Kesä. Taivaallisia sanoja lausuttuna äänellä, joka hyväilee korvia kuin kallein hunaja. Vesi, johon unohtua voisin kellumaan ja kadota. Kadota unelmiin, joita en tänään saa vielä elää. Totuus on se, että rauha jota tunnen ei himmennä kaipuuta. Ei sammuta poltetta, joka auringon säteinä väreilee iholla. Tämä hetki, jolloin tunnen etten ole yksin, vaan olet siinä kanssani… Lue lisää Tarina: Kupla
Tuona pimeänä iltana pieni peikko Peik tunsi olevansa niin yksinäinen, että hänen sydäntään särki. Hengittäminen tuntui vaikealta. Kylmä viima oli puhaltanut viimeisenkin kipinän nuotiosta sammuksiin. Peik oli pitkällä matkalla kohti uutta kotiaan, mutta hänestä alkoi tuntua, että kenties hän oli eksynyt. Koti, jonka hän näki usein unissaan ei tuntunut olevan yhtään sen lähempänä kuin eilenkään,… Lue lisää Tarina: Elämän ja kuoleman metsässä
Olen eksynyt tuhat kertaa näihin metsiin etsiessäni suojaa maailmalta, joka ei ymmärrä minua. En ole kaivannut ketään lähelleni, sillä pidän itse itseni turvassa siltä pahuudelta, joka minua täällä ulkona vaanii jokaisena hetkenä. Se miltä en itseäni pysty suojaamaan ei ole ulkoa tuleva uhka, vaan se on synkkyys joka elää sisälläni. Sen uurteet ja haavat eivät… Lue lisää Tarina: Sinun nimeesi
Kesäkuun kunniaksi pieni Hyvän mielen korttien avulla improttu tarina. Kokeilin vähän jotain erilaista kuitenkin ja kirjoitin tarinan ensin käsin ja sitten vasta kirjoitin sen koneella. Sen myötä tarina on lyhkäisempi, mutta se on ehkä välillä ihan hyvä, että monisanainen ihminen ilmaisee itseään tiiviimmin. (Pahoittelen epäselvää artikkelikuvaa, se ei näköjään tarkentunut oikein mihinkään.) Olipa kerran pieni… Lue lisää Tarina: Auringon lapsi
Jatketaan some-inspiroitunutta tarinointia ja kokeillaan mitä tapahtuu, jos yhdistetään tanka-runous ja impron käsitteistö. Ensin siis runo ja sen alla suluissa aihesana. Nyt lisähaasteena se, että ydinviestiltään myös runon tulisi jollain tapaa kuvata lähtösanaa, vaikka ei itse sanaa välttämättä sisältäisikään. Tällaista pientä improilua tällä kertaa. Mahdollista kai joskus ympyrän rajat on ylittää, vaan ei pelon ohjaamana,… Lue lisää Tarinat: Improtankoja
Twitter on jännä media ja sieltä tulee välillä poimittua kiintoisia ideoita. Nyt tartuin Kallion kirjaston Mikael Agricolan päivänä ilmoille heittämään ideaan kirjoittaa kuuden sanan mittaisia rakkaustarinoita. Ohessa ne mitkä runoilin Twitteriin #kuusisanaa: Hyväksyt vihan, kyyneleet. Rakastat vaikken ansaitse. Sammunut valoni, kaipuu herää himmeänä. Unohdanko? Hymyllä hyväillen, janoten kosketusta, kutsun lähemmäs. Rajattomina sulaudumme yhteen, kadoten hellyyden… Lue lisää Tarinat: Rakkaustarinoita kuudella sanalla
Eräänä päivänä Marjatta heräsi siihen, kun hänen puhelimensa soi. Ruudulla näkyi tuttu nimi – Sami. Marjatta ei halunnut vastata, sillä hän tiesi että hänen sietokykyään tultaisiin jälleen testaamaan. Sami, jonka hän oli tuntenut vuosia ja johon kenties joskus oli tuntenut myös rakkautta, muistutti olemassaolostaan. Vuosien varrella Marjatta oli joustanut ja luopunut asioista, jotka hänelle olivat… Lue lisää Tarina: Taipumaton
Olipa kerran hiiri nimeltään Hilperi, joka asui metsämökin vieressä suuressa tynnyrissä, äitinsä, isänsä ja viidenkymmenen sisaruksensa kanssa. Joka aamu Hilperi ja hänen neljä rohkeinta sisarustaan kurkistelivat pilkkopimeän tynnyrin lautojen raoista, oliko reitti ruokavarastoon turvallinen. Kunnes eräänä aamuna Hilperi huomasi järkytyksekseen ruokavaraston ovea vartioivan suuren hahmon. Isäntäväki oli kyllästynyt hiirten karkeloihin ruokavarastossaan ja oli tilannut dronttien… Lue lisää Tarina: Kellariin!
Olipa kerran Tšekkiläinen tarjoilija nimeltään Tamara. Joka päivä Tamara lennätti ritsallaan kännyköitä eläintarhan gorillahäkkiin. Kunnes eräänä päivänä ritsan jänteenä toiminut letku oli kadonnut. Siitä seurasi että Tamara päätti etsiä netistä tietoa naapureistaan, joiden epäili olevan julkean varkauden takana. Hän imi tietoa itseensä ja piti taukoa vain niistääkseen nuhan kyllästämää nenäänsä. Yhtäkkiä jostain kuului jokeltelua. Hän… Lue lisää Tarina: Putipuhdas
Luiseva linja-autokuski Lauri tervehti tahdottomasti kyytiin nousevia matkustajia. Mielessään hän oli mökillä heittämässä tikkaa tai päiväkodilla orpoja lapsia nuhtelemassa. Tänään oli kuitenkin työpäivä, josta Lauri huomasi olevansa yllättävän iloinen. Hän kuitenkin kätki iloisuutensa syvälle sydämeensä, sillä asiakkaille hän ei tunteitaan näyttäisi. Olihan Lauri kuitenkin työnsä vakavasti ottava linja-autokuski. Moskeijan ohi kulkeva reitti sisälsi monta jo… Lue lisää Tarina: Märät kengät linja-autossa
Olipa kerran lukkiutunut improharrastaja, joka eli Keskimaan mäkisillä metsästysmailla. Joka päivä hän kulki samaa polkua eteenpäin pysähtymättä kysymään miksi. Kunnes eräänä päivänä hän huomasi hyllyssään improkirjan, joka oli kulkenut vuosia hänen mukanaan. Kirjan kannessa oli vakain kirjaimin kirjoitettuna improgurun nimi. Lukkiutunut improharrastaja päätti syöttää webbipohjaiseen hakukoneeseen improgurun nimen selvittääkseen olisiko jotenkin mahdollista päästä hänen oppiinsa.… Lue lisää Tarina: Lukittu
Eräänä päivänä pankkineiti Pirjo oli tapansa mukaan kuumassa suihkussa. Silloin yhtäkkiä rakennukseen sisään astui huoltomies Pena, jonka kyttyrälle taipunut luuranko herätti huomiota. Pena oli avannut oven yleisavaimella. Pirjo sieppasi kauhuissaan pyyhkeensä paperisilppurin ja seinällä roikkuvan lempimaalauksensa, Tyttö ja helmikorvakoru, kopion välistä. Kehonrakentajan notkeudellaan Pirjo pomppi ulos suihkusta ja sieppasi jalkalampun käteensä. Pyramidivarjostimella varustettu jalkalamppu ei… Lue lisää Tarina: Valkoselkätikka pankkineidin vetoketjussa
Olipa kerran tarina, jonka loppua ei koskaan kirjoitettu. Tarina, jota ei kuullut kukaan. Nahkaan tatuoitu ankkuri, jonka painoa kukaan ei ole koskaan tuntenut. Vapaana kulkevan kumisaappaan pari, jota ei enää kaivattu. Taikuutta vailla kohdetta, hetkiä elämästä, jota kukaan ei havainnut. Ihminen, joka oli mustasukkainen siitä, että kaikki muut on huomattu, vaan häntä ei milloinkaan. Tuulen… Lue lisää Tarina: Improvisoitu elämä
Draamanörtti 