Toinen päivä Tobias Zilliacuksen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla laajensi edellisenä päivänä opittuja teemoja ja taitoja sekä tarjosi paljon uutta. Kurssilaisten vienoon pyyntöön nimien kertaamisesta Tobias vastasi välittömästi "nimi ja liike" -piiriharjoitteen versiolla, jollaista en ollut aiemmin kokeillut. Älyttömän tehokasta kiihtyvä rytmistä nimien jankkausta ja jumppaa oli tarjolla useampia kierroksia kuin pystyin rekisteröimään. Sillä toistomäärällä kyllä nimet... Continue Reading →
Stella is Bäk – ”Esikoisen syntymä” 21.4.2018
Joka ilta on esitys uus ja se todellakin pitää paikkansa. Tämä lauantain esitys oli aivan eri tavalla täysin vastustamattoman riemastuttava, kuin se jonka näin perjantaina. Oli kiva päästä näkemään myös kahden muusikon ja kolmen näyttelijän kombo, koska se tuotti todella ihanan musiikillisen ilotulituksen sirkuksesta, ihmissuhteista, elämästä ja kuolemasta. Musiikki ja valot vaan tekee ihmeitä myös... Continue Reading →
Improvisaation ja…tkokurssi 21.4.2018 (Stella Polaris)
Kaapelitehtaan Turbiinisalissa pidettiin parin päivän mittainen (21.-22.4.2018) Stella Polariksen järjestämä improvisaation jatkokurssi, jonka ohjaajana toimi Tobias Zilliacus. Pidin kovasti hänen maanläheisestä ja rauhallisesta tavastaan ohjata. Kaikesta välittyi hieno seesteinen fiilis, että ei ole kiire mihinkään, ollaan vaan ja tuumataan hetki ennen kuin täysin riehaannutaan. Semmonen kiva tasapaino rauhallisen keskittyneen ja nopeampi energisen tekemisen välillä oli... Continue Reading →
Stella is Bäk – ”Kyläjuhlat” 20.4.2018
Vaihtuvin kokoonpanoin syntyy Stella Polariksen taikaa vielä muutaman kerran tämän kevään aikana Kaapelitehtaalla. Jokainen näytelmä on uniikki tarina, joka syntyy yleisön aihe-ehdotuksen pohjalta siinä hetkessä, eikä enää tule toistumaan. Joka kerta eri esitys uudelle yleisölle. Se mitä haluan tässä yhteydessä avata on se impron taika, mitä tässä Kylä juhlat -nimisessä (se ei ole yhdyssana, jos... Continue Reading →
Stella Polariksen sanattoman impron työpaja Turun improfestareilla (2017) – Jälkikirjoitus
Toisen improkurssin antia purkaessani tajusin jatkuvasti kelaavani samalla tämän improtyöpajan aikaisia kokemuksia. Ne limittyvät ja linkittyvät varmasti hyvin luontevista syistä. Moni siellä kohdattu juttu on nyt kirkastunut huomattavasti, koska olen pohtinut toisella kurssilla oppimaani aktiivisesti. Niinpä tarkastelin aiempaa tekstiä aiheesta uudelleen ja tajusin, että olen tehnyt tälle työpajalle tekstimuodossa melkoisesti vääryyttä. On aika korjata asia.... Continue Reading →
Festarifiiliksiä ja pohdintoja positiivisuudesta
Viime viikolla järjestettiin Turussa improfestarit, jossa myös itse kävin osallistujana vierailemassa. Oli kyllä todella mukavat festarit koleasta säästä huolimatta. Henkilökohtaisesti hienointa oli kun festareilla pääsi improamaan uusien ihmisten kanssa ja sitä kautta taas laajentamaan omaa osaamistaan ja ymmärrystään. Samalla tuli tehtyä hieman havaintoja itsestäni ja tavastani improta. Ensinnäkin tyrmääminen on edelleen aivan liian helppoa. Tulee niin... Continue Reading →
