Esityspäiväkirja (säät ne vaan suosii) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus

Kolmastoista esitys alkoi sitten ihan kunnon kaatosateen aikaan. Todella epätodellinen tilanne, kun ennen esitystä jaetaan näyttelijöillekin sadeviittoja: ”näillä mennään”. Se on ollut tämän kesän ylläri itsellekin, miten kesäteatteriorientoitunutta porukkaa katsomoon löytää. Toki tuossa puolet ennakkovarauksista jäi lunastamatta, mutta silti. Reilu 20 katsojaa, kattamattomassa katsomossa, kaatosateessa, on aika huikea juttu. Isot kiitos katsojille, jotka paikalle tulivat ja koko esityksen kanssamme viihtyivät.

Itsellä ei ollut epäilystäkään siitä, että jos ihmiset on valmiita siellä sateessa, sadeviittojen ja sateenvarjojen kanssa istumaan näytelmää katsomassa, niin totta kai sitten esitetään. Mutta, tunnustan edelleen sen, että helppohan mun on sanoa, kun tantoilla ja kiusaajilla on hyvin pienet läpikulkukohtaukset ekalla puoliajalla. Sieltä pääsee siis nopeasti vaihtamaan kuivattelemaan ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Näin ollen koen olevani jäävi sanomaan mitään siitä, millaisessa sateessa on järkevä esittää. Henkilökohtaisesti se ei ole ongelma, mutta ymmärrän kyllä, että lavalla pidempiä aikoja oleville ja kastuvien rekvisiittojen kanssa toimimaan joutuville, tilanne on eri.

Itse asiassa sade kuitenkin hellitti esityksen alkaessa eli pahin sade ajoittui ihan näytöksen alkuun ja sitä edeltävään aikaan. Tanttojen ekassa kohtauksessa (5. kohtaus) satoi vielä kevyesti, mutta kiusaajien tullessa lavalle 8. kohtauksessa, sadetta ei juurikaan enää ollut. Lava kuitenkin oli märkä, joten tuli itse taas varottua askeleita kiusaajana säntäillessä. Pieni roolin ulkopuolinen varmisteleva elekin tuli tehtyä, kun siinä kiusaajakohtauksessa huomasin, että Herkon kengät luistavat aika paljon. Jostain selkärangasta tulee käden ojennus- ja varmisteluele, jos huomaan, että joku meinaa kaatua. Se on ajatusta nopeampi refleksi, jota olis aika vaikea poistaakaan esiintyessä.

Vaikka kuinka ollaan hahmossa, niin kyllä se ihmisyys siellä taustalla silti on ja huoli toisten lavallaolijoiden turvallisuudesta. Se on ihan luistinrata tuo puinen lava sateella joidenkin kengänpohjamateriaalien alla. Itsehän mm. sateella poistun lavalta juoksuaskeleita mahdollisuuksien mukaan välttäen kävellen ja parilla loikalla, koska tiedän omasta askelluksestani jo harjoituskaudelta sen, että kaatumaherkin olisi nimenomaan juoksuaskel märällä puupinnalla.

Onneksi sitten tosiaan sade alun jälkeen hellitti, niin musiikit saatiin lavalla ollessakin toimimaan.

Kaikesta selvitään yhdessä

Alun sadetta ja liukasteluja lukuunottamatta tässä esityksessä vältyttiin suuremmilta kommelluksilta – lavalla. Takahuoneessa toki hieman draamaakin nähtiin, kun esityksen jo käynnissä ollessa tajutaan, että sanakirja, jota Herkko kantaa näytelmän loppupuolella mukanaan, ei olekaan siinä kassissa, missä sen pitäisi olla. Sitten punotaan varasuunnitelmia ja varasuunnitelmien varasuunnitelmia, jos sitä oikeaa kirjaa ei löydetä ajoissa lavalle, koska joku kirja Herkolle kuitenkin on ekan näytöksen aikana lavalle saatava.

Lopulta kirja löytyi kyllä lavalla jo olleesta kassista, josta sen tanttatriomme krooninen eksyjä, Sylvi, kävi poimimassa. Sitten se ihan oikeaan kohtaukseen esiintyjäjoukkomme nuorin jäsen kävi viemässä paikoilleen. Sitä ennen oli toki myös varalta hoidettu lavalle menevien tavaroiden joukkoon varakirja, jos sattuu, että oikeaa kirjaa ei löydykään siihen kirpputorikohtaukseen mennessä.

Näinkin voi joskus käydä ja nyt sanoisin, että sade oli se, mikä vähän vaikutti tilanteen syntyyn. Koska ennen näytöstä ja näytöksen alussa satoi niin rankasti, niin lavasteet vietiin lavalle vasta mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa. Ihan vaan, jotta ensimmäisessä kohtauksessa käytössä olevat petivaatteet eivät ehdi kastua ihan litimäriksi ennen ensimmäistä kohtausta. Hirveän ikävä olis laittaa näyttelijä pitkäksi aikaa valmiiksi märän peiton alle esittämään nukkuvaa.

Sitten, kun sitä joutuu lykkäämään ja on ehkä vielä vähän epävarmaa esitetäänkö vai sataako jo niin paljon, että on pakko perua näytös, niin ei se ihme ole, jos jotain unohtuu väärään kassiin. Toissapäivän näytöksessä kävin itse viemässä yhden takahuoneeseen jääneen rekvisiitan ilmeisesti väärään kassiin, siihen, joka jää lavan reunaan, joten pöytäliina oli sitten vaihtunut loppukohtausten ajaksi toiseen. Ja tämä nyt kävi lähinnä siksi, että en enää siinä kohtaa ennen esitystä jaksanut lähteä toiseen takahuonetilaan kysymään, mikä on oikea kassi, vaan arvoin kolmesta kassista yhden ja sujautin liinan sinne.

Oli väärä arvaus, mutta se ei ollut keskeinen rekvisiitta, jonka puuttumista sen kummemmin edes huomaisivat muut, kuin myyjäisiä valmisteleva rouva Möttönen. Jos olis ollut juonen kannalta merkityksellisempi esine, niin sitten olisin tietysti käynyt varmistamassa , mihin se kuuluu.

Teippi korjaa kaiken

Elvi Löfgren on ilmiselvästi suuri teipin ystävä, sillä hänellä alkavat olla vähissä sellaiset rekvisiitat, joita ei olisi teipillä korjattu. Eilisessä näytöksessä huomasin – onneksi väliajalla – että silmälasien toinen sanka on irronnut. Koska kuljetan pienemmät rekvisiitat käsilaukussa, niin siitä irronnut ruuvikin löytyi vielä laukun pohjalta. Mutta eihän siinä nyt sitten pientä meisseliä matkassa ollut, jotta sen olis voinut kiinnittää takaisin. Niinpä laitoin sen paikoilleen niin hyvin, kuin sain ja vedin maalarinteippiä päälle, jotta se kestää toisen puoliajan loppuun.

Silmälasien ohella myös käsilaukun hihna ja helmet on korjattu teipillä, joten kyllä se selkeästi on Elvin suosima korjausmetodi. Toki käsilaukussa on ihan jo kestävyyden ja ulkonäön vuoksi sähköteippiä, mutta kaikki muu on sitten korjattu sillä, mitä helpoimmin on saatavissa.

Helmet olivat kiinnityskohdasta hajonneet jo kun sain ne, mutta on niitäkin joutunut kerran ennen näytöstä uudelleen teippaamaan, jotta pysyisivät. Teipattu kohta tulee joka tapauksessa Elvin mekon kauluksen alle, joten se ei varsinaisesti näy mihinkään. Olennaisin asia on vain, että ne kestävät kasassa nopeat vaihdot ja pysyvät kaulassa. Ulkonäköön ei ole siltä osin panostettu.

Näillä mennään tämä esityskausi loppuun. Enää kolme esitystä jäljellä, joten ei muuta, kuin lippuja varaamaan, jos esitys on vielä näkemättä https://adastrateatteri.fi/lipunvaraus/