Vanha vääryys on korjattu ja nyt on Ternimaitokeisari viimein nähty. Huh huh. Aika intensiivistä tarinointia oli tarjolla tuossa kolmen vartin monologissa. Esityksen ajaksi henkiin herätettyä Petteri Jussilaa esittävä Hannu Lintukoski on tässä aivan elementissään. Roolin edellyttämä hurmoshenki ja draivi löytyy helposti, mutta samalla löytyvät myös inhimillisemmät ja pehmeämmät sävyt. Yleisökään ei pääse helpolla, sillä luento jalkautuu jatkuvasti yleisön pariin ja pakottaa pohtimaan aihetta omakohtaisesti, sen sijaan että voisi vain passiivisesti seurata. Tämä esitys tulee välillä ihan kirjaimellisesti iholle.

Esityksen musiikki on saleiltakin tuttua mahtipontista tykitystä, joka hienosti tukee kokonaisuuden rakentumista. Varsinkin viimeinen biisi ja sen järkyttävän upeasti ajoittuva päätöshetki tarjoavat tarinalle vaikuttavan loppuhuipennuksen. Uho ja tuho yhdistyvät todella koskettavalla tavalla sekä lavalla että videoissa.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastanneen Sakari Hokkasen käden jälki näkyy ja kuten olen sanonut, niin minusta se on erittäin hyvä asia. En ole edelleenkään sellaista hänen ohjaustyötään nähnyt, josta en olisi nauttinut ihan valtavasti. Eikä Ternimaitokeisari ole poikkeus.

Ternimaitokeisari

Käsikirjoitus ja ohjaus Sakari Hokkanen
Lavastussuunnittelija Risto Nykänen
Pukusuunnittelija Laura Dammert
Äänisuunnittelija Pauli Riikonen
Valosuunnittelija Asko Konttinen
Videot Ina Niemelä ja Sakari Hokkanen

Ternimaitokeisari
Hannu Lintukoski