Ihan niin kuin teatterit jatkavat uusien ohjelmistojen parissa, on minunkin jatkettava eteenpäin. Käsitykseni siitä, mikä on mielestäni hyvää teatteria muokkautuu jokaisen näkemäni esityksen ja lukemani käsikirjoituksen myötä. Se mitä ajattelin vaikkapa viisi vuotta sitten ei välttämättä enää pidä paikkaansa.

 

Minun on aina ollut vaikea nimetä yksittäisiä asioita, joista pidän yli kaiken. Olipa sitten kysymys lempimusiikkikappaleesta, teatteriesityksestä tai väristä. Vastaus vaihtelee kysymisen ajankohdasta, oman muistini asetusten ja muiden vaihtelevien syiden mukaan. Jos kuvittelen nähneeni parhaan teatteriesityksen ikinä, kohta tulee jokin toinen esitys, joka on vähintään yhtä hyvä ellei parempi.

 

Ei esityksiä sinänsä edes voi vertailla. Miten asettaa paremmuus järjestykseen eri tyylilajeja tai niiden ulkopuolelle asettuvia esityksiä? Minulla ei ole vakiintunutta mielipidettä jaettavaksi monessakaan asiassa. Joten jos en osaa vastata kysymykseen ”mikä on lempi [tähän udeltava asia]si?” se johtuu siitä, että pidän aivan liian monesta asiasta valitakseni vain yhden suosikseni.