Anonyymit Apollon muusat kokoontuvat Anni Swanin kutsumana ryhmäterapiaistuntoon, jonka aiheena on runoilija Eino Leino. Runoilija saapuu itsekin äänenä ja hahmona lavalle tarjoamaan oman osansa tarinaan. Esityksessä sukelletaan tutkimaan Eino Leinon runollista ja raadollisempaa vaikutusta elämänsä naisten elämään monesta kulmasta. Viini virtaa, soitto soi, avioliittoja solmitaan ja puretaan ja sitten taas välillä runoillaan. Runoilijan muusat, joista moni on ihan omilla ansioillaan varsin meritoituneet nainen, saapuvat lavalle yksi toisensa jälkeen, toisiaan välillä keskeytellenkin. Huumori herskyy ja hahmot vaihtuvat ilman näkyviä rajoja. Yksi hersyvimmistä yksittäisistä hahmoista on kukkahattuinen Maila Talvio, jonka muusuus on luonteeltaan ehkä hieman erilaista, kuin monen muun. Syvempää ja antiikkisempaa ulottuvuutta muusien merkitykseen ja rooliin taiteessa tuo kreikkalaisen mytologian muusa Calliope. Calliope ei ehkä ole ihan tyytyväinen muusien asemaan ja arvostukseen taiteen tekemisen mahdollistajina, vaikka joitain edistysaskeleitakin on vuosien saatossa otettu. Eino Leinon pysyvimpänä ja näkyvimpänä muusana esiin nostetaan L. Onerva. Nämä oman, luovan ja melko huuruisen, tarinansa Nalle ja Moppe, kulkevat välillä samaankin suuntaan.

Tarinassa on keveää komiikkaa, mutta myös vakavampi ydin. Miestaiteilijan paheksuttavina pidettävät ominaisuudet ovat monesti inhimillisiä ja ymmärrettäviä, vaikka tarttuu se kuppa palkittuunkin runoilijaan. Naistaiteilijassa samantyyppiset ominaisuudet ovat merkkejä virheistä tai kovuudesta. Naisten aseman edistämistyössä on päästy pitkälle, mutta onko kaikkia niitä ideaaleja, mitä viime vuosisadan alussa ajettiin vieläkään saavutettu? Esityksessä ei silitellä kenenkään päätä, vaan kaikki ovat sekä hyvässä että pahassa hyvin inhimillisiä hahmoja. Joku juo liikaa, toinen himoitsee edelleen lähimmäistään, joku katkeroituu ja joku kirjoittaa kaikesta kokemastaan runoja. Kuka nyt mitenkin asioita käsittelee tai käsittelemättä jättää.

Eino Leinon eksät on lämmin ja humoristinen läpileikkaus ajastaan ja taiteen tekemisen taustoista. Tämä hieno esimerkki siitä, miten huumorin keinoin voidaan tuoda historiaa eläväksi ja antaa yleisölle ajattelemisen aihetta. Erityisesti kiitä Pinja Hahtolan ilmeikästä ja yleisölle osallisuuden tunteen tarjonnutta tapaa olla lavalla, sillä sitä oli todella kiehtovaa seurata.

Eino Leinon eksät – enemmän ja vähemmän muusina

Pinja Hahtola (käsikirjoitus, esiintyjä)

Seppo Honkonen (ohjaus)

Marko Pakarinen (äänisuunnittelu)