Arktiset leikit 21.9.2019 (Tampereen Teatteri)

Minen tiiä yhtään, mitä minä näin, mutta sen minä tiiän, että kovasti tykkäsin. Arktiset leikit on kuvaustekstinsä perusteella ”arktisen trilogian neljäs osa” eli osa suurempaa jatkumoa, mutta kuitenkin oma itsenäinen ajanjaksonsa tässä tarinassa. Se on kuitenkin alusta asti selvää, että tässä tarinassa on tapahtunut paljon jo ennen tähän pisteeseen päätymistä. On historian painolastia ja asioita, joita nämä hahmot ovat kokeneet yhdessä aiemmin ja se on jättänyt heihin jälkensä. Tarina paljastaa riittävästi yksityiskohtia, jotta aiemmista osista tietämätön katsoja, kuten minä, ymmärtää riittävästi taustoista, mutta ei nojaa pelkkään nostalgiaan ja vanhojen muisteluun. Tarjolla on merkillisellä tavalla ilahduttavan anarkista koheltamista ja herkkää hönöyttä. Omassa outoudessaan hyvin selkeiden hahmojen ja tarinan vahvan loogis-epäloogisen jatkumon seuraaminen on vaivatonta ja miellyttävää. Ei välttämättä tajua, mitä ihmettä täällä tapahtuu ja toisaalta tuntuu, että tajuaa ihan kaiken. Tämän fiktiivisen Kokkolan rannoilla ja nurmikoilla veneilee muutaman tunnin ajan todella sekalainen seurue, jossa jokaisella on paikkansa ja hetkensä parrasvaloissa.

Kylmyyteen viehättyneen ja hyvin omaperäisen Marja-Terttu Zeppelinin (Heikki Kinnunen) paluu käynnistää tarinan, vaikka monet ilahtuvat tästä, ei hänen tyttärensä Maura (Mari Turunen) ole asiasta erityisen mielessään. Kukapa olisi, jos aseisiin ja kylmyyteen mieltynyt, äitisi saapuisi ympäripäissään, jotain yllättävää naamaansa teipattuna, pitkäaikaiselle yllätysvisiitille. Mikä pahinta, kaikista lähelläsi olevista ihmisistä äitisi, se katastrofi, joksi hänet tiedät, on paljon kiinnostavampi tyyppi, kuin sinä. Vähemmästäkin sitä on ihmisiä sortunut ryyppäämään. Paino Larsson (Klaus Klemola) on sellainen hahmo, jonka seurassa aivot lepäävät, yksinkertaisesti yksinkertainen ja selkeä tyyppi. Jos aseluvista vastaavilta viranomaisilta kysytään, niin tätä luotettavampaa kaveria ei taida tästä maasta juuri löytyäkään. Toiminnan mies, joka pitää huolen, että kun jotain päätetään tehdä, niin ne ideat kans toteutetaan tavalla tai toisella.

Arijoutsi: ”Mitä tuo tarkottaa tuo lause?!”

Kaikki hahmot ovat omalla tavallaan vähän absurdeja ja outoja. Toisaalta jos kerran outo tyyppi, kuten esimerkiksi Vili (Anna-Elina Lyytikäinen) on, niin sitten kans on täydellä teholla outo. Vilin normaaleimmatkin jutut vaan ovat niin omalaatuiaia, ettei siinä ole mitään normaaliuden häivääkään. Siksi muuten todella arveluttavatkin touhut naurattavat, koska se on vaan siinä hahmossa sisäänkirjoitettuna. Ei nouse housut, eikä lähe hauki, mutta kerhotakki pysyy.

Esityksen lavastus pysyvine ja liikkuvine osineen on ihanan sovelias tähän absurdin realistiseen maailmaan. Jotenkin mittakaava on väärä ja silti se tuntuu ihan oikealta. Talo on Doctor Whomaisesti todella tilava sisältä. Tietenkin kaikki hahmot ahtautuvat siihen vähän kylpyammetta suurempaan veneeseen. Totta kai pyöräilijä väistää, jos toinen kerran tulee veneellä lavalle. Täysin ymmärrettävää tämän fiktiivisen maailman kontekstissa. Tämä on minimalistisuudessaan tosi rikas maailma, mikä on ehdottomasti taitavasti luodun lavastuksen ansiota. Puvustuksen osalta täytyy ehdottomasti kiittää äärettömän uskottavan rokki-imagon luomisesta, eikä haalarielenganssin luomisessakaan ole vaivaa säästelty. Tumman sävyinen maailma ja kylmä valaistus luovat juuri oikean tunnelman. En usko missään muussa ympäristössä Sommartiderin lauluna voivan koskettaa niin, että itken, kun kuuntelen sitä. Arktiset leikit on adsurdin kaunis, rehevän humoristinen ja koskettava tarina.

Loppu lähestyy ja on aika päättää tarina sinne, mistä se alkoikin eli kylmän ääreen.

Arktiset leikit

Kirjoittanut Leea Klemola ja Klaus Klemola
Ohjaus Leea Klemola
Dramaturgi Rosa-Maria Perä
Lavastussuunnittelu Erkki Saarainen
Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu Max Wikström
Äänisuunnittelu Jan-Mikael Träskelin

Rooleissa
Heikki Kinnunen – Marja-Terttu Zeppelin
Klaus Klemola – Piano Larsson
Mari Turunen – Maura Zeppelin / Sami Simpanen
Anna-Elina Lyytikäinen – Vili Autio Tiippanainen
Jukka Leisti – Jani ”Intijani” Mikkola
Juho Kuosmanen – Harri Lömmark
Jussi Rantamäki – Arijoutsi Prittinen

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑