Esityspäiväkirja (ennakko) Herkko ja kadonneen ajan arvoitus

Kun treenataan suositussa perhepuistossa päivisin ja iltaisin, niin täysin ilman seuraavia silmäpareja ei ole oikeastaan harjoiteltu, kuin sateisimpina päivinä. On se kuitenkin eri asia, jos ohikulkijat tai puistossa leikkivät lapset hetken katselevat, kuin että on ihan yleisöä katsomossa. Niin eli nyt kasattiin myös katsomo ekaa kertaa, kun oli vuorossa eka yleisöennakko. Esityksen alussa meillä oli parisenkymmentä katsojaa. Väliajalla kuitenkin alkoi sataa, joten muutama pienempien lasten vanhempi lapsineen poistui siinä kohtaa. Se on ihan ymmärrettävää, koska tuo ei ole katettu katsomo. Mutta yllättävän sitkeästi siellä ihmiset sateenvarjojen ja sadevaatteiden kanssa istuivat. Kiitos siitä.

Kuten aiemmin pohdinkin, niin kyllähän se yleisön läsnäolo terävöittää ainakin omaa esitystä. Toki huomasin, että mulle ilmestyi joku ihme maneeri siitä, että etenkin Elvi Löfgrenin roolissa suljin silmiäni useissa kohdissa. Se oli niin ilmeisen outo juttu itselleni, että huomasin sen siinä lavalla. Mietin, että miksi mä näin teen, kun en ole niin aiemmin tehnyt. Ehkä se oli joku jännitykseen liittyvä juttu tai toisaalta, kun ei ole tottunut siihen, että yleisöä on niin lähellä, niin kun ei keksi, mihin kohdistaa katseensa, niin painuvat automaattisesti kiinni.

Ylipäätään huomasin sen, että kaikki tunteet tulivat paljon korostetummin, kuin kertaakaan harjoituksissa. Siinä oli ylimääräinen lataus. Siellä on semmonen yks kohta, missä tanttahahmot moittivat erästä toista hahmoa, niin siinä tapahtui jotain käsissäni. Tähän asti olen harkoissa torunut sitä toista hahmoa etusormi ojossa. Nyt ennakossa jotenkin se ei riittänyt, vaan paheksunta levisi kaikkiin koko käsiin ja heilutinkin käsiäni hyvin jännitettyinä kehon edessä. Se oli isompi tunne, kuin pelkkä sormella osoitus olisi osoittanut.

Ehkä sitä voi hieman jopa himmata, koska nyt se oli semmosen sivistyneen tätiraivon ääri-ilmaisu. Sen tunnesäätimen ei ehkä tarvitsis olla ihan ääriasennossa. Hillitympi raivo vois olla itse asiassa tehokkaampi, kuin täysi maltin menetys. Se tuntui kuitenkin luontevalta siinä hetkessä. Se syntyi siitä tilanteesta, eikä mun näkökulmasta ollut vaan jotain, mitä lisäsin siihen koristeeksi. Hahmoni oli hyvin, hyvin, pöyristynyt, kun hän ei saanutkaan tahtoaan läpi.

Tuli myös kokeiltua polvisukkien toimivuutta ja ei toimi. Lähinnä ajattelin, että sais sukkikset pois kiusaajahahmolta, mutta ei. Ei se jälkimmäinen asun vaihto vaan onnistu, jos pitää vielä yrittää tempoa nailonit jalkaan. Ei ehdi ja sitä paitsi onnistuin tempaisemaan sukkiin ennakossa jo ensi yrittämällä törkeät silmäpaot. Joko sukkikset molemmilla tai sitten kokonaan ilman kummatkin. Ei pysty. Mutta tulipahan kokeiltua sekin.

Muuten kuitenkin vaihdot sujuvat nyt jo melko ripeästi. Nyt, kun toisella puoliajalla satoi niin tuli huomattua, että se on oikeastaan parempi, että vaatteiden vaihto on kiusaajasta tanttaan eikä toisinpäin. Tantan kukkamekko liimautuu kastuneena todella hyvin ihoon ja sen kanssa tulis kyllä ongelmia, jos sitä yrittäis nopeasti riisua sadesäällä. Huppari on sittenkin helpommin poistettava. Ehkä myös parempi, että lisää meikkiä, kuin että yrittää poistaa sitä hirveällä kiireellä. Kyllä tämä on parempi näin. Vähän on kiire, mutta kyllä sen vaihdon kerkeää tehdä.

Tulipahan myös testattua ihan aidot odotusajat ennen esitystä ja väliajalla. Kyllä sitä odotusta ihan kohtuullisesti tulee varsinkin ekalla puoliskolla. Toive oli, että puolituntia ennen esitystä oltaisiin jo piiloissamme, joten ehkä fiksuin ratkaisu olis vaan pukeutua vasta siellä. Aikaa on silleen ihan runsaasti siihen, kun tantat tulevat sisälle. Tähän asti ollaan pukeuduttu jo hyvissä ajoin ennen, mutta kun siellä ekassa piilossa ei ole oikein mitään muutakaan tekemistä, niin ihan hyvin vois jättää ehostautumisen sinne ja lämpätä vielä omissa vaatteissa. Kuten väliajan jälkeen tulee todistettua, niin tantaksi muuntautuu tarvittaessa parissa minuutissa. Mieluummin sitten fiksailee sen tantan vasta siellä, niin saa sitten ennen esitystä liikkua vielä vapaammin, kun on omissa vaatteissa.

Sitä ei vielä harkoissa huomannut, koska hengattiin yleensä ulkosalla odottelemassa, mutta nyt hämärässä varastossa se 40-50 minsaa tuntuukin paljon pidemmältä. Tantat saapuvat lavalle ehkä noin 20 minuuttia esityksen alusta, joten sinänsä ei ole mikään kiire.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Yhden replan unohdin kokonaan. Olen sen joskus harkoissakin unohtanut sanoa oikeaan kohtaan. Nyt huomasin kyllä mokani, mutta kun muut pääsivät siitä eteenpäin, niin en sitä enää sitten huutanut, kun hoksasin, että se jäi. Siinä pitkässä replassa mulla on edelleen joku aivokupru, että se ei tule oikeassa muodossa ulos suustani. Jotenkin se ei vaan taivu. Muistan kyllä sen sisällön, mutta sen yhden virkkeen muotoilu pakenee mua. En vaan saa sitä sanottua. Nytkin olen kerrannut sitä moneen kertaan ja voi olla, etten siltikään muista sitä oikein.

Yleisön, toisin kuin ohjaajan, silmien alla voi kuitenkin olla sen suhteen vähän armollisempi, koska yleisö ei tiedä repliikkiä. Tai jos tietää, niin se poikkeama on vain huomion kiinnittävä moka. Sillä ei ole väliä. Sieltä ei kukaan huuda, että otetaanpa uudestaan, jos sanat menee väärin. Ajattelen sen niin, että pyrin ensisijaisesti tietenkin olemaan uskollinen niille sanoille, mitkä mulle on annettu. Ja sitten, jos se ei onnistu, niin toissijaisesti pyrin olemaan uskollinen sisällölle ja sen repliikin ajatukselle. Kunhan se olennainen sisältö, mikä vaikuttaa muihin hahmoihin ja heidän repliikkeihinsä tulee sanottua, niin kaikki on ihan hyvin. Se todellakin riittää. Sanatarkkuus on hyvä, sisällöllinen tarkkuus kuitenkin riittää.

Siitä ei tarvitse tehdä itselleen niin ankaraa kynnystä, että on pakko jäädä jumiin, jos ei repliikki menekään 100 %:sesti oikein. Se meni nyt näin ja ens kerralla uusi yritys.

Tänään, perjantaina, onkin vuorossa sitten ensi-ilta. Oli luvattu aurinkoa, mutta pilviseltä näyttää vielä. Ei kuitenkaan sada ja vähän taitaa aurinkokin pilkistää pilvien raosta, joten toivotaan, että sää pysyy vakaana. Ei se sade haitannut menoa ennakossakaan, että näyteltiin ihan tosissaan loppuun ja kyllä se meni oikein hyvin. Yleisöä tulee sääli, koska he joutuvat istumaan paikoillaan sen parikymmentä minuuttia, mitä toinen puoliaika kestää. Itse kuitenkin liikkuu lavalla, joten ei se sade niin tunnu siinä hetkessä.

Yhdessä pidemmässä hetkessä lavan edessä, tuli kyllä oltua hyvin tietoinen siitä, että nyt sataa ja tuulee ihan kunnolla, mutta sitä vain jatkaa eteenpäin. Ei se ole ongelma. Vaatteet saa kuivumaan esityksen jälkeen, joten kyllä siinä voi olla. Ei kesäsade niin kylmää ole, yleensä, että ehtis esityksen aikana vielä kylmettymään. Toki päähenkilöt ehkä saattavat ehtiä palelemaan, koska he ovat koko ajan lavalla. Itse pääsee tauoilla kuivattelemaan. Mutta tämä on kuitenkin reilusti alle puolentoista tunnin juttu väliaikoineen, joten ei siellä loputtoman kauan sateessa tarvitse tönöttää.

Jes. Sellaisin miettein ensi-iltaan. Meikit onkin jo laitettu ja nyt pitäis vaan hoitaa itsensä paikan päälle.

Odotan innolla 🙂

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s