Jyväskylän Kaupunginteatterin järjestämässä Teatteritiistaissa oli tällä viikolla tarjolla syyskuussa esityskautensa aloittavan Peter Pan -musikaalin avoimet harjoitukset. On aina todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan esitysten harjoituksiin, joten iso kiitos teattereille siitä, että tarjoavat tällaisia mahdollisuuksia. Liikkuvien osien (näyttelijät mukaan luettuna) määrä musikaalissa on valtaisa. Antaa kyllä ihan uutta perspektiiviä valmiiseen esitykseen, kun näkee miten kaikista irrallisista osista on koottu toimiva esitys.

On kiinnostavaa seurata, miten kohtausta lähdetään kokoamaan. Kokeillaan yhtä ratkaisua, jos se toimii niin kokeillaan uudestaan. Jos ei toimi, niin kokeillaan uudestaan toisella tavalla. Etsitään, tutkitaan ja testataan yhdessä.  Annetaan millimetrin tarkkoja ohjeita tai vaikka mielikuvia, mitä milloinkin tarvitaan. Huomioidaan myös näyttelijöiltä tulevia ehdotuksia ja lähdetään kehittelemään niitä. Se mistä itse tykkäsin kovasti on juuri tuon ohjaajan ja näyttelijöiden välisen vuorovaikutuksen näkeminen ja kuuleminen. Hienoa huomata, että siellä on aidosti dialogia ja molemmin puolista vaikuttamista ja vaikuttamista.

Ihanasti myös ohjaaja ja koreografi koko ajan ohjeistuksensa ohessa pitävät huolen esiintyjien turvallisuudesta. Käytännössä sokkona liikkuva näyttelijä ohjataan turvalliseen kohtaan lavalla riittävän kauas orkesterimontusta ja lavan reunasta, jotta havereita vältytään. Jos lavaa, jonka esityksessä pitäisi olla tietyssä kohtaa ei ole nyt nostettu oikealle korkeudelle pidetään huolta, että myös näyttelijä tietää sen, eikä hyppää liian alhaalla olevalle lavalle. Jos treenataan jotain uutta pidetään huoli, että valotilanne on sellainen että kaikki näkevät, mitä ollaan tekemässä.

Hirveän mielenkiintoista oli myös seurata sitä, miten lavalla olevia näyttelijäryhmiä ohjataan. Merirosvoja ohjataan yhden ja kadonneita poikia toisen suuntaiseen reaktioon. Se mikä aiheuttaa toiselle porukalle kauhua, saattaa ilahduttaa toisia. Kokonaisuus koostuu paloista ja jokainen pala koostuu yksilöistä. Yksilöistä, jotka pitää saada toimimaan kokonaisuuden rakentumista tukevalla tavalla.

Kyllä se siinä illan aikana kävi selväksi, miksi tässä kohtaa yleisön saaminen katsomoon oli esityksen harjoittelun kannalta hyvä juttu. En mene tuon ihmiskokeen syvempään analyysiin, mutta aikasta jänniä hetkiä saattaa olla varsinkin pienille katsojille luvassa. Ihan mahtavaa!

Ensi-iltaa odotellessa voikin sitten käydä kurkkimassa vaikka Jyväskylän kaupunginteatterin youtube-kanavalta harkkatunnelmia.