Ennen kuin omalta osaltani aloitan uuden teatterivuoden muistellaan hetki mennyttä vuotta. Viime vuonna on itkettänyt ja naurattanut sekä tullut pohdittua syvällisiä teatterin äärellä. Siinä missä aiempina vuosina olen nähnyt ehkä yhden esityksen useampaan kertaan, viime vuonna tuli parhaimmillaan (tai pahimmillaan, riippuu tautiluokituksesta) käytyä samassa esityksessä jopa 10 kertaa. Viime vuosi oli myös uusien aluevaltausten aikaa, sillä kävin useissa teattereissa, joissa en ole ennen käynyt. Lisäksi tuli käytyä uudelleen parissa teatterissa, joissa en ole moneen vuoteen käynyt. Myös kesä- ja harrastajateatterin parissa tuli vietettyä hyvä tovi.

 

Ohessa sattumanvaraisessa järjestyksessä lista niistä esityksistä, jotka olen vuoden 2016 aikana nähnyt.

• Katoava maa (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Elämänmeno (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Juhlista jaloin (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Ruokahissi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Jekyll & Hyde (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Vadelmavenepakolainen (Teatteri Eurooppa 4)
• Yhden tähden hotelli (Riihivuori teatteri)
• Luolamies (Martti Suosalo)
• Painavaa pitsiä (Teatteri Nappipurkki)
• Nummibodarit (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Avoin liitto (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Ilias, Odysseia ja koko Kreikan mytologia 99 minuutissa tai alle (Jyväskylän Huoneteatteri)
• Turvapaikka (AdAstra-teatteri)
• Palvelija (Martti Suosalo)
• Mantelimaa (AdAstra-teatteri)
• Miehen kylkiluu (Lahden Kaupunginteatteri)
• Kenraali ja Casanova (Helsingin Kaupunginteatteri)
• Ansa (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Kansallisteatteri)
• Diivat (Jyväskylän Kaupunginteatteri)
• Joulutarina (Rovaniemen Kaupunginteatteri)

 

Tulee varmasti vielä tämän vuoden aikana muisteltua viime vuotta, joten en lähde tässä tuota listaa yksityiskohtaisemmin tarkastelemaan. Ainakin Ruokahissistä on teksti tulossa jossain vaiheessa, sillä se oli yksi viime vuonna omaan ajatteluuni eniten vaikuttaneista esityksistä. Myös osasta ohjelmistossa jatkavista esityksistä on tulossa jotain tekstiä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, teatteriarvostelijaksi en ole rupeamassa. Niinpä luvassa on lähinnä näkemyksiäni siitä, mikä erityisesti on kiinnittänyt huomioni tietyssä esityksessä.

 

Sen voin kuitenkin lopuksi mainita, että viime vuonna komedioiden parissa kirkastui entisestään se, miten paljon naurun takaa voi löytyä. Diivojen  ja Nummibodarien parissa voimakkaimmin mieleen jäi se herkkyys, joka kätkeytyi kaiken kohelluksen taakse.  Vastaava havainto tuli tehtyä myös Vadelmavenepakolaisen äärellä, kun herkistyin aivan valtavasti repliikin ”Markulle kossua.” kohdalla. Siinä oli alku ja loppu, nauru ja kyyneleet samassa simppelin kauniissa ja kornissa paketissa.

 

Näillä puheilla sitten kohti uutta teatterivuotta, joka käynnistyy katsomon puolella heti huomenna. Silloin on sopivasti perjantai 13. päivä, mikä on mitä oivallisin päivä tehdä jotain muuta kuin miettiä, miten voi tasaisella lattialla kompastua johonkin.