Minua on niin huijattu.

Teatteriesityksille annetut kuvaukset voivat joskus johtaa vähän harhaan ja ainakin omat odotukseni olivat epäsynkassa sen kanssa mitä näin. Tämähän oli siis kuvauksen mukaam absurdi komedia. Komedian viitan alla kuitenkin piilotteli nerokkaasti punottu verkko ajankohtaisiin teemoihin linkittyviä ajatuksia ja hahmoja. Loppujen lopuksi tämähän on todella älykäs tarina. Nimeä myöten.

Myönnettäköön että ihan näytelmän alussa on tovi, jossa mietin että mitähän ihmettä oikeastaan tulin katsomaan. Keskivaiheilla on hyvä fiilis ja sitten loppua kohden alkaa puristaa rinnassa, kun tajuaa mihin ollaan menossa. Näkee että hetki sitten hieman irrallisilta vaikuttaneet osat ovat koko ajan rakentaneet yhteistä kuvaa.

On esityksessä toki paljon huumoria ja se toimii. Herkullisen letkeitä ja pirskahtelevan iloisia hahmoja on vain ilo seurata. Samoin niiden oudompien ja hieman tärähtäneidenkin hahmojen tarinan käänteissä oli inhimillisesti traagista huumoria. Tässä oli paljon hirveän upeita oivalluksia sekä juonellisesti että näyttelijäntyöhön liittyen. Pienillä jutuilla saatiin aikaan todella suuri impakti.

Sen omenanpoimija hahmon nostan vielä erikseen highlighttina. Se oli jotenkin samaan aikaan humoristinen, mutta hirveän koskettava hahmo ja siis aivan älyttömän upea näyttelijäsuoritus. Ai että kyllä kosketti.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

INVAASIO!

Ilves-Teatteri HELSINKI

Ohjaus: Meimi Taipale

Käsikirjoitus: Jonas Hassen Khemiri (Käännös Jukka Pekka Pajunen)