Tervetuloa Urinetownin dystooppiseen musikaalimaailmaan, jossa onnellisia loppuja ei ole. Voiko kestävää ratkaisua tämän maailman ongelmiin löytyä? Vesi on loppumassa ja virtsaamisesta joutuu pulittamaan pitkän pennin, jollei tahdo joutua pelottavaan Kusikaupunkiin, josta kaikki puhuvat, mutta jossa kukaan ei ole käynyt. Tai no, ainakaan kukaan ei ole palannut sieltä, mistähän sekin mahtaa johtua. Pelottava neiti Pennywise (Jenny Haapala) hallitsee rautaisella otteella Julkista mukavuuslaitos #9:ää, mikä ei kaikkia miellytä. Kapinointi ja julkiurinointi eivät kuitenkaan tunnu tuottavan tulosta, sillä poliisit pitävät asukkaat tiukasti kurisssa. Tämän synkeän maailman huipulla johtoporras mietiskelee maksujen korotuksia sekä stereotyyppisen herkullista monopoliaseman mukanaan tuomaa pahuuttaan. Kaiken takana on paha mies, Caldwell B. Cladwell (Aleksi Mäenpää), joka on niin herkullisen laskelmoiva ja julma, että se on jopa pelottavalla tavalla hauskaa. Puputohveleissaan steppaava läpeensä paha tyyppi ei herätä sympatiaa, mutta hoitaa hommansa tämän tunkion kukkona, joka ei epäröi näyttää valtaansa. Vahva ensemble ja rooleissaan syvälle vakavan leikillisyyden ytimeen sukeltavat yksilöt ovat tämän musikaalin suola. Neste sitten lieneekin oiva käsikirjoitus sekä livebändin tarjoilema mukaansa tempaava musiikki. Nämä yhdistämällä luodaan elämys, joka ei ihan heti verkkokalvoilta katoa.

Tarinahan on sinänsä ihan kauhistuttava, musikaali sen sijaan haiskahtaa vahvasti ironiselta ja tiedostavalta tuotokselta. Kohtaloonsa tyytymätön, mutta alistunut kansa ei ole riittävän järjestäytynyttä voidakseen vastustaa tarinan pahiksen tai poliisin mielivaltaa. Tai siltä ainakin näyttää, kunnes nuori Bossy Strong (Aarni Auerniitty) sydäntään kuunneltuaan päätyy käynnistämään kapinan. Musikaalikliseitä vilisevä ja kommentoiva esitys on kauhistuttavan huvittava kokonaisuus, joka liikkuu ketterästi eri tyylilajien aallokossa. Hämmentävin ja ehkä juuri siksi hauskin laulunumero on poliisien törkeästä väkivaltaisuudesta ja vallankäytöstä kertova biisi, jonka koreografia on absurdiudessaan kaunis. Musiikki kaikuu vahvana ja kirkkaana tarjoten erilaisten tunteiden kyllästämän yllättävän keitoksen, joka uppoaa syvälle kuulijansa tajuntaan. Urinetown on musikaalina hieno esimerkki siitä, miten kepeys ja synkkyys voivat yhdistyä kertoakseen häpeilemättömän viihdyttävän ja ytimeltään vakavan tarinan, rakkautta unohtamatta. Sillä mikäs musikaali se sellainen olisi, jossa ei edes pientä rakkaustarinaa viriteltäisi. Toivo on tärkeä asia ja tuoksuu hyvälle.

Urinetown

Työryhmä
Käsikirjoitus ja sanoitus: Greg Kotis
Sävellys ja sanoitus: Mark Hollmann
Ohjaus ja suomennos: Matti Tolvanen
Koreografia: Anne Joutsimäki
Laulun ohjaus: Heidi Laasanen
Bändin ohjaus: Juho Kosonen
Lavastus: Toni S. Halonen ja Marjo Riuttanen
Puvustus: Silke Valkeinen
Maskeeraus: Tea Pajukanta
Hiukset: Suvi Honkakoski
Valosuunnittelu: Satu Hokka ja Mikael Minkkinen
Miksaus: Minuttu Leppälä ja Riina Leppiniemi

Rooleissa
Sakarias Liukku, Petra Luukkainen, Aarni Auerniitty, Aleksi Mäenpää, Taru Mäkinen, Jenny Haapalainen, Olli Heikkinen, Tanja Oittinen, Aaro Viitanen, Silke Valkeinen, Jussi Gustafsson, Juuso Porras, Petra Blinnikka, Marjukka Valtanen, Pia Rydman, Hanna Hämäläinen, Siiri Kautto, Anu Rajala, Viivi Fors, Maarit Oittinen, Marjo-Hannele Kalliotähti, Juulianni Lehtolahti ja Satu Nyqvist

Bändi
Nina Salonen, Topias Tikkanen, Emma Vasala, Janne Maunu ja Jari Vähkyrä