Pysytään statuskorteissa, mutta vaihdetaan pakkaa. On siis olemassa toinenkin (englanninkielinen tämäkin) korttipakka, joka auttaa tutkimaan vähän laajemmin statuksia ja valtaa vuorovaikutuksessa. Tässä pakassa statusilmaisu / statuskäyttäytyminen on vain yksi komponentti. Toisaalta, myös toisesta pakasta tutut tunteet on jätetty pakan ulkopuolelle, joten se on vapaa valinta, millaisia tunteita hetkessä herää. Jos haluaa tutustua näihin Simo Routarinteen ja Barbara Tintin kehittämiin kortteihin tarkemmin, niin lisätietoa löytyy englanniksi heidän yhteisyrityksensä Solios Groupin sivuilta (https://www.soliosgroup.com/the-solios-framework). Lyhyesti esiteltynä pakassa on neljä korttikategoriaa, joiden kortit ovat arvoiltaan 1-10:

1. Statusilmaisu / statuskäyttäytyminen (Status Behavior) eli se, mitä voidaan ilmaisusta aistein havaita.
2. Itseluottamus / itsetunto / itsevarmuus (Confidence) eli miten hyvällä tolalla luottamuksesi itseesi ja muihin on.
3. Arvoasema (Rank), joka on se arkikielen status eli miten arvostetussa ammatissa tai muussa roolissa toimit. Oletko firmassa siivoojana, toimistotyöntekijä vai toimitusjohtajana.
4. Sosiaaliset valuutat (Currencies), joka on kaksoiskorttisarja, johon kuuluu ominaisuuskortti ja sen määrän / arvon määrittävä kortti.
   • Sosiaaliset valuutat ovat ominaisuuksia tai asioita, joita meillä kaikilla on, jossain määrin. Voi olla paljon tai vähän tai jotain siltä väliltä, mutta niitä on. Siellä on ominaisuuksia, kuten: viisaus, joustavuus, raha, tieto, ystävällisyys jne.
   • Toisessa osassa tätä kaksoiskorttisarjaa ovat numeroarvolliset kortit. Paljonko kyseistä sosiaalista ihmisellä on. Ihmisellä voi olla vaikkapa viisautta paljon tai vähän.

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta ja onkin sitä, koska ihmiset ovat monimutkaisempia tyyppejä, kuin äkkiä arvais.

Kortteja voi käyttää monin eri tavoin ja erilaisin yhdistelmin. Voi valita, mistä korttikategorioista otetaan kortteja. Kaikkia kategorioita tai osa-alueita ei ole pakko määritellä korteilla valmiiksi jokaiselle hahmolle. Voi kokeilla vaikka, miten esimerkiksi arvoasema näyttäytyy, jos tyypillä onkin hirveän huono itsetunto. Sosiaalisia valuuttoja, vaikka niitä on pakassa runsaasti, niin niitä yhdelle hahmolle kannattaa antaa 1-2, koska varsinkin improvisoidessa, on jo riittävän haastavaa yrittää muistaa kaksi ja sen lisäksi arvoasema, statusilmaisun taso tms. Kohtuus kaikessa.

Tämä pakka avasi hirveän kiinnostavan tutkimusmatkan vallan ja ihmisenä olemisen monimuotoisuuteen. Tuskinpa kukaan, edes kurssin vetäjä osasi aavistaa, millaisia kaikki hahmoja näiden korttien eri yhdistelmillä voi syntyä. Se onkin se nerokkuus siinä, kun saa ominaisuudet annettuina, että ketkään kaksi improvisoijaa eivät tee, edes samaa yhdistelmää, täysin samalla tavalla. Kortithan ovat vain lähtökohta ja sen lisäksi on yleensä myös ihmisuhde määriteltynä eli ollaanko työkavereita, sukulaisia vai ventovieraita odotusaulassa.

Hahmojen sisäiset maailmat monipuolistuvat

Improvisoidessa kortit poimitaan sattumanvaraisesti pakasta, jokaiselle käytössä olevalle osa-alueelle, joilloin jokainen toimii kohtauksessa sellaisena hahmona, jonka juuri se korttikombinaatio hänessä herättää. Näyttelijäntyön tukena näkisin, että tämä korttipakka tarjoaa mahdollisuuden luoda monivivahteisempia ja aidomman hahmoja. Varsinkin hahmoissa, jotka ovat ehkä oman tunnetun kokemusmaailman ulkopuolella, niin näistä voi olla paljon apua.

Tehtiin yksi kohtaus, missä oli perhe suunnittelemassa kesälomareissua. Siellä kävi silleen, että kahdella hahmolla oli tosi matala itsetunto, mikä teki siitä suunnittelusta tosi vaikeeta. Tähän, kun sotkettiin se, että perheen sisäisessä arvojärjestyksessä mentiin stereotyyppisellä mallilla, että isällä on korkein arvo perheen hierarkiassa. Äidillä toiseksi korkein, mutta kuitenkin pari pykälää alempi ja lapsilla sitten iän mukaan arvoasema (rank), niin että pikkusisko oli pahnanpohjimmainen.

Olin siinä kohtauksessa se pikkusisko, jolla oli kaikki hyvin. Hyvä itsetunto, keskitason statusilmaisu ja sosiaalisena valuuttana lempeyttä (kindness). Mä vaan heiluttelin siinä jalkojani tuolilla ja olin ihan messissä ihan sama minne oltiin menossa. Se isän, huonon itsetunnon aiheuttama, päättämättömyys sitten taas ruokki taas sen äitihahmon turhautumista, koska mitään ei saatu päätettyä. Ensin oltiin menossa ulkomaan matkalle, mutta sitten isä mutisee jotain ”kannattaako sitä nyt mihinkään lähteä” ja sen tyyppistä sisältöä. Sitten, kun isosiskokin on siinä kuviossa samanlainen epäiljä, niin eihän siinä mikään pääse eteenpäin. Hirveän tuttu ja tunnistettava tilanne itsellekin.

Yksi kiinnostava havainto nousi sitten reflektiokeskustelussa esiin. Etenkin se isä, niillä ominaisuuksilla, vaikutti hyvinkin autenttiselta kuvaukselta melko vaikeasti masentuneesta ihmisestä. Tämä on se, mitä haen takaa sillä, että nämä kortit voivat auttaa myös näyttelijää luomaan elämää käsikirjoitettuihin hahmoihin. Nuo kortit antavat ne näyteltävissä olevat tai toiminnalliset (actable) palikat, mitkä yhdessä herättävät sen masentuneen hahmon henkiin lavalla. Hän ei siinä näytellyt masentunutta, vaan hahmoa, jolla korkea arvoasema, ehkä vähän matalahko tai keskitason status ja, jolla on ihan törkeän huono itsetunto. Itsetunto oli tossa hahmossa se avain siihen jatkuvaan epäilyyn ja tahdottomaan asioiden välttelyyn.

Mulle etenkin tässä käsitellyn Solios Spheres -korttipakan avulla työskentely avasi hahmojen näyteltävissä olevia ominaisuuksia, ihan toisella tapaa, kuin mitä pelkkä statusilmaisupakka tekee. Tämä on tavallaan sitä samaa, mitä esimerkiksi Caldarone & Lloyd-Williams – Actions : The Actor’s Thesaurus esittelee sanalistoina. Yritetään etsiä mikä tai mitkä ovat ne triggerit, joiden avulla juuri se näyttelijä saa sen hahmon syttymään siinä kohtauksessa – jos suotte tämmöisen naamioteatteri-ilmaisun. Statuksien kanssa ne ovat konkreettisia ominaisuuksia ja ilmaisun tekoja, joita sitten säädellään tietyllä asteikolla, kunnes löytyy se just sille hahmolle, siihen tiettyyn kohtaukseen oikea setti.

Henkilökohtaisesti koen, että tämä on tietyllä tapaa oikotie hahmon sisälle ja reitti ihmisyyden pinnan alle kätkeytyvän, ulkopuolelta näkymättömän, monimuotoisuuden äärelle. Kyllähän noi tiedot ja ominaisuudet näytelmätekstistä voinee kaivaa esiin myös esim. hahmo-/roolianalyysin kautta, kunhan jaksaa analysoida riittävän pitkälle. Se, mitä nämä kortit tarjoavat on mahdollisuus improvisoida hahmoja nopeasti. Kokeilla jotain yhdistelmää tekstin kanssa, tai ilman, ja katsoa, mitä tapahtuu. Sitten voi todeta: Okei, tämä yhdistelmä ei yhtään toimi. Mitä, jos hahmolla oliskin vähän enemmän itsetuntoa? Tai mitä, jos sillä onkin tosi paljon kauneutta eli itse ajattelee olevansa ihan maailman kaunein tai komein tyyppi? On helppo tehdä pieniä tai suurempia viilauksia, kun korttien tiedetään, mitkä ne tämän hetken ominaisuudet ja valinnat ovat.

Jos ei muuta, niin ainakin tämä pakka tarjoaa yhteisen kielen, jolla käsitellä hahmoihin liittyviä valintoja ja asioita, varsinkin harjoitusprosessin alussa, mutta miksei myöhemminkin. Ohjaaja tietää, näyttelijä tietää itse ja kanssanäyttelijätkin tietävät, mitkä ne valinnat ovat. Sitten on helppo tarjota keinoja muuttaa asetelmaa ja hahmon ominaisuuksia jollain tavalla, jos se nykyinen ei toimi.

Tämä lähestymistapa hahmoihin ja vuorovaikutuksen valtakuvioihin viehättää sisäistä insinööriäni. Se on niin selkeästi osiin pilkottua materiaalia, että on helppo sisäistää ja sitten voi vaan toimia ja olla vuorovaikutuksessa lavalla. Improhahmojen syventämiseen ihan killeri apuväline. Tarkkuuden aste, mille asioita haluaa purkaa, on ihan itse päätettävissä. Tässä pakassa asteikko on 1-10, mutta mikäänhän ei estä käyttämästä paljon hienosyisempääkin asteikkoa, jos haluaa oikein hifistellä hahmojen kanssa ja kapasiteettia riittää.

Jep.

Tässä tekstissä piti olla paljon muutakin asiaa, mutta uppouduin nyt tuohon näyttelemispuoleen. Jätän tämän tältä erää tähän ja aiheen hautumaan, enkä yritä – tapani mukaan – saada koko maailmaa mahtumaan yhteen tekstiin.