen taidokas liikekielensä ja liikeilmaisullinen voimansa on upeaa seurattavaa. Musikaalin tanssit on treenattu sellaiseen iskuun, että ne tempaavat katsojansa mukaan jo ensi tahdeista alkaen.

Musikaalin lauluista viisi on sellaisia, jotka kuullaan elokuvassa, loput kappaleet ovat musikaalia varten sävellettyjä uusia kappaleita tai repriisejä jo kuulluista kappaleista. Livelaulun ja taustanauhojen yhdistelmä on välillä äänentoistollisista syistä hieman haastavaa seurattavaa katsomon laidalla. Osan hahmoista laulu kuuluu hyvinkin selkeänä, kun taas toisista on välillä vaikeaa saada selvää kesäteatterin avoimessa katsomossa. Musikaalin kyseessä ollessa laulut selventävät hahmojen sisäistä maailmaa ja vievät jonkun verran tarinaa eteenpäin, mutta se jos ei ihan joka sanasta selvää saa, ei haittaa ymmärrystä. Tunne kyllä välittyy katsomoon saakka. Erityisen voimallisina itselleni jäivät mieleen Ramseksen ja ylipappi Hotepin (Pasi Nikula) laulut, jotka kaikuivat jylhän komeasti kesäteatterin luonnonkauniissa maisemissa. Hotepiin oli saatu ilahduttavasti sellaista uhkaavuutta, joka teki hahmosta tarinan kulun kannalta keskeisen vaikuttajan.

Musikaalin lauluista monet ovat hyvin haastavia ja monikerroksisia. Laulajat selviävät haasteesta upeasti ja esityksessä kuullaankin todella vahvoja ääniä ja upeita tulkintoja. Kerroksellisuus kuitenkin haastaa kuulijan korvaa, koska on useita lauluja, joissa esimerkiksi veljekset kumpikin laulavat omaa puoltaan tarinasta ja laulun kolmantena äänenä kuullaan heprealaisten kuoro. Näissä on ihan ymmärrettävää, ettei kaikkea pysty samaan aikaan tarkasti kuulemaan, koska sanoja tulee paljon nopeasti ja osin päällekkäin. Upeasti harrastajateatterissa on myös pystytty tarttumaan musikaalin hepreankielisiin lauluihin ja treenattu ne tasolle, joka kuulostaa hyvin autenttiselta. Itselläni syvimmälle sieluun tällä kertaa upposivat herkät duetot (Mooses ja Sippora), yksinkertaiset monologiset laulut sekä tanssien taustalla kuultavat vauhdikkaat laulut. Oli ilo tutustua aivan uusiin kappaleisiin ja äänimaisemoihin tutun tarinan parissa.

Lavastuksessa on hyödynnetty nerokkaasti alueen maastoa sekä monikäyttöisiä rakenteita. Kalliot ja hiekkadyynit rakentuvat lavan sivustalle. Keskellä nähdään faaraon palatsi sekä muita tarinan keskeisiä paikkoja. Toiselta sivulta löytyy rakennustyömaan kuvastoa. Kaiken keskellä liikuu laatikoiden muodostamia rakennelmia. Samat laatikot toimivat niin hieroglyfein koristeltuina seininä, kuin pyramidin rakennuskivinä. Ovet ja laivan reunat saadaan luotua samoilla liikuteltavilla levyillä. Palava pensas, veljesten vaunuajelu sekä veriseksi vitsauksien myötä muuttuva veri olivat ehkä suurimmat yllättävät toteutukset, joita lavalla nähdään. Ilahduin siitä kekseliäisyydestä, jota lavastuksessa oli käytetty. Myöskin punaisen meren jakautuminen on saatu upean visuaalisesti toteutettua kesäteatterin lavalla.

Puvustuksessa nähdään myös paljon upeita asuja sekä hienon kekseliästä ensemblen asustamista monenlaisiin joukkokohtauksiin sopivalla tavalla. Nähdään kuninkaallista loistoa, jyrkkiä muinaisen Egyptin tyyliin sopivia asusteita sekä orjien ja tavallisen kansan tavanomaisempaa puvustoa. Mooseksen ja Ramseksen ikoniset tyylit on toteutettu upeasti. Erityisesti ihailin faaraon päähineitä, jotka olivat juuri sellaisia, kuin niiden kuvittelisikin olevan. Todella vaikuttavaa, että harrastajateatterin puitteissa pystymään tekemään näin suurelle joukolle asustus, joka noudattaa suuren luokan musikaalin visuaalista ilmettä.

Salon Teatterin Egyptin prinssi on kansaisvälisen tason suurmusikaali, joillaisia harvemmin on totuttu harrastajateatterin voimin näkemään kantaesityksinä. Nyt nähdään ja mikä ilo, että juuri Salon teatterin osaava ryhmä tarttui tähän haasteeseen ja voi tarjota yleisölle huikean musikaalielämyksen. Lavalla nähdään suuri ensemble, joka on osiaan suurempi, kun sen jokainen jäsen – lapsinäyttelijöitä myöden – omalla heittäytymisellään ja taidokkaalla omistautumisellaan kantaa enemmän, kuin oman osansa yhteisen tarinan hyväksi. Tässä kyseisessä esityksessä tuli kiinnitettyä huomiota siihen, miten Moosesta esittävä Jerry Sarlin jatkoi roolinsa vetämistä, kuin ei mitään, vaikka oli saanut jossain tarinan tiimellyksessä verta vuotavan haavan käteensä. Sopivan pitkän vaihdon aikana kävi sitten paikkaamassa haavansa ja tarjosi Mooseksen rooliin sellaista syvyyttä, ettei liikutuksen kyyneliltä voinut katsomossa välttyä.

Melkoinen tunteiden vuoristorata on siis tarjolla Vuohensaaren kesäteatterissä. Egyptin prinssi on vahva tarina veljeydestä ja omaan rooliinsa kasvusta – rakkautta unohtamatta.

Egyptin prinssi

Alkuperäisteksti
Philip LaZebnik

Ohjaus ja suomennos
Peter Nyberg

Musiikin johto
Roope Pelo

Koreografia
Venla Viisanen

Lavastuksen suunnittelu
Timo A. Aalto

Pukusuunnittelu
Marjo Haapasalo

Äänisuunnittelu
Jouni Lehtonen

Naamioinnin ja kampausten suunnittelu
Alisa Oksanen

Tuotanto ja viestintä
Susanna Karhu

Ohjaajan assistentti
Kris Mäki

Tanssikapteeni
Aisla Haapamaa

Esitysteknikot
Matias Kuisma
Hele Suvanne

Laulujen taustanauhat
Music Theatre International / MTI Player

Lavastuksen valmistus
Jerry Alajoki
Timo A. Aalto
Jose Leino
Sofie Aalto
Juliet Aalto
Tanja Aalto

Pukujen valmistus
Marjo Haapasalo
Maria Sulonen
Vilma Vaara

Pukuhuolto
Vilma Vaara

Naamioinnin ja kampausten huollot
Mia Czakan

Tarpeisto ja naamioiden valmistus
Peter Nyberg
Kris Mäki

Tarpeiston huolto
Kris Mäki

Heprean kielen ääntämisopetus
Manna Kabanova

Kauhuliikekielen koordinaattori
Helmi Oja

Rooleissa

Jerry Sarlin
Maunu Toivari
Maria Ahmed
Taru Siljander
Esa Lehtinen
Miia Vaajanen
Kari Rantanen
Pasi Nikula
Manna Kabanova
Riku Ekman
Vilma Itäsalmi

Ensemble

Pinja Aalto
Niina Candelin
Laura Flemming
Aisla Haapamaa
Heimo Heikkonen
Hannu Lukkarinen
Janne Lumme
Anni Mäenpää
Pyry Pajunen
Selina Pietilä
Tiitus Pietilä
Senja Poikonen
Teppo Rantanen
Emiel Riiko
Nea Sarlin
Kalle Tuomela

Lapsirooleissa

Ava Forsman / Eedla Höglund
Aatos Höglund / Tuukka Sonkki
Klaara Höglund / Emmi Karhulahti