Yllätin itseni ja kävin tänään katsomassa teatteria, joka on suunnattu lähinnä lapsille. Eipä ole pitkään aikaan tuntunut näin pahasti siltä, että olen ihan väärässä paikassa.

 

Esitys oli visuaalisesti erittäin kiinnostava, mutta itse tarina… Olen täysin mielikuvituksen ja asioiden selittämättä jättämisen kannattaja, mutta selittämättä voi jättää vain ne asiat mitkä tietää. Ei niitä, mitä ei tiedä. En osaa avata tuota ajatusta paremmin, mutta pointtina se, että minusta tarinassa oli liian suuria aukkoja. Kenties olisi ollut parempi ottaa vähemmän asioita käsiteltäväksi tarinaan, koska nyt lapsuuden vaikeiden asioiden käsittely jäi aika pinnalliseksi. Liikaa draamaa, liian vähän aikaa.

 

Mutta tässä on hyvä muistaa se, että minä en kuulu esityksen kohderyhmään, enkä näin ollen pysty esitystä siltä kannalta arvioimaan. Kohderyhmälleen se voi toimia aivan hyvin. Lastenteatteri ei lajina ole minulle erityisen tuttu, koska hyvin vähän olen siihen aikuisiällä enää kiinnostustani suunnannut. Paljon hyviä ja kiinnostavia elementtejä esityksestä löytyi, joten potentiaalia siinä on. En vain henkilökohtaisesti kokenut, että tuota potentiaalia olisi hyödynnetty maksimaalisesti.

 

Kenties katsoin esitystä liian kriittisten lasien läpi, koska olen aikuinen ja nähnyt sekä lukenut paljon näytelmiä. Sinänsä ei kuitenkaan harmita että lähdin, koska esityksessä oli paljon hyvää. Se oli visuaalisesti todella kiinnostava, värikäs ja vauhdikas esitys. Onhan se myös hyvä välillä laajentaa vähän horisonttiaan ja käydä katsomassa sellaisia esityksiä, joissa ei normaalisti kävisi.