Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

Tavalliset klovnit ovat pelottavia. Improvisoivat klovnit, joiden ilmeikkäillä kasvoilla syttyy yleisön osallistamiskatse ovat vielä pelottavampia.  Onneksi tässä esityksessä ei kuitenkaan oikeasti osallistettu, sillä itse nimittäin olisin siinä hetkessä mitään häpeämättä mennyt lavalle. Kutsu improvisoimaan on välillä vaikea vastustaa, kun on siihen oppinut ja tottunut, että lavalle mennään ilman mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä nyt kevyenä johdantona siihen, että kyseessä ei ole varsinaisesti osallistava esitys, vaan vuorovaikutteinen elämys, jossa yleisö ei jää irralliseksi lavan tapahtumista. Tämä esitys on kutsu olla osa kokonaisuutta oman istuimensa turvasta käsin.

Minulla ei edes ole riittäviä ylisanoja ilmaisemaan miten paljon nautin tästä esityksestä. On täysin järjen vastaista ja ihanaa, että näillä elementeillä voidaan luoda jotain näin koukuttavan upeaa. Kaksi hyvin perinteisellä pellemeikillä varustettua tyyppiä, jotka puhuvat kuin Mikki Hiiri saapuvat lavalle ja jostain syystä se vaikuttaa saman tien täysin loogiselta tavalta tuoda Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien kaikki hahmot eläväksi näyttämöllä. Myönnän, että minua viehättää suuresti se metataso, mitä kohtauksen ohi kommentoinnit ja esittämisen näkyväksi tekemisen erilaiset keinot avaavat. Tuo osallistamisen houkutuskin liittyy siihen, että toinen näyttelijöistä on poistunut toisen pelleilystä ”suuttuneena” lavalta ja tämä jää yksin lavalle. Kaikki linkittyy ja on loogista. Asioita ei tapahdu vain tekemisen vuoksi, vaan kaikelle on perusta ja epäloogisuudet nostetaan tarkasteltavaksi. Esiintyjien oma ääni todellakin kuuluu esityksessä, mikä on todella hienoa. Arvostin ihan valtavasti myös tässä esityksessä kirjaa pienempään rooliin rajattujen hahmojen jupinaa tästä taiteellisesta valinnasta.

Ei voi kuin ihailla sitä tarkkuutta ja taitoa, millä klovnit Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) saavat tarinan luotua eläväksi ja vaihtaa roolista toiseen. Ihan lempikohtiani on kohtaus, missä perheen tyttö hyppää isänsä syliin ja siinä todellakin tulee selväksi, mitä on teatterin taika. Erityisen upeaa tässä esityksessä on myös se saumattomuus, millä musiikki ja tarina sulavat yhteen. Myös se vähäinen lavastus, mitä esityksessä on tulee hienolla tavalla hyödynnetyksi. Tässä esityksessä on niin monta kerrosta ja tasoa, että ei tiedä mitä sitä oikeastaan tulikaan nähtyä ja koettua, mutta tietää että se oli kaikki aivan mahtavaa. Jes!

Red Nose Company & Teatteri Quo Vadis

Juoksuhaudantie

Työryhmä
Teksti: Kari Hotakainen ja työryhmä
Näyttämöllä: Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ohjaus: Otso Kautto
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Juliste: Tero Ahonen
Tuotanto: Niina Bergius, Tinni Torikka, Tuukka Vasama / Red Nose Company

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑