Kategoria: Katsojan näkökulma

Täti ja minä – ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kävin viikolla katsomassa Täti ja minä näytelmän ennakkonäytöksen Jyväskylän kaupunginteatterissa. Tarina ei ole minulle entuudestaan tuttu, joten menin teatteriin odottavaisin mielin. Se vähä mitä näytelmästä etukäteen on kerrottu, ei paljasta juurikaan mitään tarinan juonesta. Se on toki varsin ymmärrettävää, sillä tarina on niin tiukkaan rakennettu kudelma, että helposti paljastuu liikaa. Arvasin kyllä mitä tarinassa todennäköisesti… Lue lisää Täti ja minä – ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Pettymyksen mailla

On välillä ihan kiinnostavaa kuunnella muiden ihmisten näkemyksiä teatteriesityksistä ja musiikista. Joillain on äärettömän tarkka käsitys siitä, mikä on oikeaa musiikkia tai hyväksyttävää teatteria. Joskus kuitenkin tulee mietittyä, miten raskasta se olisi, jos oma näkemys olisi yhtä rajattu. Pitäisi kuunnella vain ja ainoastaan vinyylilevyille kerran talletettua musiikkia, koska kukaan ei voi soittaa jotain biisiä yhtä… Lue lisää Pettymyksen mailla

Veera

Suosikkien valitseminen

Ihan niin kuin teatterit jatkavat uusien ohjelmistojen parissa, on minunkin jatkettava eteenpäin. Käsitykseni siitä, mikä on mielestäni hyvää teatteria muokkautuu jokaisen näkemäni esityksen ja lukemani käsikirjoituksen myötä. Se mitä ajattelin vaikkapa viisi vuotta sitten ei välttämättä enää pidä paikkaansa.   Minun on aina ollut vaikea nimetä yksittäisiä asioita, joista pidän yli kaiken. Olipa sitten kysymys… Lue lisää Suosikkien valitseminen

Veera

Roolinsa vankina

Näyttelijälle käy turhan helposti niin, että hänet kategorioidaan tietynlaiseksi näyttelijäksi. Jos olet hyvä komedianäyttelijä, pian kaikki roolit joita sinulle tarjotaan ovat komediaa. Kärjistetyimmillään esität näytelmästä toiseen samaa hahmoa hieman eri vaatteissa. Eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, että tunnistettuja vahvuuksia hyödynnetään. Joillakin komedia on paremmin hallussa ja jollain toisella draama. Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö näiden tunnistettujen… Lue lisää Roolinsa vankina

Veera

Muistelmia Ruokahissistä (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #throwback

Palataan hieman menneisyyteen, sillä tunnen vahvaa tarvetta kertoa eräästä itselleni tärkeäksi ja voimalliseksi muodostuneesta teatterikokemuksesta. Kevätkaudella 2016 Jyväskylän Kaupunginteatterissa esitettiin Harold Pinterin näytelmää Ruokahissi. Pohjustukseksi kerrottakoon, että ennen kuin näin esityksen olin lukenut näytelmän englanninkielisen näytelmätekstin. Näin ollen tämä teksti tuleekin kertomaan hieman siitä, miten omat ennakko-odotukset vaikuttavat kokonaiselämykseen.   Ensimmäisellä käyntikerralla en nimittäin kyennyt… Lue lisää Muistelmia Ruokahissistä (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #throwback

Veera

Kauas pilvet karkaavat – ensi-ilta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kauas pilvet karkaavat on kuin uni, jonka pehmeä harso laskeutuu ylle, mutta poistuu taas aamun koitteessa. Rytmin vaihtelut sekä valon ja varjon leikittely luovat useita kiintoisia maailmoja. Se miten pienellä näyttelijämäärällä voidaan luoda tuntu valtavista ihmisjoukoista, on vaikuttavaa. Myös uhkaavien tilanteiden jänniteitä on saatu kohotettua huomattavasti tarjoamalla katsojalle siluetti ja tilaa mielikuvitukselle. Valkea verho on yllättävän… Lue lisää Kauas pilvet karkaavat – ensi-ilta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Papin perheen ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Sanon tämän nyt heti alta pois, kun olen tätä mieltä ja tulen todennäköisesti aina olemaan tätä mieltä. Mikään näytelmä, jossa soi Lauri Tähkä tai jossa käytetään valomiekkoja, ei voi olla mitään muuta kuin loistava. Piste. Huutomerkki ja aamen. Ihan vain jotta tiedätte, millaisen ihmisen tekstiä olette nyt lukemassa. Ai hitto, että tällaisina iltoina rakastan teatteria.… Lue lisää Papin perheen ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Diivoja ja Ansan pikapaikkausta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Viikonloppuna tuli käytyä teatterissa useampaan otteeseen. Jyväskylän Kaupunginteatterilla kävin jälleen kerran katsomassa Diivat ja Ansan, joista kumpaisenkin olen nähnyt jo useita kertoja syksyllä. Aloitetaan siis Diivoista. Komediallisesti esityksessä on tietysti monta herkullista kohtausta ja varsinkin Jackin (Niskanen) ja Docin (Lintukoski) edesottamuksia on ilo seurata.  Koen kuitenkin, että nämä ovat ne mihin arvioinneissa yleensä keskitytään eniten ja siksi tahdon… Lue lisää Diivoja ja Ansan pikapaikkausta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Veera

Kuka ei kuulu joukkoon

Yllätin itseni ja kävin tänään katsomassa teatteria, joka on suunnattu lähinnä lapsille. Eipä ole pitkään aikaan tuntunut näin pahasti siltä, että olen ihan väärässä paikassa.   Esitys oli visuaalisesti erittäin kiinnostava, mutta itse tarina… Olen täysin mielikuvituksen ja asioiden selittämättä jättämisen kannattaja, mutta selittämättä voi jättää vain ne asiat mitkä tietää. Ei niitä, mitä ei… Lue lisää Kuka ei kuulu joukkoon

Veera

Kohti uutta teatterivuotta

Ennen kuin omalta osaltani aloitan uuden teatterivuoden muistellaan hetki mennyttä vuotta. Viime vuonna on itkettänyt ja naurattanut sekä tullut pohdittua syvällisiä teatterin äärellä. Siinä missä aiempina vuosina olen nähnyt ehkä yhden esityksen useampaan kertaan, viime vuonna tuli parhaimmillaan (tai pahimmillaan, riippuu tautiluokituksesta) käytyä samassa esityksessä jopa 10 kertaa. Viime vuosi oli myös uusien aluevaltausten aikaa, sillä… Lue lisää Kohti uutta teatterivuotta

Veera

Teatterin joulu

Joulun aikaan myös teattereihin laskeutuu rauha ainakin hetkeksi. Tänä jouluna onkin sitten tullut vierailtua teatterin joulunalus tunnelmissa oikein tuplasti. Ensin vierailin Lahden Kaupunginteatterissa heidän pikkujoulujensa aikaan, mikä oli oikein mukava yllätys, kun harvemmin tulee Lahdessa liikuttua. Niinpä esityksen jälkeen jäinkin kuulostelemaan teatterin tunnelmia. Viime viikolla oli vuorossa Jyväskylän Kaupunginteatterin Jouluspesiaali, johon sitten menin ihan tarkoituksella. Tapahtuma oli kokoelma… Lue lisää Teatterin joulu

Veera

Lokerointia ja arvottamista

Teatteri tarjoaa hyvin monipuolisesti erilaisia elämyksiä. On kepeitä esityksiä, joissa huolet ja murheet unohtuvat naurun voimalla. On vakavampia teoksia, joissa kyyneleet virtaavat ja esityksen jälkeen olo on hyvällä tavalla tyhjä. On esityksiä, joiden jälkeen tulee mietittyä, että mitä ihmettä minä juuri näin. Sekä niitä esityksiä joiden jälkeen huomaa arvioivansa omaa elämäänsä ja maailmaa ihan eri… Lue lisää Lokerointia ja arvottamista

Veera

Tunne edellä 

Minulla on tapana käydä katsomassa kiinnostavia teatteriesityksiä yleensä useampaan kertaan. Yleensä annan uuden mahdollisuuden myös esityksille, jotka eivät ensimmäisellä kerralla vakuuttaneet. Enkä ole sitä vielä tähän päivään mennessä kertaakaan katunut. Kaikkia esityksiä en kuitenkaan kykene katsomaan useampaan kertaan. En vaikka ne olisivat aivan äärettömän upeasti toteutettuja ja tärkeitä teoksia. Varsinkin draaman puolella on paljon sellaisia… Lue lisää Tunne edellä 

Veera

Arvostelulaji

Teatterin seuraamiseen liittyy usein myös esitysten kritiikkien lukeminen ja/tai laatiminen. Itse en ole erityisen innostunut kriitikon tontille astumisesta, vaikka ajoittain varsin kriittinen ihminen olenkin. Esitysten arvostelujakin luen melko harvoin, sillä loppupeleissä minulle olennaisin on oma kokemukseni esityksestä. Arvostelun lukeminen ennen esityksen näkemistä on yleensä virhe, sillä se saattaa jättää omaan tajuntaan tiettyjä ennakko-odotuksia. Sitten jos olettaa kriitikin pohjalta menevänsä… Lue lisää Arvostelulaji

Veera

Katseenalaista

Teatterissa tuntuu olevan katsomossa sijoittumisen osalta olemassa kahdenlaisia katsojia. Niitä, jotka tahtovat istua mahdollisimman edessä, jotta näkevät mahdollisimman selvästi näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Sitten on niitä, jotka eivät suurella näyttämöllä juuri 6. riviä edempää suostu paikkoja ottamaan. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan, mutta käyn kyllä välillä tarkastelemassa esityksiä myös 10. rivin tuolta puolen. Näin erityisesti silloin kun haluan… Lue lisää Katseenalaista

Veera