Miehen kylkiluu (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kahdeksan teatterin yhteistyön hedelmä, Mikko Roihan ohjauksessa suloiseksi rakkauden sekasopaksi sekoittunut, Miehen kylkiluu on kutkuttavan minimalistista teatteri-ilottelua. Maria Jotunin tarinaan vahvasti nojaavan lempeän intomielisen tulkinnan avautumista on ilo seurata. Oli ihanaa, että edes kerran kohtaa tästä tekstistä sellaisen tulkinnan, jossa voi jollain tapaa edes kuvitella Miinankin (Ulla Reinikainen) hahmon tarinalle romanttisessa mielessä onnellisen lopun. Yleisesti… Lue lisää Miehen kylkiluu (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Parasta elämässä 1.2.2019 (Martti Suosalo / Helsingin Kaupunginteatteri)

Elämän pienten hyvien kartoittamiseen keskittyvä monologi koskettaa ja naurattaa, välillä samaan aikaan. Päähenkilön, yksin ja yhdessä muiden kanssa, koostama lista niistä tuhansista ja tuhansista asioista (miljoonasta, jos tarkkoja ollaan), jotka ovat parasta elämässä kokoaa pienille lapuille koko elämän kirjon. Lapsena listalle ilmaantuu niitä asioita, jotka silloin tuovat iloa elämään, kuten jätski. Elämän edetessä päästään jo… Lue lisää Parasta elämässä 1.2.2019 (Martti Suosalo / Helsingin Kaupunginteatteri)

Supernaiivi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Miten monesti sitä lapsena tulikaan mietittyä ”sitten aikuisena…” ja sitten jonain aamuna heräät aikuisena, etkä tee mitään niistä jutuista. Elämä vain kulkee päivä kerrallaan eteenpäin ja kaiken pitäisi olla hyvin. On perhe, joka välittää. On kavereita. On opiskelupaikka ja asunto. On vapautta tehdä ja ajatella, mitä haluaa. Silti mikään ei tunnu oikein miltään. Mikään ei… Lue lisää Supernaiivi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Pakolaiset 19.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Eleettömän tyylikäs ja sydämeen saakka uppoava kokonaisuus, joka pyyhkii katsojan yli koko synkkyydellään. Synkkyys on jotenkin sopivaa laatua. Suomalaista, kristillisen perinteen mukaista jyrkkyyttää, jonka ankaruutta toteuttaessa välillä unohtuu, että toisen synnin taakasta voi myös päästää irti. Voi olla myös tarttumatta miekkaan ja hukkumatta siihen, vaikka kunnia ja veri niin vaatisikin. Salattu häpeä vaatii jättämään Hämeen… Lue lisää Pakolaiset 19.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Kaamos improfestivaalit 2019 – Lauantai-illan huumaa

Kuten kunnon improfestareilla asiaan kuuluu, niin työpajailun ohella pääsee näkemään myös hienoja esityksiä. Itse vietin Tampereella ensimmäistä kertaa järjestetyillä Kaamos festivaaleilla vain lauantain, joten tämä teksti kertoo nyt sitten, kuten otsikkokin vihjaa, lauantain esityksistä. Olin optimistisesti ajatellut selviäväni klo 21 junaan, mutta sepä olikin vain höpsöttelyä, sillä ohjelmistoahan oli tosiaan kolmen tunnin verran, eikä pariksi… Lue lisää Kaamos improfestivaalit 2019 – Lauantai-illan huumaa

Juurihoito 12.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Juurihoito on mahdottoman mahdollinen tarina, jossa omia juuriaan etsitään sekä läheltä että kaukaa. Tämä matka isän perässä ympäri maailman, kertoo oudon ja kiinnostavan tarinan perheestä sekä hampaiden hoidosta. Tällaisessa tarinassa, missä maisema vaihtuu hyvin nopeassa tahdissa ja moni sivuhahmoista vaan piipahtaa välillä nopeasti lavalla, voidaan olla teatterissa pienoisten haasteiden edessä. Mielestäni varsin oivallisella tavalla tämä… Lue lisää Juurihoito 12.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Sademies 5.1.2019 (Tampereen teatteri)

Olipa vain huikea avaus tälle teatterivuodelle! Syksyllä ei vaan natsannut aikataulut Sademiehen esitysaikataulun kanssa, joten nyt kun sattuma myös lipputilanteen osalta viimein suosi, oli pakko toimia heti. Olen odotellut kuumeisesti koko syksyn, että pääsisin Sademiehen näkemään, koska oli fiilis, että tämä tulee olemaan todella hyvä. Mutta miten harhautuneita ennakko-odotukseni olivatkaan. Ei Sademies ollut vain todella hyvä,… Lue lisää Sademies 5.1.2019 (Tampereen teatteri)

Saiturin joulu (Tampereen teatteri)

Saiturin joulu on niitä teoksia, joiden näkemisessä on mukana sellainen pieni nostalginen värinä. Vaikka itse tarina on tuttuakin tutumpi, oli tämä ensimmäinen kerta, kun näin sen teatterin lavalla. Saiturin joulu on tarina henkilökohtaisesta muutoksesta ja omien valintojen vaikutuksesta muihin ihmisiin ja omaa itseen. Kitupiikki, joka pihistää kaikesta itse, pakottaa myös kaikki vaikutuspiirissään tekemään niin ja… Lue lisää Saiturin joulu (Tampereen teatteri)

Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tuima annos seniorienergiaa on tarjolla tässä synkeän humoristisessa, paikallistason maailmanlopun diskossa. Päiväsäteet-näytelmän pirtsakan nimen takaa paljastuu joukko erilaisia ihmisiä, jotka ovat omista syistään päätyneet samaan paikkaan. Yhteisöllisyys ei ole ihan huipussaan Päivänsäteen-vanhainkodissa, jossa huonenaapurin kuolema on aivan arkipäiväinen tapahtuma, josta keskustellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuka saa muuttaa hänen huoneeseensa. Tämän hoitolaitoksen asukkaiden arki on hyvin… Lue lisää Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Musta Saara (Kansallisteatteri)

Musta Saara on huikea matka sekä todella toimivaan musiikkiteatteriin että teatterityyliin, joka kommentoi ajan ilmiöitä. Täytyy sanoa, että jos se ei ole vielä käynyt ilmi, niin jokin Brechtiläiseen teatteriin liittyvässä neljännen seinän illuusion rikkomisessa mm. puhumalla suoraan yleisölle viehättää minua ihan valtavasti. Esityksessä leikitellään teatteri-illuusion rikkomisella ja sillä miten näytelmästä voi näyttelijänä astua ulos kommentoimaan… Lue lisää Musta Saara (Kansallisteatteri)

Näytelmä joka menee pieleen (Turun Kaupunginteatteri)

Näytelmä joka menee pieleen on näytelmä näytelmän sisällä ja kukaan ei roolistaan luovu, ennen kuin viimeinenkin katsoja poistuu. Turun Kaupunginteatterin versiossa päästään kyllä vikkelästi tämän absurdin hulluttelun vauhtiin ja kohta ollaankin niin syvällä hyvin näytellyn huonon näyttelemisen ytimessä. Näytelmän sisällä yleisöä viehättää harrastajaproduktio, jonka harrastajamaisuus on kohotettu kolmanteen potenssiin ja yli. Taitohan tässä on siinä,… Lue lisää Näytelmä joka menee pieleen (Turun Kaupunginteatteri)

Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus (Turun Kaupunginteatteri)

Ihana neiti N. on usealla todellisuuden tasolla liikkuva ja runon kielestä realismiin liukuva rakkaustarinan ja murhamysteerin sekoitus. Aikuisten satu, jossa toden ja tarun raja hämärtyy. Kokoelma muistoja, jotka ehkä tapahtuivat niin kuin ne kerrotaan tai sitten aivan toisella tapaa. Kuka edes totuuden tarinoiden takaa tietäisi? Juha Siltasen teksti on kielellisesti tavattoman viehättävää ja rikasta, mikä… Lue lisää Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus (Turun Kaupunginteatteri)

Juha (Tanssiteatteri Minimi)

Kas tämähän on se perinteinen tarina, missä avioliittoonsa ja elämäänsä tyytymämätön Marja (Riikka Puumalainen) päättää lähteä etsimään onneaan taloon saapuvan hurmaavan shemeikan (Sampo Kerola) luota. Ensin niin lupaavalta vaikuttava mies puvussaan paljastuu kohta sikanaamari päässään hilluvaksi reisitaskuhousuhulttioksi, joka silti oudolla tapaa vetää edelleen Marjaa ja vähän kaikkia naisia puoleensa. Siinähän käy sitten miten käy eli… Lue lisää Juha (Tanssiteatteri Minimi)

Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

Tavalliset klovnit ovat pelottavia. Improvisoivat klovnit, joiden ilmeikkäillä kasvoilla syttyy yleisön osallistamiskatse ovat vielä pelottavampia.  Onneksi tässä esityksessä ei kuitenkaan oikeasti osallistettu, sillä itse nimittäin olisin siinä hetkessä mitään häpeämättä mennyt lavalle. Kutsu improvisoimaan on välillä vaikea vastustaa, kun on siihen oppinut ja tottunut, että lavalle mennään ilman mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä… Lue lisää Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

Anna Karenina (Tampereen Teatteri)

Satiinin kahinaa ja lemmen leiskuntaa ei jää puuttumaan Tampereen Teatterin Anna Kareninasta. Esitys on upeasti sykkivä kokonaisuus, jossa aika ja tila taipuvat, mutta eivät murru. Anna Kareninan (Pia Piltz) ja Levinin (Lari Halme) vuoropuhelulle rakentuva kerronta on todella viehättävän koukuttava ratkaisu. Heti tarinan alussa käynnistyy dialogi, jossa kaksi ihmistä, jotka eivät ole vielä kohdanneet toisiaan, keskustelevat elämästään kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Nämä kaksi tarinaa kietoutuu aluksi melko abstraktilla, mutta lopulta hyvin konkreettisella tavalla toisiinsa, vaikka mitään syytä ei vaikuttaisi olevan, miksi nämä kaksi ihmistä edes haluaisivat tavata toisensa. Toki yhdistäviä lenkkejä on, sillä kumpikin tuntee samoja ihmisiä, mutta elämän tyyliensä ja arvojensa puolesta kyseessä on kaksi hyvin eri tyyppistä ihmistä.… Lue lisää Anna Karenina (Tampereen Teatteri)