Macbeth 5.3.2022 (Wusheng Company)

Listaan asioita, joita en tiennyt elämääni kaipaavani, ennen kuin ne jonkun onnekkaan sattuman kautta tulevat vastaan, täytyy nyt lisätä: Macbeth peking-oopperan tyyliin.

On vaikea olla aloittamatta esityksen tarkastelua väreistä, tyylitellyistä liikkeistä ja rumpujen upeasta käytöstä koko teoksen ajan, koska ne ovat tämän esityksen ehdotonta aistikarkkia. Macbethin hurmeinen tarina on tietysti esityksen draamallinen ydin, joten ei siitäkään voi täysin sivuuttaa. Shakespearen klassikkotekstiä on hyödynnetty ja kunnioitettu esityksessä erinomaisen ansiokkaasti. Se ei kuitenkaan ole se syy, miksi juuri tämä esitys on pakko nähdä. Henkilökohtaisesti Macbeth ei kuulu lempinäytelmiini tai edes top 10 Shakespearen näytelmistä. Tämän teoksen liikkeen ja rytmien runous on jotain niin mystisen upeaa mannaa toisesta todellisuudesta, että se on koettava itse uskoakseen Macbethin todella taipuvan tällaiseen muotoon.

Teoksen kauneus tulee siitä, miten upean saumattomasti itämainen, hyvin tyylitelty ja minimalistisen tarkka, fyysinen teatteri yhdistyy länsimaiseen perinteiseen teatteritekstiin. Tajunnan lopullisesti räjäyttävä osuus on se millisekunnin tarkka rytmitys, jolla tapahtumat etenevät, virtaavat ja pysähtyvät lyömäsoitinten mukana. Rumpalin ja näyttelijöiden yhteistyö toimii ihan saumattomasti ja äänimaailma on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella huikea.

Skotlannissa ollaan, totta vieköön, näinhän se on nähtävä.

Lavastushan on, kuten tyyliin kuuluu, ihan minimaalinen. Käytännössä taustalla olevaa kangasta ja valoa, jossain kohtauksessa pöytä ja pari tuolia. Lava on todellakin kokonaan käytössä ja hyvin paljas koko esityksen ajan. Mitään ylimääräisiä elementtejä ei ole, jolloin jokainen pienikin yksityiskohta nousee esiin. Niitähän sitten taas puvustuksessa riittää yllinkyllin. Hahmosta riippuen asustus on hyvin värikylläistä ja tarkan yksityiskohtaista tai sitten hieman yksinkertaisempaa.

On ihan käsittämätöntä, minkä voiman tunnun saa luotua rummun rytmittämällä muutaman näyttelijän liikkeellä näyttämöllä. Tuntuu, että siellä on isompikin sotajoukko tulossa, vaikka siinä on vain kolme näyttelijää. Jokainen taistelukohtaushan on todella eeppinen. Taistelu on upeasti koreografioitua tanssia, jossa iskut osuu just, eikä melkein.

Nyt on todellakin korkeaa dramaa tarjolla ja yllättäen myös huumoria. En muista, että olisin Macbethin aikana aiemmin erityisemmin nauranut, mutta nyt tuli monessakin kohtaa naurettua ihan kunnolla ääneen. Jotkut hahmot muuttuvat tässä käsittelyssä hyvin koomisiksi ja liioitellun karikatyyrimäiseksi. Noidat ovat hyvin herkullisia hahmoja. Samoin monet pienemmät sivuroolit, jotka pääsevät kaikessa rauhassa myös ottamaan tilan ja hetken itselleen. Keskeisistä hetkistä Macbethin ja Banquon haamun kohtaaminen on ihan koomista kultaa, koska se on niin upeasti rytmitetty ja näytelty. Samoin löytyy joitain liikkeellisiä humoristisia hetkiä, joista ilahtuu hyvin kokonaisvaltaisesti. Vastauksena kysymykseen: ”Miten poistaa keskelle lavaa kuollut hahmo lavalta?”, esityksessä on tarjoiltu yksi erinomaisen toimiva vaihtoehto.

Erinomaisen raikas ja eksoottisen tyylikäs versio vanhan mestarin näytelmästä.


Macbeth

Ohjaus ja koreografia: Antti Silvennoinen

Rooleissa: Ville Seivo, Soile Mäkelä, Talvikki Eerola, Laura Humppila ja Valter Sui

Musiikki: Pekka Saarikorpi

Pukusuunnittelu: Annika Saloranta ja Antti Silvennoinen
Valosuunnittelu: Mirkka Saari

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s