Sanford Meisner & Dennis Longwell – Sanford Meisner on Acting

Hetki tässä ehti vierähtää ennen kuin tämä kirja tekstiksi taipui, mutta tässä tämä nyt viimein on. Sanford Meisner on Acting -kirja kertoo nimensä mukaisesti Meisner-tekniikasta ja siitä, miten sen luonut Sanford Meisner opetti oppilaitaan. Kirja on muodoltaan päiväkirjamainen koonti opetustilanteista sekä niiden yhteydessä käydyistä keskusteluista yhden kurssin varrelta ja sisältää myös hieman Meisnerin henkilöhistoriaa. Alussa... Continue Reading →

Arktiset leikit 21.9.2019 (Tampereen Teatteri)

Minen tiiä yhtään, mitä minä näin, mutta sen minä tiiän, että kovasti tykkäsin. Arktiset leikit on kuvaustekstinsä perusteella "arktisen trilogian neljäs osa" eli osa suurempaa jatkumoa, mutta kuitenkin oma itsenäinen ajanjaksonsa tässä tarinassa. Se on kuitenkin alusta asti selvää, että tässä tarinassa on tapahtunut paljon jo ennen tähän pisteeseen päätymistä. On historian painolastia ja asioita, joita... Continue Reading →

Improtaivas 2019 – 5. päivä (Hannu Risku & Simo Routarinne)

Kesän varjot ovat jääneet ylleni pidemmäksi aikaa, kuin oli tarkoitus. Nyt on kuitenkin viimein tullut aika antaa niiden mennä elämään omaa elämäänsä menneisyyden sivuille ja viimeistellä tämän vuoden Improtaivaan tarina. Viimeiset päivät ovat aina eri tavalla vaikeita, kuin muut. Haluaisin sanoa olleeni haikea tuona päivänä, mutta en ollut. Oli ollut kivaa ja olin ihan valmis... Continue Reading →

Toiminta ja tunne -kurssi 2019 (osa 3) (Sami Henrik Haapala / Helsingin seudun kesäyliopisto)

Paketoidaan tämä Helsingin seudun kesäyliopiston järjestämään Toiminta ja tunne -kurssia käsittelevä tekstisarja näillä sanoilla. Tämä kurssi oli valaiseva katsaus omaan tapaa toimia ja siihen, mitä muuttuu, kun dialogi onkin jo etukäteen käsikirjoitettu. En ole edes puolivakavissani miettinyt, että pitäisikö hakea mukaan johonkin harrastajateatteriproduktioon, koska improvisaatio on vienyt viime vuosina niin vahvasti. Huomasin sen kyllä nytkin,... Continue Reading →

Matti Nykänen – Hyppy sumuun (Tatu Mönttinen / Teatterilaiva)

Suurella osalla suomalaisista jo pelkkä nimen Matti Nykänen sanominen herättää mielikuvia. Ei kaikilla, mutta merkittävällä osalla. Se liittyykö tuo mielikuva millään tavalla mäkihyppyyn, ei ole mielestäni relevantti kysymys, sillä eläminen julkisuuden valokeilassa tuo aina mukanaan julkisuuden avoimen painolastin. On asioita, mitkä ehkä jo haluaisi unohtaa, mennä eteenpäin, mutta ei kai koskaan kokonaan voi jättää niitä... Continue Reading →

Itsensä kohtaamisen vaikeudesta ja tarpeellisuudesta

On paljon ihan blogin aiheisiin liittyviä tekstejä kesken ja julkaisematta. On myös monia tekstejä eri tapahtumista ja kokemuksista, jotka olisin voinut kirjoittaa, mutta ne jäävät kai kirjoittamatta. Eikä se haittaa, sillä ei kaiken tarvitse tekstiksi taipua, jotta muistaisin sen kokeneeni. Nyt vain huomaan, että en voi sivuuttaa elefanttia huoneessa, vaikka kuinka yritän. Se synkkyys, joka... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑