Viime aikoina olen päätynyt ensikäden kokemuksen kautta jälleen tutkailemaan omaa traumahistoriaani. Ensimmäisenä mieleni tekee vähätellä asioita, koska olen, tähän mennessä, elänyt suhteellisen suojattua, turvallista ja etuoikeutettua elämää. Kuitenkin viimeisten vuosien aikana olen hyväksynyt sen, että minulla (kuten kaikilla ihmisillä, jossain määrin) on traumoja. Tämän olen joutunut myöntämään siksi, että tietyt kokemukset ovat johtaneet nykyhetkessä itsellenikin… Lue lisää Traumareaktioita – sanallistamisen vaikeus

Viimeviikkoisella klovneriakurssilla oli puhetta klovnerian ytimestä, jonka opettajamme Taina Mäki-Iso tiivisti aluksi kahteen sanaan: rakkaus ja vapaus. Hetken puhuttuaan ja asiaa pohdittuaan hän tiputti kuitenkin toisen pois ja jäljelle jäi vain rakkaus. Tämä siksi, koska rakkauteen sisältyy myös vapaus. Ilman vapautta rakkaudeltakin loppuu happi. Tässä kohtaa kaikki pellejen ja erilaisten klovnien traumatisoimat, entiset tai nykyiset,… Lue lisää Klovneria on rakkauslaji

Kuten varmaan kaikki, olen lapsena leikkinyt pukuleikkejä. Pukenut päälle vanhempien kaappien aarteita tai hassuja asuja. Silloin se on ollut leikkiä, hauskaa, oma valinta. Tänään seisoin klovneria-kurssilla muiden opiskelijoiden kanssa valitsemassa vaatteita. Toki osa vaatteista on minulle liian pieniä, mutta se ei varsinaisesti ole se ongelma. Sovitan muutamaa vaatetta ja minua alkaa ahdistaa. Ei vaatteen koko,… Lue lisää Kohtuuttomia reaktioita – roolivaatteet

Sitähän sanotaan, että ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti ratkaisua. Mutta joskus se on tosi pieni askel, eikä ongelman ratkaisu juuri lähene. Tämänkertainen pitkäaikainen ongelmavyyhti liittyy henkiseen tylsistymiseen, jota – ainakin minulle – tapahtuu kursseilla, joissa istutaan määrittelemättömän pitkiä aikoja seuraten hidastempoista toimintaa. Aivot menevät vähitellen ruudunsäästäjämoodiin ja energiataso sekä kyky tuntea tunteita romahtaa. Ei… Lue lisää Tylsistymisen aktivoima passiivisaggressiivisuus

Toinen tunnustus: olen keskittymishäiriöinen, diagnosoimatta ja itsearvioiden AD(H)D. Olen oikeastaan aina ollut, mutta olen mieltänyt mieleni tavanomaisen kulun laiskuudeksi ja saamattomuudeksi. ”Pitäisi saada aikaan” ja ”pitäisi pystyä” ovat olleet vakioajatuksia mielessäni, kun jokin homma ei suju odotusten mukaan ja impulssit vie ihan eri suuntaan, kuin pitäis. Lisää löylyä laiskuussaarnaan saa aikaulottuvuudesta, sillä mulla on asioita,… Lue lisää Keskittymishäiriöisen kirjoittajan mutinoita