Suuren kontaktin mahdollisuus

Improvisaatio on aika jännä työkalu jatkuvasti verhot kiinni kulkevan ihmisen näkökulmasta. Impron parissa on muutaman kerran tapahtunut sellainen jännä kokonaisvaltainen kontaktin hetki toisen, käytännössä vieraan, ihmisen kanssa. Jotenkin vain molemmat ovat täysin avoimesti siinä hetkessä läsnä. Silloin tuntuu omaan kehoon ja mieleen virtaavan jotain ihan ihmeellistä energiaa. Ne ovat aivan älyttömän hienoja hetkiä. En valitettavasti... Continue Reading →

Simo Routarinne – Improvisoi!

On viimein tullut aika luoda katsaus kirjaan, mistä tämä kaikki draamailu oikeastaan sai alkunsa. Simo Routarinteen kirja Improvisoi! on nimittäin ihan ensimmäinen improvisaatioon liittyvä kirja, jonka olen lukenut. Se on myös yksi lempikirjoistani ja yksi niistä harvoista kirjoista, joiden pariin huomaan palaavani kerta toisensa jälkeen. Kymmenkunta vuotta se on ollut hyllyllä turvassa tai kulkenut matkassani... Continue Reading →

Peter Pan -musikaalin avoimet harjoitukset 22.8.2017 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Jyväskylän Kaupunginteatterin järjestämässä Teatteritiistaissa oli tällä viikolla tarjolla syyskuussa esityskautensa aloittavan Peter Pan -musikaalin avoimet harjoitukset. On aina todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan esitysten harjoituksiin, joten iso kiitos teattereille siitä, että tarjoavat tällaisia mahdollisuuksia. Liikkuvien osien (näyttelijät mukaan luettuna) määrä musikaalissa on valtaisa. Antaa kyllä ihan uutta perspektiiviä valmiiseen esitykseen, kun näkee miten kaikista irrallisista osista... Continue Reading →

*Ding*

Nyt se yjinfraasi sitten naksahti esiin julkisesta piilostaan: "Arvostamista arvostelun sijaan". Sehän se on mikä aivoissani on tässä kesän aikana muuttunut ja miksi negatiivisuuden pilvi tuntuu hälvenneen. Olen tuon ajatuksen sanonut ääneen monta kertaa, enkä silti oikeastaan tajunnut. Tänään yhtäkkiä kuului vaan *ding* ja se oli ihan selvää. Huomaan alkaneeni etsiä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, kun... Continue Reading →

Impron jatkokurssi osa 5 – ”Etsi keinoja päästää irti”

Tässä on ollut reilut pari viikkoa aikaa pohtia asioita ja tulin siihen tulokseen, että se mikä näiden improkurssien myötä eniten muuttui on se suodatin jonka läpi maailmaa ja itseäni tarkastelen. Kun pääsee ylös pessimismin leimaamasta itsesäälikyyrystä alkaa vähin erin nähdä, että suurin osa negatiivisuudesta on oman toiminnan ja vuorovaikutuksen heijastumaa toisissa ihmisissä. Tuntuu, kuin olisin... Continue Reading →

Tarina: Lukittu

Olipa kerran lukkiutunut improharrastaja, joka eli Keskimaan mäkisillä metsästysmailla. Joka päivä hän kulki samaa polkua eteenpäin pysähtymättä kysymään miksi. Kunnes eräänä päivänä hän huomasi hyllyssään improkirjan, joka oli kulkenut vuosia hänen mukanaan. Kirjan kannessa oli vakain kirjaimin kirjoitettuna improgurun nimi. Lukkiutunut improharrastaja päätti syöttää webbipohjaiseen hakukoneeseen improgurun nimen selvittääkseen olisiko jotenkin mahdollista päästä hänen oppiinsa.... Continue Reading →

Tärähtänyt (Teatteri Kantti)

Jyväskylän Harrastajateatterikesän viimeinen esitys oli Teatteri Kantin monologi Tärähtänyt. Yhden miehen tarinaa käydään läpi kouluajoista sotaan ja kotiin paluuseen. Välillä solahdellaan hahmosta toiseen nopeasti ja sitten taas viipyillään yhdessä hahmossa pidempään. Kaikki hahmot rakentavat päähenkilön Veikon tarinaa ja sitä historiallista maisemaa, jossa eletään. Päähenkilön matkassa koetaan elämän ilot ja surut sekä tutkitaan sodan aikaisten kokemusten... Continue Reading →

Rantarouvat (Mikä Mikä Teatteri)

Harrastajateatterikesän lauantai-ilta päättyi Rantarouvien parissa. Hyvin selkeä ja tyylilleen uskollinen kokonaisuus, joka ei hötkyile mihinkään suuntaan. On mukava seurata miten kahden toisilleen ennaltatuntemattoman naisen yhteimem tarina rakentuu ja kyllähän näihin leideihin kiintyy. Pienieleistä ja arkista tarinointia, mutta kuitenkin yksilön kannalta hyvin merkityksellistä. Upean aito kohtaaminen kahden naisen, joka muuttaa heitä kumpaakin. RANTAROUVAT Mikä Mikä Teatteri... Continue Reading →

Verhot auki / kiinni

Olen viimeisen parin vuoden aikana tavannut niin monta ihanaa, älykästä, syvällistä, hauskaa, rohkeaa ja herkkää ihmistä, etten ole pysynyt laskuissa mukana. Jokaisesta noista kohtaamisista olen iloinen, aivan riippumatta tapaamisen kestosta. Silmäni ovat olleet viimeisen vuoden aikana riittävän pitkään, jotta olen voinut nähdä heidät ja he minut. Olen ollut hetken olemassa samaan aikaan samassa todellisuudessa kuin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑